keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Koskematon puutarha

IMG_0475
Kurjenpolvi nupullaan | A budding Cranesbill

Vuosien hiljaiselon jälkeen olen hiljakseen kaivanut mökin edustan puutarhaa heinän ja rikkaruohojen keskeltä esille. Pihamaa on suhteellisen pieni, eikä siellä kasva paljoakaan istutettuja kukkia, ainakaan enää. Sinne mahtuu kuitenkin useampia viisikymmenvuotiaita koivuja reunustamaan etelälaitaa ja erottamaan puutarhan viereisestä pellosta, sekä kolmisenkymmentä herukkapensasta, ainakin yksi vielä elossa oleva syreeni, kaksi mahtavaa vaahteraa sekä lukemattomia voikukkia kaiken keskellä. Tämän kesän tavoitteenani on tutustua pihapiirin valmiiksi tarjoamiin kasveihin, istuttamiseen ja kylvämiseen lähden luultavasti ensi keväänä.

Untitled
Talolle johtava kuusikuja kukkii punaisenaan. 

Untitled

Untitled
Vaahtera on yksi suosikkipuitani, joten kaksi niitä oli iloinen yllätys.

Untitled
Maakellarin edessä kasvaa useampiakin puuvartisia pensaita, esimerkiksi tämä. Onko tämä tuomi, vai kenties tuomipihlaja?

Untitled
Kuistin vieressä kukkapenkissä sulassa sovussa mansikkaa ja rikkaruohoja sekä sinne istuttamani tämänkeväiset narsissit.

IMG_0479
Rikkaruohojen kauneutta 

IMG_0478
Mansikka yrittää pysyä hengissä heinän keskellä 

IMG_0481
Etupihan vaahteran alla viihtyy kaksi eri väristä sammalleimua

Untitled

Untitled
Voikukkia voivoteltavaksi asti. Voikukkapeltokin voi olla kateellinen ;) 

tiistai 29. toukokuuta 2012

Tulenpalvojat


Ensimmäinen mökin kunnostukseen liittyvä toimi on suoritettu eli nuohooja kävi läpi kaikki tulipesät sekä piiput ja totesi ne muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyväkuntoisiksi. Saunan kiuas on niin puhkikulunut, että se pitää vaihtaa, mutta saunan kunnostus ei ole muutenkaan ajankohtaista nyt. Itse mökin lämmityksellä on hyvä aloittaa, koska mökki on ollut muutaman vuoden vain peruslämmöllä eikä tulisijoihin ole koskettu sinä aikana. Tällä toimenpiteellä saimme kevään kalseuden ajettua ulos sekä minulle uutena tekijänä myös pinkopahveja kiristymään seinillä. Niin mitkä pinkopahvit, saatat kysyä. Kyseessä on siis aiempina vuosikymmeninä erittäin suosittu seinien tasausmateriaali ajalta ennen kuin seiniä alettiin suuremmassa mittakaavassa levyttää. Pahvi on naulattu kosteana hirsiseinälle reunoistaan ja annettu kuivua, jonka myötä se on kiristynyt. Pinkopahvin hyvä puoli on siinä, että se elää puun mukana ja joustaa myhkyräisessäkin seinässä. Monen vuoden kosteuden jälkeen on hyvä seurata, miten pahvi on taas lakannut kupruilemasta ja asettunut aloilleen. Elättelen toivetta, että vanhoja pinkopahveja voisi pienen paikkauksen jälkeen käyttää vielä ja tapetoida nykyisen tapetin päälle. Tulevaisuus näyttää, voiko näin tehdä vai pitääkö seinät pahvittaa uudelleen ennen tapetoimista.


Ilman kommervenkkejä ei projekti kyllä käyntiin lähtenyt, vaan nuohooja vietti tunnin jos toisenkin yrittäen purkaa naakkojen vuosien saatossa kokoamia pesiä piipuista. Kamarin hormista tuli alas katolla rymyämisen jälkeen kaksi selkeää linnunpesää ja tämän jälkeen samaan hormiin liitetyt keittiön leivinuuni ja puuhella sekä kamarin pönttöuuni saivat käyttöluvat, ja itse asiassa ne todettiin täysin hyväkuntoisiksi.



The cottage renovation started with a chimney sweep and fireplace inspection. All the rest of the fireplaces (two in the kitchen and one in the bedroom) were declared ready to use but the fireplace in the livingroom did take a lot more time. The chimney sweeper worked on bird nests in the chimneys and at the end, husband had to take the fireplace apart to remove the packed in nests inside. The fireplace still needs work and it looks like it needs to be demolisted at least partly to make it sound and completely safe in the future. The first but very clearly not the last during this project where we need to leave it for later and move on. At least now we can have a fire and make the cottage cosy and warm for us. We do love a real fire, don't you?!



Keittiön puuhellaan piti lisätä hiukan laastia, ettei se kulu puhki sisältä.











Sitten vaan renkaat takaisin ja vielä joskus liesimustaa päälle, niin sehän on kuin uutena olisi ollut.


Pirtin takka aiheutti sitten suurempaa päänvaivaa, ja lopulta saimme tehtäväksi purkaa pirtin puolelta piipusta tiiliä, ja kaivaa niiden takaa kiinni juuttunut pesä. Tai kuten selvisi, useampia, yhteensä puolen metrin pätkältä löytyi tätä tiukkaan tamppautunutta piipunjumittajaa. Nuohooja asensi käyntinsä päätteeksi myös kaikkiin piippuihin verkot, joten pesiä ei enää tarvitse olla tuhoamassa. Onneksi!



Pirtin takan laittamiseen oli kyllä varauduttukin, koska sen pinnassa kiemurtelee useampia halkeamia. Saimme kehoitukseksi lämmitellä takkaa ja tutkia, josko railot ovat läpi pinnan lisäksi aivan tulipesään asti. Parhaimmillaankin takka pitäisi puhdistaa nykyisistä maalikerrostumista ja päällystää uudelleen, esimerkiksi antiikkilaastilla tai muulla kuumuutta kestävällä tavaralla. Näin olimmekin ajatelleet, koska kirkuvan punaiseksi maalattu takka ei ole meille se mieluisin värivalinta.



Mies joutui siis ensitöikseen naputtelemaan tiiliä piipusta sekä muuraamaan aukon umpeen. Ensimmäistä kertaa asialla hän oli, mutta helponoloisesti tuli valmista.




Ikävä kyllä laasti alkoi rakoilla heti alkuvaiheessa, joten homma vaatii vielä ainakin yhden kerroksen. Mies asensi paikkaan myös nuohousluukun, että mahdollisilta tulevilta purkamisilta piipun osalta voitaisiin välttyä ja sen sisuksiin pääsisi käsiksi helpommin.





Takan kanssa päädyimme siihen, että jätämme sen työlistalle. Koska pinnan rakosista selkeästi tulee savua läpi takkaa lämmittäessä, ovat ne pinnan sijasta täysin tulipesään asti. Luultavasti takka vaatii ainakin osittaisen purkamisen ja uudelleen latomisen, joten kyseessä on isompi remontti. Ihan pelkällä pinnoituksella tästä ei selvitäkään. Otamme kuitenkin rauhallisesti, koska keittiön tulisijat sekä kamarin pönttöuuni varmasti tarjoavat lämpöä, jos takkaa ei voikaan käyttää. Pieni savuvuoto ei ole suuri ongelma sekään, vaikka tietysti harmittaa, että emme voi tehdä tätä projektia saman tien loppuun asti. Vaikka varmasti eteen tulee vielä monta samanmoista hamaan tulevaisuuteen jäävää pienempää ja suurempaa hommaa, se on selvä. On opittava hillitsemään täydellisyydenkaipuunsa ja elämään vanhan talon kanssa, siitähän tässä lopulta kyse on.




Tulessa on kyllä jotain harvinaisen rauhoittavaa. Tulenpalvojina minä ja mies mietimme talon tulevaisuutta. Tulen ääressä on hyvä olla.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Omenankukkien aikaan



En yhtään ihmettele, että japanilaiset ovat niin innoissaan kirsikankukista ja juhlistavat niitä ihan omalla hanami-juhlallaan. Suomessa kun kirsikoiden määrä on vähäisempi voisi hyvin juhlia niiden sijasta omenapuiden herkänpinkkejä nuppuja ja ihania, valkoisia kukkia, vai mitä? Uuden teemavärien sarjan ja tämän viikon aloittaa siis tällä hetkellä ajankohtainen Valkoinen.

Untitled


Untitled

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kepeys

Untitled

Keväisen puutarhan runollinen kepeys...

Untitled

Untitled

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kesän korvalla

Untitled

Untitled

Untitled
Lainapuutarhassa kevät on jo pitkällä. Vuosien kuolleiden kasvikerrosten alta on paljastunut paljon ihanaa, muun muassa sipulikasveja pensaiden alta, mutta myös ikävä kyllä runsaasti rikkaruohoja. Pahin taistelu juolavehnän ja levinneiden heinien kanssa on vielä edessä. Maalla annan kuitenkin myös rikkaruohoille mahdollisuuden ja voikukat saavat vihertää niissä osin, kun ruoho ei kasva.

Mökkiprojekti pitää hyvin kiireisenä sekä kevätkesän puutarhakärpäsen puremat asiakkaat. Palaan pian kertomaan tarkemmin mökistä sen sen projekteista. Siihen asti, nauttikaahan varoen kevään polttavasta auringosta!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Mahdollisen projektin puutarha


Puutarhan karu tila nyt | The barren state of the garden now

Remontin lisäksi olen erittäin innoissani mökkiin sisältyvästä pihamaasta. Vihdoinkin maata, joka on pysyvää ja täysin minun suunniteltavissani ja toteutettavissani! Asumme tällä hetkellä asumiskoikeusrivitalossa, jossa olen kyllä laittanut pihaa parhaani mukaan, mutta omaa siitä ei koskaan tule. Ensimmäistä kertaa ikinä nyt siihen on täyden mahdollisuudet.

Lisää mahdollisuuksia tarjoaa mökin pihan tämänhetkinen kunto. Pihaa reunustaa monta suurta koivua, ja sinne on istutettu kymmenittäin herukkapensaita. Ruohokaan ei pihassa ole juuri kasvanut. Mökin seinustojen kukkamaat ovat lähinnä kuivia ja mehikasvien valtaamia. Kaikessa voi aloittaa melkein kuin tyhjältä pöydältä siis. Lisäksi navetan aurinkoinen seinusta suoranaisesti huutaa viljelemään myös hyötykasveja. Kaikki vaan odottaa sitä, että pistän tuulemaan ja lähden toteuttamaan unelmieni mökkipuutarhaa.

Aikaisemmin kirjoittelin englantilaisesta mökkipuutarhatrendistä, ja viittasin sillä tähän projektiin. Haluaisin tehdä pihamaasta runsaan kukkakeitaan perennoineen ja kesäkukkineen sekä kasvattaa syötäväksi itselle ja muille vihanneksi ja hedelmiä. Mitä muuta sitä voisi puutarhaltaan toivoakaan?

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Kevään kiireitä



Kevään myötä minut on todennäköisempää löytää kuopsuttamasta maata kuin päivittämäastä blogia. Toisin sanoin sanoen, blogitaukoon on ollut hyvin luonnollinen syy. Lisäksi olen yllättäen tehnyt palkkatöitä pitkän työttömyyden jälkeen sekä suunnitellut tulevaa kesää, istutuksia ja sisustuksia. Toistaiseksi blogihiljaisuus jatkuu, mutta palaan uusin voimin ja aihein hyvin pian - yllätyksiäkin on luvassa, joten pysykää kuulolla.

Nyt tiivistän viimeiset viikot muutamaan kuvaan. Seuraavaan kertaan! Nauttikaahan keväästä ja vihertyvästä maasta!



Tervetullut kevään lämpö ja sulat nurmet ovat innostaneet haravoimaan. En usein pääse kehumaan erillisiä tuotteita, mutta uusi (ja jo erinomaiseksi todettu) tuttavuus minulle on Fiskarsin QuikFit-varsi, johon saa kätevästi liitettyä erilaisia päitä: edullisempaa ja ympäristöystävällisempää näin!


Sisustusrintamalla siirretään retroa takaisin menneisyyteen.