tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tamperetta: Pyynikinrinne


Moni tuntee Pyynikinharjun eteläpuolen uimarantoineen ja jopa Pyynikin huipun, jossa näkötorni munkkikahviloineen komeilee. Minusta kiehtovampi on Pyynikin pohjoispuolen asutusalue, Pyynikinrinne [kartta]. Sen katujen varsilta löytyvät monet Tampereen komeimmista kivisistä asuintaloista, suloisista puukerrostaloista ja historiaan havinaa kaikille ihailtavaksi asti. Pyynikinrinne on helppo kohde kaupungissa kävijöille, koska se on niin helposti keskustasta jalan saavutettavissa.



  


 



 

 

Suunnittelukilpailun voittaneen, tamperelaisille tutun arkkitehti Lars Sonckin laatima asemakaava vahvistettiin vuonna 1907. Jugendin mukaisesti hyvin orgaaniseksi suunniteltu katumaisema sisälsi eri muotoisia ja kokoisia taloja, jotka mukailivat harjun rinteen muotoja. Pääosin kaupunginosa rakentui 1920-luvulla, ja tämä näkyy alueelle tyypillisinä klassisimia edustavina puukerrostaloina. Pyynikinrinteen rakennukset ovat nykyään pääosin suojeltuja.


  






Entinen Marjatan sairaala (Lambert Petterson 1912) on nyttemmin muutettu tuetun asumisen keskukseksi, mutta vanha sairaalarakennus on jätetty kauniisti kunnostettuna paikoilleen.
 



Pyynikintori on vielä nykyäänkin bussiliikenteen solmukohta, mutta varsinkin rakentumisensa jälkeisinä vuosikymmeninä 1920- ja 1930-luvuilla se oli hyvin aktiivinen kauppapaikka. Aikoinaan Plassina tunnettu silloinen Aleksanterintori toimi markkinapaikkana ja kotieläinkaupan kohteena. Torille rakennettiin myös Suomen ensimmäinen, nyttemmin jo purettu, linja-autoasema. Torin varren korkeat kivitalot ovat suunnitelleet Martti Välikangas, Yrjö Lindegren, Jaakko Tähtinen ja Veikko Kallio. Heinätorina tunnettu torin osa on vihdoinkin päässyt arvoiseensa kuntoon, kun vanhaan vaakahuoneeseen (Lambert Petterson 1913) avattiin tyylikäs ravintola ja puistotila kunnostettiin teemaan sopivasti heinillä ja maustekasveilla.




Pyynikin urheilukenttä (1924 B.Strömmer, E. Murros)

 

Myös arkkitehti Bertel Strömmer oli vaikuttamassa Pyynikinrinteen kehittymiseen. Hän suunnitteli useita taloja  ja muokkasi Sonckin asemakaavaa. Strömmerin säilyneitä töitä Pyynikinrinteen kaupunginosassa ovat muun muassa Pyynikin urheilukenttä katsomoineen (1922), Pyynikin pappila (1928) ja Ammattikoulu (1939).

Merkittäviä rakennuksia ovat Pyynikinlinna (Jarl Eklund 1923), Tampereen lyseon lukio (Hjalmar Åberg ja A.Willberg 1935) ja Piispantalo (Gunnar Wahlroos 1936). Niin sanottu Kilometritalo (Heikki Tiitola 1923) on monen tamperelaisen tuntema kaksikerroksinen asuinrakennus, joka on 138 metriä pitkä. Vanhaa rakennuskantaa on Pyynikinharjulla säilynyt kiitettävän paljon.

Lisää Pyynikinrinteen rakentumisesta ja historiasta voit lukea täältä.


Pyynikin kirkkopuiston suihkulähde, taustalla Aleksanterin koulu (1904 Wivi Lönn)


Pyynikin kaupungin keskustasta erottava Pyynikin kirkkopuisto on kuin vehreä keidas kaupungin keskellä. Sen suurin nähtävyys on Aleksanterin kirkko, mutta itse puistokin on mielenkiintoinen kävelykohde. Vanhat hautakivet ovat säilyneet siellä täällä kulkevien hiekkateiden väleissä ja niistä voi lukea kaupungin historiasta. Vanha hautausmaa oli kaupungin ainoa hautausmaa ennen Kalevankankaan rakentamista.

2 kommenttia :

  1. Ihanaa kun tuolla pääsee näin blogisi kautta vierailemaan! Nämä ovat minulle nostalgiamatkoja, kun opiskelin Ikaalisissa 20 vuotta sitten, silloin tuli mentyä bussilla Tamepreelle silloin tällöin ja bussi meni ainakin välillä Pyynikinharjua ja tuosta torin ohi, ellen ihan väärin muista. Joskus siellä tuli käveltyäkin, tosin vain pari kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osa busseista kulkee Pispalanharjua pitkin, ja ovat kulkeneet vaikka kuinka pitkään. Oli kiva viedä sut sinne uudestaan :)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!