keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Hiljaisuus

Broken One by Piia Anneli


Olen ollut monellakin taholla hiljainen tämän vuoden puolella. Pitkä sairastelukierre tammikuussa ja motivaation katoaminen helmikuussa ovat pitäneet minut poissa. Nyt kun sanoja taas löytyy, tekniset ongelmat ovat iskeneet ja haluaisinkin kertoa kaikille blogiystävilleni, että tulisin ja kommentoisin, mutta en jostain syystä pääse kirjautumaan kunnolla Bloggeriin, eikä minulle anneta siksi mahdollisuutta kommentoida. Lukemassa olen käynyt kyllä, joten ehkä tämä tästä korjaantuu.

Tällä hetkellä ajatukseni ovat täynnä työnhakua, enkä saa muuta oikein kokoon. Keväisempi valo ja räystäiden jääpuikot antavat kuitenkin toivoa, että joskus vielä valkoisen keskelle tulee värejäkin. Tänä vuonna talvi ei ole inspiroinut minua tavalliseen tapaansa, joten en ole saanut kuvattuakaan. Kaipaan sitä, mutta vanha kamera alkaa olla väsynyt eikä uudesta ole tietoakaan, ikävä kyllä.

Vietän kissojen kanssa kotoisia hetkiä, päiväunilla pötkötämme kaikki samassa sängyssä. Miehen työmatkan ajan tiedossa on pelkkiä kissanpäiviä...

Hiljaisuudesta huolimatta en ole kadonnut kokonaan. Inspiraatiokin herää vielä joskus.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Suomalaisia juhlia: Laskiainen


Pitkiä pellavia!Tallipihan laskiainen

Seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä vietettävä laskiainen on tunnettu katolisessa kirkossa kevätpaaston alkajaisjuhlana. Suomessa laskiaista on vietetty pakanallisista ajoista asti ja se on kuulunut pakanallisiin kevään juhliin. Laskiainen sijoittuu ajallisesti muinaiseurooppalaiseen vuodenvaihteeseen, ja siihen on liittynyt paljon erilaisia uskomuksia ja taikoja. Kuinka moni vielä toteuttaa näitä vanhoja tapoja, muun muassa työt pitää lopettaa hyvissä ajoin iltapäivällä ja saunassa käydään hipihiljaa valoisaan aikaan?

Kaikkialla taustastaan riippumatta laskiaiseen liitetään sekä runsas ruoka että ilonpito. Suomessa tarjoillaan perinteisesti hernekeittoa, joka juontaa juurensa laskiaisena tarjoillusta herneistä ja rukiista keitetystä liharokasta, joka koristeltiin siansorkilla.  1800-luvulla yleistyivät laskiaispullat, joiden täytteeksi on tarjolla hilloa tai mantelimassaa sekä kermavaahtoa. Ruokaan liittyi vahvasti uskomus, että mitä rasvaisempaa ruoka oli, sitä enemmän lihoivat siat sekä lypsivät lehmät. Rasvaa ei tietenkään pyyhitty pois, vaan jätettiin sormiin takaamaan hyvän viikatteen käsittelykyvyn.

Laskiaisen mäenlasku tehtiin tulevan vuoden sadon kunniaksi. Mitä pidemmälle päästiin, sen pidempiä olivat tulevat pellavat, hamput hienoja sekä nauriit lautasenkokoisia. Myös naapuria saatettiin kiusata toivomalla heidän pelloilleen tuppuroita ja tappuroita. Tämä tapa on luultavasti peräisin ajalta, jolloin naiset päättivät vuoden lankojen kehruun laskiaisen aikaan. Laskiaista voidaankin pitää naisten juhlana, jolla taattiin hyvä satovuosi, karjan kasvu ja vaateparsien riittävyys.  Naisten tuli myös jättää hiukset auki ja harjata niitä, jotta pellavista tulisi puhtaita ja kiiltäviä. Kehruut ajoitettiin aikaan ennen laskiaista, jotta valoisammat päivät tämän jälkeen voitiin käyttää kutomiseen. Laskiaisena kehrääminen oli kiellettyä, koska muuten lampaat sairastuivat ja lehmät loukkaantuvat, uskottiin. Mäenlaskun tapa laskiaisena on yhä voimissaan sekä kouluissa että opiskelijoiden keskuudessa.

Ylen Elävässä arkistossa voi tutustua suomalaiseen laskiaisenviettoon videoiden myötä.