tiistai 27. maaliskuuta 2012

Muotojen puutarha

Olen aloittanut puutarhavuoden! Vihdoinkin kevät! Lunta tosin vielä on, ja pakkasia luvattu, mutta vuosi on käynnistetty. Omenapuu on menettänyt oksiaan ja naapurien ja meidän välinen norjanangervo typistyy myös. Kylmää pelkäämättömimmät urheat sipulikasvit ovat jo työntäneet esiin jotain vihreää... Kyllä se sieltä vielä tulee!


Vaikka meillä onkin vain pieni rivitalon piha - tai oikeastaan kaksi, koska etupihallakin on runsaasti alaa kasvattaa vaikka mitä - on sitä vuosien saatossa tullut kasvatettua kaikenlaista...


I've begun the garden year! Spring, finally! Snow, that we've still got and more frosts are forecasted but the year has nevertheless started. The apple tree has lost some of its branches and the shrub between us and our neighbours' house is growing smaller too. The bravest of the bulbs are daring the cold and have sprouted some green out already... Yes, it is on its way!


Although we only own a small garden - or two, as the the front of the house has plenty of space for growing as well - we've managed to grow all sorts of things during our years here...


Weave | Kudelma


Talvella / In winter


In the garden: Meadowsweet


Keväällä / In spring


In the garden: Pipevine



Front garden:



In the garden: Roses


In the garden: Blackcurrant


In the garden: Marguerite


In the garden: A lone tulip

torstai 8. maaliskuuta 2012

Päiväntäyttäjä

Toimettomana aika tuntuu joskus matelevan ja päivän toisesta erottaa vain välissä oleva yö. Varsinkin nyt, kun olen miehen työmatkan vuoksi pitkään aivan yksin kissojen kanssa, on aika tuntunut erityisen pitkältä. Olen kolunnut läpi sekä naapurit sekä ystävät ja vanhat tutut sekä oman perheen - kiitos kaikille ihanasta seurasta. Minulle erakkoluonteiselle tämä on ollut erikoista aikaa.

Silloin kun ei ole seuraa tai oma pää vaatii sohvannurkkaan, aika kuluu moninaisen viihteen siivillä. 'The Voice of Finland' on vienyt minut mennessään, vaikken olekaan taitoteeveen puolestapuhuja yleensä. Eilen jätin hyvästit 'Downton Abbey'n rakastavaisille, kyynelten kera. Tänään kuuntelen BBC:n ykköskanavaa, joka jollakin tavalla helpottaa kaipuutani Englantiin. Vielä avaamaton syntymäpäivälahjani, 'Kuninkaan puhe'-elokuva, odottaa vuoroaan. Lisäksi TV sinkoaa silmilleni muun muassa kiertolaiselämää sekä tullin haistelukoiria.

Luen sen  mitä silmät jaksavat pysyä auki. Iltaisin mieliala on paras lukemiselle, tai aamulla vielä ennen ylös nousemista. Sain naapuriltani lainaan Terry Prachetin kirjan, jonka erikoiseen satumaailmaan olen uppoutunut. Kirjastosta lähti mukaani vielä lukematon Maeve Binchy. Myös ilmaisjakelulehdet maistuvat, ja tutkin kaikenlaiset ilmoitukset tarkkaan siltä varalta, että tänään tapahtuisi jotain sen arvoista, joka saisi minut lähtemään liikkeelle ja kantamaan kameraa mukanani.

Haaveilen oikein kunnon kirpputorikierroksesta ilman kiireen häivää. Haluan koluta läpi jokaisen loosin, ja katsoa myös alahyllyt läpi. Olisi mukavaa, jos minulla olisi täällä kotipuolessa samanhenkistä seuraa, mutta paremman seuran puutteessa menen mieluiten ihan yksin. Ostosten teko, tai pikemminkin aarteiden löytäminen, vaatii rauhaa ja hiljaisuutta, keskittymistä.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=iEPTlhBmwRg]

Tänään tanssittaa: 'Moves Like Jagger' | Today I dance to: 'Moves Like Jagger'


When I've got nothing to do, the days sometimes feel like they're dragging and only separated from similar by the night in between. Especially now, with my husband being away for a long work trip and I'm left alone with the cats, has the time felt really long. I've been through both my neighbours, old friends and family and for such a hermit like me, these have been weird times.


Without company, or when my head demands a quiet day in the corner of our sofa, entertainment comes to rescue. 'The Voice of Finland' has won over me although I am not a very talent show-oriented person generally. Yesterday I said farewell to 'Downton Abbey' and its lovers, with tears. Today I listen to BBC Radio One, it somehow helps my missing for England. My yet unopened birthday present, 'King's Speech' is waiting for its turn. On top of that, the TV shows me traveler lives and the customs' sniffer dogs.


I read as much as my eyes stay open. Reading in bed late at night, or early in the morning before getting up works the best for me. My neighbour lent me a Terry Pratchet paperback and the magical world has sunken me in. From the library, I also found one yet unread Maeve Binchy for me. I even shuffle through the free newpapers, looking for small ads that would bring me and my camera out of the door. 


I dream of a really good lenghty flea market round without any hurry at all. I want to go through it all, even the bottom shelves. I would love to have similar-minded people around me here but insterad I need to settle for the second best and go alone. Shopping, or rather making the finds, takes a lot of peace and quiet, dedication. 

torstai 1. maaliskuuta 2012

Kevään korvalla...



Kirkkaan sinisen taivaan alla, haalean kuutamon jäänteitä. Loistava lumi, polveen ja ylikin. Kimmeltävät vesipisarat oksissa ja neulasten keskellä. Lasten ilo ja nauru viimeisissä pulkkamäissä. Kaikkialla niin valtava kasvuun purskahtamisen tunne, vaikka kaikki on vielä lumen alla. En muista koskaan odottaneeni kevättä näin. Hiukan ehkä pelkään, kevät kun on minulle perinteisesti henkisesti kaikkein vaikeinta aikaa. Oma pieni ja muualla tarjolla oleva valtava puutarha kutkuttavat jo mielikuvitusta ja unelmia. Viime syksynä istuttamani sipulipataljoona odottaa hangen alla, voi että kun kaikki olisi hyvin ja saisimme iloita väreistä oikein pian! Vielä pitäisi kuitenkin päästä ohi talven viimeisestä kuukaudesta - vai aloittaa kevään ensimmäinen, ihan miten asian ottaa.