perjantai 24. tammikuuta 2014

Auringon kultaa



Tämänpäiväiset kuvat ovat auringonnousun alta Tampereen keskustasta. Kaiken yllä kultainen hohde, kuuraiset puunoksat tavoittelemassa avoinna huuruavaa Tammerkoskea... Kosken yläjuoksulta löytyy sekä kaupungin uusin kävelysilta että keskustan avantouimarit sulassa sovussa sorsien kanssa ja aivan naapurista Tallipihan idyllinen miljöö, jossa kävin lämmittelemässä teen kera. Aivan vieressä aloitellaan kiistellyn rantatunnelin rakentamista, jotta vielä Siilinkarin majakalle avoinna oleva maisema voidaan peittää kerrostaloihin, en tykkää. Pistäisivät rahat mieluummin ratikan rakentamiseen... Lisäksi kuljin läpi aurinkoisesta Hämeenpuistosta, Tampereen esplanadista. Näiden kuvien myötä lähettelen myös viikonlopputoivotuksia kaikille :)















keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Pispalan plikkain pihoilla



Eilen lähdin kameran kanssa seikkailemaan Pispalan minulle vielä vieraille takakujille pulteriaitojen keskelle. Yhdistelmä mahtavan kaunis sää, kevyt, pehmeä lumisade ja Pispalan värikäs maailma, ei tästä voi olla muuta kuin onnellinen! Isän perhe asui aikoinaan Pispalassa, samaan aikaan kun pappa piti leipomoa Pispalanharjulla. Ehkä siksi koen Pispalan niin kotoisaksi. Ja miten hiljaista olikaan pääkadun takana... Seitsemässätoista pakkasasteessa tarvittiin harmaaraidalliset villasukat ja taustalle soimaan "jääkausi on tuloillaan" :) Ihan minun sääni, minun päiväni!
































tiistai 21. tammikuuta 2014

Oi talvi, tulithan sinä!



Kyllä nyt vaan on niin yksinkertaisen kaunista, että en malttaisi ollenkaan tulla sisätiloihin. Kampean kerroksissani kuvaamaan joka ikinen aamu, ja joka päivä palelen kuin mikäkin. Ei haittaa, ei nyt, kun kaikki tämä on vaan pakko saada tallennettua ja mielen valoa kerättyä auringossa.
    










maanantai 20. tammikuuta 2014

Kymmenen kuvaa kesään: joulu- ja tammikuu

Loppuvuosi oli niin masentava, että en koskaan saanut aikaiseksi esitellä joulukuun ikkunanäkymää. Tässä se kaikessa epätarkkuudessaan ja lämmössään on kuitenkin. Mutta sitä ennen huomattavasti mieltä piristävämpi tammikuinen. Se on enää neljä kuvaa jäljellä ja ollaan todella jo kesässä!

20. tammikuuta 2014
  20. joulukuuta 2013 

 Pohjustuksen kymmenen kuvaa kesään -haasteeseen löydät täältä.
  
21. marraskuuta 2013

 
20. lokakuuta 2013

20. syyskuuta 2013

perjantai 17. tammikuuta 2014

Siskolle!



Tänään toivotan virtuaalisen herkän vaaleanpunaisen jaloleinikin myötä pienimmälle siskolleni oikein mielettömään hyvää pyöreiden vuosien päivää! Näin me olemme kaikki siskokset samalla kymmenellä taas ;) Onnea ja rutistuksia!

torstai 16. tammikuuta 2014

Aurinkoenergiaa



Koska kuvia edellisen päivän akkujen lataukselta järven rannasta on vielä runsaasti, tässä vielä lisää aurinkoa. Minua alkoi pimeys ja päivien hämäryys ahdistaa siinä määrin, että en enää osannut uskoa kevättalven parantavaan voimaan. En ennen kuin näin tämän omin silmin. Seisoin pitkän aikaa valossa, silmät kiinni rauhoittuen. Olen miettinyt, että miksi en koskaan meditoi tai ole innostunut istumaan paikallani tekemättä mitään. Tämä ulkona tapahtuva vastaava mielen tyhjennys tai pikemminkin sen vaeltelu laidasta laitaan taitaa olla lähinnä meditaatiota minulle. Kuvausreissut kestävät aina tarvittua pidempään, koska jään nauttimaan luonnosta ja sen ilmiöistä jo paikan päällä. Kauniiden asioiden tallentaminen kulkee siis niistä nauttimisen rinnalla, ei niinkään toistensa päällä. Olen joskus miettinyt sitä, olenko oikeasti läsnä.



Linssin läpi on oppinut huomaamaan paljon kaikenlaista pientä ja helposti ohitettavaa, jota voin jäädä tutkailemaan pitkäksikin aikaa. Huuruava aukko jäässä kiinnitti huomioni, olisin halunnut päästä lähemmäksi. Pienen ihmisen kotimainen geysir.



Olen oikeasti oppinut arvostamaan kasvejakin vasta kuvausharrastuksen myötä. Niillä on paljon annettavaa myös kukkimisen ulkopuolella, lepotilassa, kuolleenakin. En voi hyvällä tahdollakaan kutsua itseäni kasvialan ammattilaiseksi, mutta ilman kameraa en olisi edes tässä. Kameran kautta olen oppinut nauttimaan myös minulle vieraammista vuodenajoista ja odotan innolla kevään ensivihreää ja mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan kuvaus- ja nauttimismielessä.



Imen siis näitä kauniita päiviä varastoon. Tunnen mieletöntä iloa valosta ja sisälläkin levottomuutta siitä, että olisi päästävä ulos taas. Ihana, ihana aurinkoinen kevättalvi on täällä taas!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Aamun pastellit



Terveisiä vasta jäätymistä aloittelevalta Pyhäjärveltä tästä meidän naapurista! Pääsin eilen vihdoinkin nauttimaan sieluni maisemasta parhaimmillaan eli kylmänä, kuulaana aamuna auringonnousun aikaan. Tuolla kävellessäni sain aimo annoksen uutta energiaa ja tein sellaisen merkittävän havainnon, että onnellisuuteni asuu tuolla. Se voi asua monessa paikassa, mutta tuo on niistä ehdottomasti yksi. Mietin myös sitä, että onko keskelle talven paukkupakkasia syntynyt tyttölapsi aina innoissaan pakkasesta? Onko yleensäkään muita, joiden lempivuodenaika on kylmin talvi? Huomaan hymyileväni enemmän pakkasessa, se vaan on se minun juttuni.

Lenkin jälkeen nipisteli poskia, mutta muuten pysyin lämpimänä. Onnistuin jopa kuvaamaan pääosin tumput kädessä, vaikka yleensä se ei onnistu. Ehkä alan hiljalleen olla sinut tämän uuden kameran kanssa, ja napit löytyvät paikoiltaan tuntemattakin?

Nautiskelin maisemista, pakkasen kovertamista railoista vielä hennossa jäässä. Aunringonnousun lämpimistä väreistä, jotka työnsivät tieltään aikaisen aamun siniset ja violetit sävyt. Kuin liukuvärjätystä taivaasta. Tumman vastarannan kontrastista vasten pastelleita. Oksien silhueteista.

Tuo rannan reitti on ei kovinkaan yllättäen suosittu paikallisten keskuudessa. Kahdenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta vastaani juoksi myös aamulenkkeilijöitä. Toistaiseksi kaikki ovat mahtuneet kapealle polulle.





maanantai 13. tammikuuta 2014

Talven valoa!


Miten mukavalta tuntuukaan, kun pitkä pimeä taival on taittunut kohti kevättä myös luonnossa ja kaikkialla loistavat valkoiset hanget! Käväisin tänään pikaisesti kaupungissa, ja vaikka olin pukeutunut lämpimään maatuskahuiviin ja paksuihin tumppuihin, silti pakkanen pääsi nipistelemään. Takaisin kotiin palatessa aurinko valaisi koko tienoon niin mahtavasti, että muistin, miksi rakastan talvia niin paljon. Pehmeä lumi, siinä kimmeltävät timantit, narskuvat askeleet ja mielettömät värit ja valon leikki pilvissä, ai että. Lähden huomennakin ehdottomasti ulos, jos sää jatkuu näin ihanana. Nyt nappasin vain matkaltani yhden kuvan ja mietin, miten aurinko leikkii järvellä tuolla talojen takana jossakin. Järven ranta onkin mielipaikkani tässä lähistöllä, sieluni koti. Sinne huomenna. Tosin pakkautua pitää lisää tämänpäiväisestä, sen verran kylmempää luvataan. Pakkanen ja kamerasormet, täällä taas! Kauan on teitä - ja inspiraatiota - odotettukin. Valolla on kyllä ihmeellinen voima, se kun saa minut valokuvaamaan ;) 

Olen tällä hetkellä hiukan kiinni remonttihommissa toisaalla, mutta palailen aina niiden välissä tännekin. Mielessä liikkuvat kukkivat kevätpuut, joiden olen päättänyt olevan tämän kesän kasviostoslistalla. Puut siksi, että paras olisi ollut istuttaa ne jo viime tai sitä edellisenä vuonna, mutta toiseksi paras aika on juuri nyt, kuten perinteinen sananparsi meille viisaasti kertoo. En siis avaa siemenluetteloita, koska niistä huutelevat kaikki karkkimaiset kasvit minulle aivan liian kutsuvasti. Nyt pidetään tiukkaa budjettia ja maksetaan opintolainaa pois, ja jatketaan kasvien kerryttämistä muilla tavoin. Onneksi omassakin pihassa on paljon jaettavaa :) 

Ja olen myös tietoinen, että joulukuun kymmenen kuvaa kesään jäi välistä. Kuva on turvallisesti otettuna, mutta sen katsominen masentaa niin. Taidan lisätä sen vain tammikuun kuvan kylkeen, jos vaikka tuossa viikon päästä sattuisi vielä olemaan talvi... 

torstai 9. tammikuuta 2014

Ennen talvea

Juuri kun mieleni on alkanut kääntyä kohti kevättä, ilmestyy säätiedotteeseen lumihiutaleita, miinusmerkkejä, talven tuntua. Siispä tallennan tämän erikoisen keväisen päivän ennen talven tuloa vielä kuviksi.
Puutarhassa on paljon toivoa. Miettimistä se vaati, mutta kasvien parissa olen onnellisimmillani. Siispä annan mielen siirtyä jo kevääseen, kesäänkin. Mietin, miten monet viime vuonna istutetuista kasveista alkavat todella kukoistaa. Miten vihreät lehtiruusukkeet pukkaavat kukkia yllensä. Miten voin siirtää kasveja kesäpaikan ja oman puutarhan välillä, jakaa ruusukkeita pienemmiksi. Se luonnon luontainen kasvuvoima, sillä on paljon näytettävää taas.
Otan mielelläni vastaan myös talven. Nautin talven valosta, kun se taittuu kohti kevättä. Ikkunan ääressä näkee jo aamupäivästä lukea ilman valoja. Keskikesällä ajattelen samaa asiaa kaksitoista tuntia myöhemmin, silloin kun aurinko on matalimmillaan.
Kuvat on otettu uudella kännykällä, joka toivottavasti alentaa tarvetta kaivaa kamera esiin, ja kännykällä kirjoitettu viesti syntyy helpommin kuin tietokoneella.
Pitkästä aikaa mielen valoa.