keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Aamun pastellit



Terveisiä vasta jäätymistä aloittelevalta Pyhäjärveltä tästä meidän naapurista! Pääsin eilen vihdoinkin nauttimaan sieluni maisemasta parhaimmillaan eli kylmänä, kuulaana aamuna auringonnousun aikaan. Tuolla kävellessäni sain aimo annoksen uutta energiaa ja tein sellaisen merkittävän havainnon, että onnellisuuteni asuu tuolla. Se voi asua monessa paikassa, mutta tuo on niistä ehdottomasti yksi. Mietin myös sitä, että onko keskelle talven paukkupakkasia syntynyt tyttölapsi aina innoissaan pakkasesta? Onko yleensäkään muita, joiden lempivuodenaika on kylmin talvi? Huomaan hymyileväni enemmän pakkasessa, se vaan on se minun juttuni.

Lenkin jälkeen nipisteli poskia, mutta muuten pysyin lämpimänä. Onnistuin jopa kuvaamaan pääosin tumput kädessä, vaikka yleensä se ei onnistu. Ehkä alan hiljalleen olla sinut tämän uuden kameran kanssa, ja napit löytyvät paikoiltaan tuntemattakin?

Nautiskelin maisemista, pakkasen kovertamista railoista vielä hennossa jäässä. Aunringonnousun lämpimistä väreistä, jotka työnsivät tieltään aikaisen aamun siniset ja violetit sävyt. Kuin liukuvärjätystä taivaasta. Tumman vastarannan kontrastista vasten pastelleita. Oksien silhueteista.

Tuo rannan reitti on ei kovinkaan yllättäen suosittu paikallisten keskuudessa. Kahdenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta vastaani juoksi myös aamulenkkeilijöitä. Toistaiseksi kaikki ovat mahtuneet kapealle polulle.





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!