torstai 16. tammikuuta 2014

Aurinkoenergiaa



Koska kuvia edellisen päivän akkujen lataukselta järven rannasta on vielä runsaasti, tässä vielä lisää aurinkoa. Minua alkoi pimeys ja päivien hämäryys ahdistaa siinä määrin, että en enää osannut uskoa kevättalven parantavaan voimaan. En ennen kuin näin tämän omin silmin. Seisoin pitkän aikaa valossa, silmät kiinni rauhoittuen. Olen miettinyt, että miksi en koskaan meditoi tai ole innostunut istumaan paikallani tekemättä mitään. Tämä ulkona tapahtuva vastaava mielen tyhjennys tai pikemminkin sen vaeltelu laidasta laitaan taitaa olla lähinnä meditaatiota minulle. Kuvausreissut kestävät aina tarvittua pidempään, koska jään nauttimaan luonnosta ja sen ilmiöistä jo paikan päällä. Kauniiden asioiden tallentaminen kulkee siis niistä nauttimisen rinnalla, ei niinkään toistensa päällä. Olen joskus miettinyt sitä, olenko oikeasti läsnä.



Linssin läpi on oppinut huomaamaan paljon kaikenlaista pientä ja helposti ohitettavaa, jota voin jäädä tutkailemaan pitkäksikin aikaa. Huuruava aukko jäässä kiinnitti huomioni, olisin halunnut päästä lähemmäksi. Pienen ihmisen kotimainen geysir.



Olen oikeasti oppinut arvostamaan kasvejakin vasta kuvausharrastuksen myötä. Niillä on paljon annettavaa myös kukkimisen ulkopuolella, lepotilassa, kuolleenakin. En voi hyvällä tahdollakaan kutsua itseäni kasvialan ammattilaiseksi, mutta ilman kameraa en olisi edes tässä. Kameran kautta olen oppinut nauttimaan myös minulle vieraammista vuodenajoista ja odotan innolla kevään ensivihreää ja mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan kuvaus- ja nauttimismielessä.



Imen siis näitä kauniita päiviä varastoon. Tunnen mieletöntä iloa valosta ja sisälläkin levottomuutta siitä, että olisi päästävä ulos taas. Ihana, ihana aurinkoinen kevättalvi on täällä taas!

3 kommenttia :

  1. Minäkin haen jonkinlaista meditaation voimaa luonnosta, keskityn ympärillä olevaan ja huomaan pieniä juttuja tarkemmin. Tarvitsen metsää ja merta, niiden rauhaa, jotta jaksan arjen kiireissä ja stressissä.
    Yhtäkkinen talvi, lumi ja aurinko auttavat niin paljon, niiden voima on ihmeellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto taitaa olla suomalaiselle vielä onneksi kovin lähellä itseä ja mielelle tärkeä. Mereen en ole tietenkään tottunut, mutta sentään näihin suuriin järviin :)

      Poista
  2. Mulla on ihan sama olo kuvaamisen kanssa. Linssin läpi vaan huomaa paljon kauniita yksityiskohtia, joiden ohi kävelisi muuten. Luonnosta, valosta ja auringosta saan kamalasti voimaa ja energiaa. Nyt vaan harmittaa, että pudotin kamerani hyllyltä ja sen näyttö meni rikki. Jää monta kaunista hetkeä ja yksityskohtaa tallentamatta :O/ Onneksi voin aina palata ihailemaan sun kuviasi Piia!

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!