sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Voihan kissankarvat!

Untitled


Kevään tulon tunnistaa meidän taloudessa ikävästi yhdestä seikasta. Kissasisarukset aloittavat tehokkaan turkinpuhdistuksen, joka johtaa poikkeuksetta kaljuihin laikkuihin. Olli on ollut se pahempi nuolija joka vuosi, kainalossa loistaa nytkin ikävän raa'an näköinen karvaton läiskä. Sonja parturoi takajalkojensa sisäreunat ja mahansa yksi vuosi ja olimme siitä todella huolissamme. Lääkäri kysyi ensimmäisenä, että onko meillä uusia kasveja. Olihan meillä, lahjoituksena saatu jättimäinen kiinanruusu. Se oli ehtinyt olla meillä vasta muutaman päivän, enkä osannut mitenkään yhdistää näitä asiota. Ollilla todettu atopia ja yliherkkyys oli siis havaittavissa myös Sonjassa, ovat kuulemma kovin periytyviä. Eläinlääkärin mukaan kiinanruusu on yksi pahimmista allergeeneista kissoille ja todennäköisesti nuoleminen loppuu kasvin hävittämiseen. Kasvi siirtyi siis seuraavaan kotiin ja ei, Sonja ei enää sen jälkeen kyninyt karvojaan pois. Ollin ongelma uusiutuu sen sijaan joka kevät. Mitään selkeää syytä sille ei ole löydetty. Sonjan parturoidessa karvansa lähinnä lyhyemmiksi ja esteettisesti kaljuuntumista muistuttavaan tilaan, vaikka se ärsyttävää onkin, se ei kuitenkaan aiheuta kissalle muita ongelmia. Olli nuolee itsensä vereslihalle ja iho tulehtuu helposti. Olemme eläinlääkärin kanssa päätyneet ratkaisuun, että Olli saa vuosittain kortisonipistoksen, joka helpottaa kutinaa. Diabetesvaaran takia pistoksia ei voi antaa kovin montaa vuodessa, mutta meidän kokemuksellamme jopa yksi saattaa riittää siihen, että kissa pääsee pahimman allergiakauden yli ilman tulehduksia.


Koska en taaskaan keksi, mistä tämänkertainen ihokierre on alkujaan, olen päätynyt siihen surulliseen tulokseen, että joku meidän sisäkasveistamme ilmeisesti allergisoi juuri keväisin. Niinpä olen luopumassa kaikista huonekasveistamme. Tuota kutinaa on ikävä katsoa, enkä halua kissojen kärsivän minun vihreän kaipuuni kustannuksella. Onneksi, onneksi on puutarhat ja ulkotilaa, joissa voin sitten kehitellä värejä ja kukkia ihan oman mieleni mukaan. Toivon siis, että huonekasveista luopuminen auttaa meidän kissojen oloa pysyvämmin.

2 kommenttia :

  1. Niin se on näköjään kissojen kanssa kuin lapsienkin. Allergioiden selvittäminen on yhtä salapoliisityötä ja huoli sen mukainen. Mega-allergisten lasten äitinä tuli kyllä melkoiset sympatiat näitä kissa-lapsia kohtaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsemppitoivotuksista, ne on kyllä tarpeen! Meillä on omat vanhemmatkin alkaneet muistaa, että ei kannata tuoda tuliaisena tuoksuvia kasveja. Luultavasti tästä eteenpäin ei kasveja ollenkaan. Mutta hyvin on karvaisemmat lapsenlapset uponneet heihinkin ;)

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!