tiistai 18. helmikuuta 2014

Perhosia ja pörriäisiä puutarhaan!


Neitoperho punalatvalla

Kirjoitin jo vanhassakin blogissa mökkipuutarhan monimuotoisuusprojektista, siitä voit lukea lisää täältä. Halusin nyt syventyä ottamaan selvää, minkälaisia käytännön tekoja voisin monimuotoisuuden edistämiseksi tehdä. Erityisesti mielenkiintoni kohteena ovat perhosia ja mehiläisiä sekä muita pöriseviä lisäävät toimet. Koska Suomen perhoslajeista jopa joka kuudes on uhanalainen tai silmälläpidettävä, on perhosia suosivat puutarhasuunnittelu erittäin tärkeää.

Perhosille paras puutarha on runsas ja se tarjoaa niille sekä suojaa että ravintoa. Eri aikaan kukkivat mehipitoiset kasvit takaavat perhosille ravintoa koko kesäksi. Erityisesti kannattaa huomioida aikainen kevät sekä syksy, jolloin luonnonkasvien kukinta ei ole ajankohtaista.

Perhoset ovat viehättyneitä tuoksuista ja väreistä. Päiväperhosilla on erinomainen värinäkö ja ihmiseen verrattuna niiden silmät toimivat huomattavasti paremmin erottaen myös ihmissilmälle näkymättömiä, mutta perhosille ja muille pölyttäjille vastustamattomia värisävyjä. Esimerkiksi keltaisissa kukissa on mesiviittoja eli perhosen näkemiä kuviointeja, jotka auttavat pölyttäjiä suunnistamisessa. Ihmissilmään ei kannata luottaa edes kukkien ulkonäön suhteen: hyvä mesikasvi voi olla meidän mielestämme erittäinkin vaatimattoman näköinen. Yöperhoset pitävät eri väreistä kuin päiväperhoset, ja siten niiden suosikkikasvitkin ovat erilaisia. Yöperhoset suosivat muun muassa yksivuotista, makean tuoksuista valkotupakkaa sekä illakkoa.

Puista perhoset suosivat raitoja, koivua ja tammea, mutta eivät juuri välitä kukkivista omenapuista.

Yleisohjeena kasvien valinnassa voisi pitää sitä, että mitä yksinkertaisempi ja vähemmän kerrottu kukka, sen helpompi se on pölyttäville mesinimijöille käytäväksi.

Edes rikkakasveja ei kannata jättää huomioimatta. Monille perhoslajeilla ne ovat elinehto, kuten nokkosperhosen toukkien ainoa ruokalaji eli nokkonen. Niitä kannattaakin jättä pystyyn jonnekin puutarhan laitamille. Muun muassa voikukka on yksi perhosten suosima kukka, jota meillä jokaisella on tarjota niille ravinnoksi.

Yksi tärkeimpiä tekoja monimuotoisuuden lisäämiseksi on jättää kasvinsuojeluaineiden ja muiden myrkkyjen käyttö sikseen. Kasvinsuojeluaineiden on todettu olevan yhtenä syynä viime vuosina hälyyttävästi laskeneisiin pölyyttäjien määriin. [Lähde: Maaseudun tulevaisuus]

Luonnollisesti myös perhoset hakeutuvat niille soveltuville elinympäristöille. Perhospuutarhalle luontaisesti paras paikka on auringossa, koska suurin osa perhosten suosimista kasvilajeista menestyy auringossa. Maatalouden muututtua koneellisemmaksi, ovat luonnon kedot ja niityt vähentyneet, ja siinä samalla myös perhosten luontaiset ravintokasvit. Erityisen hyvä perhospuutarha syntyykin kuivalle kedolle, jonka matala kasvillisuus päästää kevätauringon lämmittämään jo aikaisin. Muutkin lämpöä lisäävät materiaalit ovat perhosille suosiollisia. Jos pihasta ei löydy paljasta kalliota, voi sinne lisätä kivetyksiä.

Perhosten lisäksi muut hyönteiset, kuten kimalaiset ja mehiläiset, hyötyvät myös perhosystävällisestä mehikasvirikkaasta puutarhasta. Ja hyönteisten suosimassa puutarhassa myös linnuilla on ravintoa!

Hyväksi havaittuja mesikasveja on valtavasti, tässä niistä muutamia ensin kukinta-ajan mukaan jaettuna ja sitten aakkostettuna listana.

Mikä on sinun kokemuksesi mukaan paras perhos- tai pörriäiskasvi?

Kevätvuohenjuuri

Toukokuussa kukkivat mehikasvit:

esikot, keväällä kukkivat (Primula)
idänsinililja (Scilla sibirica)
kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale)
näsiäpensaat (Daphne)
tarharistikki (Aubrieta x cultorum)
pitkäpalot (Arabis), tunturipitkäpalko (Arabis alpina)
vihmapensaat (Cytisus)



Kesäkuu:

keltapäivänlilja (Hemerocallis lilioasphodelus)
kultaköynnöskuusama (Lonicera x tellmania)
mirrinminttu (Nepeta x faassenii)
oranssihernepensas (Caragana aurantiaca)
pihasyreeni (Syringa vulgaris)
puistosyreeni (Syringa x henryi)
ruohosipuli (Allium schoenoprasum)


Neitoperho kaunopunahatulla

Heinäkuu:

keltasauramo (Anthemis tinctoria)
isokaunosilmä (Coreopsis grandiflora)
punahattu (Echinacea purpurea)
iisoppi (Hyssopus officinalis)
ruusuruoho (Knautia arvensis)
laventeli (Lavandula angustifolia)
varjolilja (Lilium martagon)
rantakukka (Lythrum salicaria)
mäkimeirami (Origanum vulgare)
valkokukkainen syysleimu (Phlox paniculata sp.)
loistotädyke (Veronica austriaca)


Kimalainen syyshohdekukassa

Elokuu:

sinipiikkiputki (Eryngium planum)
punatähkä (Liatris spicata)
punaväriminttu (Monarda didyma)
ryytisalvia (Salvia officinalis)
kaukasiantörmäkukka (Scabiosa caucasica)
kanadanpiisku (Solidago canadensis)


Syysmaksaruoho

Syksyllä kukkivia mehikasveja:

kallionauhus (Ligularia dentata)
purppurapunalatva (Eupatorium purpureum)
sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus)
soihtunauhus (Ligularia x hessei)
syyshohdekukka (Helenium autumnale)
syysmaksaruoho (Sedum spectabile)
syyssyreeni (Buddleja davidii)
valkoalpi (Lysimachia clethroides)


A


akankaalit (Ajuga)


auringonkukat (Helianthus)


asterit (Aster)

H


harsokukat (Gypsophila)
harjaneilikka (Dianthus barbatus)
heliotrooppi (Heliotropium arborescens)

herukat (Ribes)
härkit (Cerastium)

I

iisoppi (Hyssopus officinalis)
illakko (Hesperis matronalis)
ikiviuhkot (Limonium)
isokaunosilmä (Coreopsis grandiflora)
isohirvenjuuri (Inula helenium)

K


karhunvadelmat (Rubus fruticosus)
kaunokainen (Bellis perennis)
kaunokit (Centaurea)
ketoneilikka (Dianthus deltoides)
keltapäivänlilja (Hemerocallis lilio-asphodelus)
keltasauramo (Anthemis tinctoria)
kultaköynnöskuusama (Lonicera x tellmania)
kohokit (Silene)

L

laukkaneilikat (Armeria)
laventeli (Lavandula angustifolia)
loistotädyke (Veronica austriaca)


M

mirrinminttu (Nepeta x faassenii)
maksaruohot (Sedum)
mintut (Mentha)

N

neilikat (Dianthus)


noropunatähkä (Liatris spicata)
nätkelmät, muun muassa tuoksuherne (Lathyrus)

O

ohdakkeet (Cirsium)
olkikukat (Xerochrysum)
oranssihernepensas (Caragana aurantiaca)
oregano eli mäkimeirami (Origanum vulgare)


P

pihasyreeni (Syringa vulgaris)
pietaryrtti (Tanacetum vulgare)
punahattu (Echinacea purpurea)
punatähkä(Liatris spicata)
punaväriminttu(Monarda didyma)


piikkiputket (Eryngium)


piiskut, kanadanpiisku (Solidago canadensis), kultapiisku (Solidago virgaurea)
punahattu (Echinacea purpurea)
punaväriminttu (Monarda didyma)
puistosyreeni (Syringa x henryi)


päivänkakkarat (Leucanthemum)

R

rantakukka (Lythrum salicaria)
retiisi (Raphanus sativus var. sativus)
retikka (Raphanus sativus var. niger)
ruusuruoho (Knautia arvensis)


ruohosipuli (Allium schoenoprasum)

S



salviat (Salvia), ryyti- eli rohtosalvia (Salvia officinalis)
syysleimu, valkokukkainen (Phlox paniculata sp.)
syyssyrikkä, syyssyreeni (Buddleja davidii)


T

taskuruohot (Thlaspi)
tervakot eli käenkukat (Lychnis)


timjamit eli tarha- ajuruohot (Thymus)


tähtiputket (Astrantia)
törmäkukat (Scabiosa), kaukasiantörmäkukka (Scabiosa caucasica)

V

vuohenjuuret (Doronicum)
varjolilja (Lilium martagon)
virnat, muun muassa hiirenvirna (Vicia)
väinönputki (Angelica archangelica)

Lue lisää


Royal Horticultural Society (RHS) Perfect for Pollinators -kasvilista (PDF)

Tampereen luonnonsuojeluyhdistys: Perhospuutarhan perustaminen (PDF)

Riku Cajander: Puutarhan parhaat perhoskasvit

maanantai 17. helmikuuta 2014

Gertrude Jekyllin muistolle



En ole koskaan ollut mikään trendien perässä juoksija. Olen joskus huomioinut niitä, ottanut niistä opikseni tai tuhahtanut turhuuksille. Mutta nyt olen yllättäen sekä huomannut seuraavani erästä muotisuuntausta hyvin läheltä, että hommaanut itselleni näin kolmekymppisenä idolin. Mutta kuinka moni tunnistaa, kuka on rouva Gertrude Jekyll? Tai kuka edes tietää, mistä on kysymys?

No puutarhuroinnistapa tietenkin! Gertrude Jekyll, hirviömäisestä nimestään huolimatta, oli erittäin vaikuttava runsaan englantilastyylisen puutarhan kehittäjä. Hän oli puutarhasuunnittelija, mutta lisäksi myös taiteilija, ja käyttikin hyvin runsaasti värejä sekä väreihin liittyviä oppeja hyväkseen myös puutarhoissaan. Varsinainen puutarhan suunnittelu tapahtui paperin sijasta itse kukkapenkissä, jossa hän käytti hyväkseen muun muassa eri värejä ja niiden lämpötiloja, vastaväreä, erilaisia lehtimuotoja ja -pintoja sekä taiteellista silmäänsä. 1900-luvun taitteen "puutarhan maalari" aloitti runsaslajisen ja vähän nurmikolle tilaa jättävän puutarhatyylin, jota englannissa kutsutaan cottage gardeniksi. Suomeksi sitä voisi kuvailla muun muassa sanoilla luonnonmukainen, polveileva, polkuja suosiva, värikylläinen, lajirikas ja peittävä.

Untitled

Lavender fields

Olen toki ihaillut englantilaisia puutarhoja ja niiden yksinkertaisesti valloittavaa kaduille asti työntyvää runsautta, mutta en ole osannut asiaa ajatella sen paremmin puutarhasuuntaukseksi kuin trendiksikään. Mutta mitä enemmän etsin itselleni inspiraatiota, sitä enemmän juuri tämä englantilainen mökkipuutarha miellyttää silmääni, ja sitä enemmän vastaan tulee myös muita, joita juuri tämä tyylisuunta kiinnostaa.

Minulle tärkeitä tekijöitä miellyttävässä puutarhassa on lajirikkaus ja näennäinen sekasorto kasvien välillä. Ruusujen seassa voi kasvaa jotain yhtä korkeaa, mutta terävämmän muotoista, tai polun reunalla vaikka jotain ihanasti tuoksuvaa, jota hipaista - englannissa tämä on usein laventelia. En pidä laajoista nurmikentistä hoidon kannalta, voikukat ja sammal on vaikeaa pitää poissa normaalikokoisestakin rivitalopihasta. Runsaissa kukkamerissä lentelevät perhoset ja pörräävät mehiläiset sekä mullan seassa myllertävät monijalkaiset ja luikertavat lierot saavat minut kiljahtelemaan, mutta myös ajattelemaan, että tämäkin puutarha on elossa, jokainen milli maata on täynnä muutakin kuin rikkaruohoja. Monilajinen puutarha on monimuotoinen myös eläinkirjoltaan ja täten ympäristön ystävän unelma. Tiheään istutetut perennat ja muut kasvit pitävät myös kitkemisen tarpeen vähäisempänä, koska rikkaruohoilla ei ole tilaa kasvaa. Minulle on itsestään selvää, että en käytä puutarhassani myrkkyjä, joten tämä sopii paremmin kuin hyvin.

Jään haaveilevaan värikkäistä mökineduspuutarhoista näiden kuvien myötä Norfolkista, Englannin itärannikolta. Suurin osa kuvista on lokakuulta viimeisimmältä Englannin-matkaltani, ajalta, jolloin vielä monet ihanat kukat olivat värikkäitä ja runsaita.

Untitled


Polkuja laventeliviljelmällä.

Untitled
Aitojen läpi...

Untitled
... ja muurien yli

Untitled

Untitled

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ihanaa ystävänpäivää!



Oikein ihanaa parhaiden ystävien päivää ja keltaisia jaloleinikkejä lukijoilleni!





keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kevään ja kesän puutarhatapahtumia



Olen naapurin (kiitos sinne!) suosiollisella avustuksella lähdössä viikonloppuna Asta-messuille ja niitä pohtiessa tulivat mieleen pyörryttävän ihanat puutarha-aiheiset messut ja muut tapahtumat, joissa värittömästäkin keväästäkin taiotaan upea. Joten ei kun tutkimaan, että mitä ja missä ja milloin tänä vuonna tapahtuukaan. Kuvatunnelmissa liikutaan viime vuoden Turun messuilla.

Ja tänä vuonna todellakin tapahtuu, nyt myös Tampereella! Puutarha 2014 -messut järjestetään 11.-13.4.2014. Nämä ovat minulle kauden päämessut, joihin pääsyä odotan innolla. Ohjelmasta bongasin heti mainioita luentoja, Parhaat pensasruusut (Lauri Korpijaakko, Suomen Ruususeura ry), Kotipihan ekologinen kasvinsuojelu (Pertti Rajala, Kasvinsuojeluseura ry) sekä FinE-kasvit (Marjatta Uosukainen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) kiinnostavat kovasti!


Avoimet puutarhat kutsuvat kylään jo kesäkuussa, kun suuresta palautteesta johtuen järjestäjät päättivät aikaistaa tapahtumaa. Mihin aikaan vain, minä olen menossa! Tällä kertaa puutarhat avautuvat siis jo sunnuntaina 29.6.2014. Olen itsekin miettinyt mukaan liittymistä, mutta ainakaan tänä vuonna se ei vielä tapahdu. Lähde kuitenkin tutustumaan muiden puutarhoihin siis juhannuksen jälkeen :) Pirkanmaan mielenkiintoisimmat kohteet minulle ovat Ylöjärven Myllyhermannin puutarhajossa en vieläkään ole koskaan päässyt käymään sekä Pirjon perennapuutarha Sastamalassa. Avoinna ovat tietysti myös mahtavat siirtolapuutarhat, jotka ovat hyvä kohde montaa erilaista pihaa katsomaan halajaville. Ja jos en ole tarpeeksi hehkuttanut siirtolapuutarhojen tunnelmaa ja sen luovia ihmisiä, niin tässä hiukan lisää: hehkuti, hehkuti! :)


Oikeasti haluaisin skipata kaikki Suomen tapahtumat ja lennähtää hetkeksi Lontoon kevääseen ja Chelsea Flower Show'n maisemiin. 20.-24.5.2014 järjestettävä tapahtuma on kiehtonut minua jo vuosia ja se on luultavasti maailman suosituin puutarhatapahtuma. Tänäkin keväänä tyydyn vain katselemaan kauniita kuvia ja kuuntelemaan muiden bloggareiden kuulumisia, mutta vielä joku kevät sinne lähdetään! 

Myös Tukholman Nordiska Trädgårdar -messut ovat kuulemma menestys. Ne järjestetään tänä vuonna 20.-23.3.

Kotimaassakin tapahtuu paljon muutakin, muun muassa Turun Piha- ja puutarhamessut 28.-30.3.2014, Porissa Piha- ja puutarhamessut 26.-27.4. ja Oulussa Kesäpiha 3.-4.5.

Vinkatkaahan muista kiinnostavista puutarha-aiheisista tapahtumista, niin voin lisäillä niitä listalle!

Lämpimästi tervetuloa tänne blogiin myös kaikille uusille lukijoilleni eli molemmille Katjoille, Kanelia ja kardemummalle ja Pilviraitin Marjaanalle :) 

tiistai 11. helmikuuta 2014

Ruusujen lumoissa



Olen viettänyt hyvän tovin tutkien Suomen oloissa menestyviä ruusuja ja niiden vaatimuksia. Tässä hyvänä oppaana on ollut kirjastosta mukaan poimimani Pirjo Raution kirja Suomen ruusut. Painos on loppuunmyyty, mutta antikvariaateista sitä voi tietenkin yrittää metsästää. Mainio teos, jossa on erinomaiset kuvat ja tarkat hoito-ohjeet ja menestymisalueet, suosittelen siis kaikille! Rautio pitää myös Klaukkalassa Simolan rosariota, joka pamahti saman tien omalle matkatoivelistalleni.

Olen oppinut muun muassa sen, että Suomessa kestävimmät ovat pimpinella-, kurttu-, ranskan- ja villiruusujen ryhmiin kuuluvat ruusut. Ensimmäistä edustaa muun muassa kovin tuttu juhannusruusu ja kurtturuusuja löytyy usein viheralueilta näin kaupunkien sisältä.

Ruusut kukkivat noin kolme viikkoa ja parhaimman kukinnan saa siis taattua valitsemalla eri ryhmien ruusuja. Aikaisimpia kukkijoita ovat villi- ja pimpinellaruusut, jotka kukkivat kesäkuussa ja kukintaa aina syksyyn asti jatkavat myöhäisimpänä kurtturuusut.

Ruusut viihtyvät auringossa ja kohopenkissä, jossa ei ole pelkoa seisovasta vedestä. Vartettujen ulkomaalaisten ruusujen sijaan kirjassa suositellaan omajuurisia kotimaisia, joita saa ainakin muutalta eri taimistolta - itselleni lähimpänänä on Hongiston taimisto, johon pitääkin käydä tutustumassa.

Käytän kuvituksena omia ruusukuviani, joista minulla osittain on tarkat lajitiedot olemassa. Kaikki ruusukuvat on otettu Tampereella Hatanpään arboretumin ruusutarhassa, joka on jokaisen ruusunystävän paratiisi. Linkittämäni ruusut johtavat Simolan rosarion sivuille.

Pimpinellaruusut


 Juhannusruusu, Rosa spinosissima 'Plena'

Tämän ryhmän ruusut ovat vähään tyytyväisiä, eri kokoisia aivan matalista kolmimetrisiin ja ne tekevät paljon juurivesoja. Lehdet ovat pienet ja sinivihreät ja pensaiden ruskaväritys on näyttävä. Ruusut kukkivat edellisvuoden versoilla, joten keväällä voi leikata ainoastaan viottuneita oksia. 

Suosikkejani tässä ryhmässä ovat:


Tarhakurtturuusut

Kurtturuusut on yleensä helppo tunnistaa paksuista, ryppyisistä lehdistään.

Tarhakurtturuusu, Rosa rugosa 'Sävel'
Tarhakurtturuusu, Rosa rugosa 'Jens Munk'

Luonnon- eli villiruusut

Suomessa kasvaa luonnonvaraisena metsä-, karjalan-, orjan-, koiran- ja okaruusuja, joista suurin osa on suurikasvuisia pensaita, jotka soveltuvat puutarhan suoja-aidanteisiin. Ne kukkivat kesäkuusta heinäkuun alkuun ja kukinnan lisäksi niillä on usein kauniit ruskavärit ja syötävät kiulukat. 

Omia suosikkejani tässä ryhmässä ovat muun muassa:

perjantai 7. helmikuuta 2014

Toivevuokkoja



Teille sinivuokkojen ystäville tässä vielä silmänruokaa. Sinivuokot (Hebatica nobilis) kukkivat täällä meillä aivan toukokuun alussa eli juuri ennen valkovuokkojen (Anemone nemorosa) kautta.

Nämä vuokot on kuvattu Nokian Ruutanalammen luonnonsuojelualueella, joka on muuten oikein mukava retkikohde. Se on yksi Nokian kaupungin arvokkaista luontokohteista ja siihen kuuluu viiden hehtaarin kokoisen Ruutanajärven lisäksi muun muassa lehtoa sekä jyrkänne. Lammen voi kiertää polkua pitkin ja siellä on myös nuotiopaikka. Kasvillisuudesta mainittavia ovat pähkinäpensaat ja monet muut lehtokasvit sekä runsas lahopuiden määrä. Luonnonsuojelualueella pesii myös pohjantikka (Picoides tridactylus) ja siellä on tavattu Pirkanmaalla harvinainen idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides).












torstai 6. helmikuuta 2014

Askeleita keräämässä




Olen pitänyt kännykän ohjelman muutaman päivän ajan taustalla laskemassa arkiaskeleitteni määrää. Lopputulos on se, että saadakseni kasaan terveyttä edistävät 10 000 suositeltua askelta päivässä, pitäisi minun tehdä lisäksi noin viiden kilometrin lenkki siihen päälle. Helpoin tapa lisätä askeleita olisi siis lisätä muuten vain liikkumista päivän aikana.

Nyt tarkoitus onkin lisätä luonnollista kävelemistä sillä, että keskityn keräämään lisäaskelia. Pari minulle helpointa tapaa ovat ne yksinkertaisimmat: käydä enemmän kuvaamassa, siinä askeleita tulee otettua tasaiseen tahtiin vaikka kuinka pitkään, ja toisaalta niinkin yksinkertainen keino, kuin jäädä bussin kyydistä joko ennen tai jälkeen päämäärän ja kävellä loppumatka.

Mitä muita yksinkertaisen arkisia tapoja on edistää omaa liikkumista? Miten sinä arkiliikut?

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kesän väriloiston toivossa



Minähän olen tiukassa ostoslakossa - tai täysin pee aa, ihan miten sen asian haluaa ottaa. Kaikki rahat saisivat mennä lyhentämättömänä lainanlyhennyksiin. Mutta eilen hiukan repesin, kun satuin siemenhyllylle, jossa kaikki siemenet olivat 70 prosentin alennuksessa. Otin siis neljä pussia yksivuotisia sillä ajatuksella, että mökille saisi jotakin mukavaa kasvamaan tänänkin vuonna, vaikka muita kasviostoksia ei tulekaan tehtyä.

Kaliforniantuliunikko (Eschscholzia californica 'Bridal Bouquet'), silkkiunikko (Papaver rhoeas 'Shirley'), sarjasaippo (Iberis umbellata 'Fairy Mix') ja idänkukonkannus (Consolida orientalis) odottelevat siis kevään tuloa ja ulos kylvämistä. Minulla on lisäksi vielä viimevuotisia siemeniä, ainakin tarhaillakkoa (Hesperis matronalis) voisi siis kylvää.

Olen yleensä ollut todella huono saamaan mitään kasvamaan siemenistä. Viime vuonna kokeilin esikasvattamista ja se toimikin hyvin - esimerkiksi punakosmokset kukoistivat ja salkoruusut ehtivät suurimmaksi osaksi jopa kukkaan asti. Nyt en enää allergioiden vuosi viitsi kasvattaa mitään sisätiloissa, joten valikoin suoraan kasvupaikalle kylvettäviä siemeniä. Niitä en kuitenkaan ole koskaan onnistunut kasvattamaan.

Siispä tutkimaan tarkempia ohjeita ja miettimään, miten niitä voisi maalla toteuttaa!

Onko teillä antaa hyväksi havaittuja keinoja saada avomaan kukat nousemaan ja selviämään hengissä? Olisiko ne kannattavaa esimerkiksi kylvää ruukkuihin ja hoitaa niissä, kunnes ovat tarpeeksi suuria siirrettäväksi suoraan kasvupaikalleen? Harsoa vai ei? Miten kastella tarpeeksi varovasti, etteivät ne valu veden mukana? Kasvupaikka näille on hyvin aurinkoinen, pitäisikö se ottaa jotenkin huomioon? Pitäisikö maa jotenkin valmistella kylvöön, kuinka syvältä?

En jaksa uskoa, että olisin ikuisesti epäonnistuva siemenkasvattaja myös ulkosalla, niinpä yritän taas uudella innolla. Näinä harmaina, vesisateisina päivinä kummasti alkaa mieli siirtyä taas kevättä kohden :)

Lisäys: Karoliina laittoi kiertämään mainion siemenlisäyshaasteen joku aika sitten, ja olenkin sen tiimoilta lueskellut vaikka minkä moisia kommentteja teemaan liittyen. Se nyt sattui osumaan niin oikeaan saumaan, että koin parhaaksi lisätä itselleni linkin tänne muistiin, jotta voin tulevaisuudessa käydä niitä lueskelemassa.


tiistai 4. helmikuuta 2014

Siemenet 2014

Päätin koota tänne tarkan listan nykyisestä siemenvarastosta, jotta pysyn niiden perässä.

Siemenet 2014



  • Campanula medium, maariankello
Suorakylvö touko-heinäkuussa. Vaatii tukemisen. Kaksivuotinen. 

  •  Consolida orientalis, idänkukonkannus
Suorakylvö huhti-toukokuussa

  • Cosmos bipinnatus 'Early summer', punakosmos 
Kasvoi erittäin hyvin 2013 esikasvatettuna, varmasti menestyisi myös suoraan kylvettynä. Korkea ja vaatisi jonkinlaista tukea, ettei kaadu kokonaan maahan. (vajaa pussi)

  • Eschscholzia californica 'Bridal Bouquet', kaliforniantuliunikko
Suorakylvö huhti-toukokuussa (1 ps)


  • Helianthus annuus, auringonkukka 
  • Hesperis matronalis L., tarhaillakko 
Suorakylvö touko-kesäkuussa, kaksivuotinen ja helposti siementävä (2 ps)

  • Iberis umbellata 'Fairy Mix', sarjasaippo
Suorakylvö huhti-toukokuussa


  • Linum grandiflorum, punapellava (sininen lajike)
Suorakylvö huhti-toukokuussa


  • Papaver rhoeas 'Shirley', silkkiunikko
Suorakylvö huhti-toukokuussa


  • Papaver somniferum paeoniflorum 'Candy Floss', pioniunikko
Suorakylvö huhti-toukokuussa (1 ps)

Lisäksi minulla on muutama hippusellinen niittykukkasekoitetta.

Eläinlääkäriturhautumaa



Tiesittekö, että se on kevät nyt? Kevään alun varmin merkkipaalu on taas saavutettu. Nimittäin Ollin ongelmaihon paheneminen siihen vaiheeseen, että on pakko hakea apua eläinlääkäristä. Kävimme eilen hakemassa ihottumaan antibiootteja, puhdistusainetta ja salvaa ja viiden minuutin käynnistä laskua saimme mukaamme mukavat 118,75 euroa. Lisäksi tämä oli vasta ensimmäinen käynti, vielä on kontrolloitava ja todennäköisesti toistamiseenkin.

Kutina on alkanut tänä vuonna harvinaisen aikaisin ja ihan maalaisjärjellä olemme ajatelleet, että syynä ovat nämä yhtäkkiset kovat pakkaset ja kuiva ilma. Yleensä olemme varautuneet näihin ongelmiin vasta maaliskuussa ja ongelmien syytäkin on pyöritelty ties minä allergiana. Nyt siis mietimme ilmankostutinta - onko niistä oikeasti apua? Joku kevyempi hoitokeino olisi tietenkin toivottava, mutta hankalaa tämä on.

Olemme aiemmin miettineet eläinlääkäriaseman vaihtoa. Edelliskerralla Ollia hoitanut eläinlääkäri sai kuitenkin käännettyä päämme, sillä saimme erittäin tehokasta hoitoa ja ensimmäisen kerran todennäköisen diagnoosin Ollin - ja myöhemmin Sonjankin- iho-ongelmille. Atopian diagnoosi saatiin meidän taloudessa ensin kahdelle kissalle ja minä seurasin viime syksynä perässä. Keskustelimme edellisen eläinlääkärin kanssa siitä, miten asiaa voitaisiin lähestyä ja päädyimme siihen, että kortisonipistosta kokeillaan. Ja kokeilimme, hyvin tuloksin. Meille tehtiin selväksi, että liian usein pistosta ei diabetesuhan vuoksi voida antaa, ja että ehdottomasti kolme kertaa vuodessa on suurin mahdollinen määrä. Tätä ei kuitenkaan koskaan ole tarvinnut toteuttaa, koska Ollin jokakevättalviset ongelmat ovat poistuneet yhdellä pistoksella. Viime vuonna iho ei koskaan mennyt niin huonoksi, että pistosta olisi edes tarvittu. Yksi pistos on siis riittänyt parhaimmillaan kahdeksi vuodeksi, näin teoriassa ajateltuna.

Tämän kertainen lääkäri alkoi kuitenkin empiä ja sanoi, että koetamme hoitaa viottuneen ihon ja katsomme sitten. Lopputulos on todennäköisesti se, että kortisonipistos annetaan joka tapauksessa, koska jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, kutina ei vaan helpota. Tämä tietää lisäkäyntejä asemalla, ja heille lisäeuroja. Tänä vuonna on kaikkien kissojen myös rokotusten uusimisen vuoro, joka tietää mukavaa lisälaskua samaiselle firmalle.

Niinpä kyselenkin teiltä, mikä mahtaisi olla oikeasti hyvä ja hintansa väärti näistä Tampereen eläinlääkäriasemista? Kyse on sen verran rakkaista perheenjäsenistä ja isoista euroista, että haluaisin rahojen vastineeksi joka kerta hyvää hoitoa.

Olli-pieni, tötteröpää, ei oikein välittäisi olla kahta kertaa päivässä hypisteltävänä, tabletoitavana ja vielä vähemmän kartionsa kanssa. Ikäviä tällaiset toistuvat vaivat.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Valloittavat vuokot



Kevään pyöriessä mielessä on aika vaikea sivuuttaa sitä, että rakastan valkovuokkoja! Muistan lapsuuden äitienpäivät ja valkovuokkokimput, ja onnekseni saan nytkin täällä kaupungissa aivan naapurissa nauttia Piikahaan lehtomaisen puiston vuokkomerestä joka ikinen kevät. Haaveissani vilisevät vuokot myös mökkipihan rinteessä. Mökin metsänreunaan saisi vaikka minkämoisen vuokkopuutarhan...



Ja vuokoissa riittää erikoisuuksia vaikka millä mitalla. Ensimmäistä kertaa ikinä törmäsin kerrottuihin valkovuokkoihin, voi että! Niitä löytyy katseltavaksi muun muassa tästä blogista. Tuttujen valkoisten lisäksi on myös keltaisia ja violetteja vuokkoja, nekin kaikki kauniita.

Mikä on sinun vuokkosuosikkisi?

lauantai 1. helmikuuta 2014

Talvipuutarhassa



Kaupunkipuutarhassa on pikkulintuja ja naapuruston irtolaiskattia lukuun ottamatta hyvin hiljaista. Mutta onneksi sentään monta monituista päivää olemme saaneet nauttia auringosta! Auringon lämmin kevättalvinen sävy ja paksu kuura ovat korvanneet silmissäni monta senttiä pehmeää lunta. Onneksi viime yönä sitäkin saatiin pikkuisen lisää ja pääsin tekemään tämän vuoden toiset lumityöt. Kahtena edellisenä talvena lumivallit ovat nousseet korkeuksiin, mutta tänä vuonna ei ole siitä huolta. Pistää toki miettimään, miten ovat kasvit mahtaneet pärjätä näissä kovissa, yllättävissä pakkasissa. Keväällähän se selviää.



Vaikka odotankin kovasti kasvun ja tuoreen vihreän aikaa, en kuitenkaan ole niin innoissani maalis-huhtikuun märistä keleistä, jolloin talvi tuntuu jo kaukaiselta, mutta kevättäkään ei vielä ole näille leveysasteille saatu. Ideaalissa maailmassa karkaisin sumuisille saarille joka kevät ja tulisin takaisin vasta, kun Suomessakin voi puutarhassa jotain tehdä. Mutta nyt on vaan tyydyttävä katselemaan kuvia ja tilaamaan mukavasti omaa kautta edellä kulkevia englantilaisia puutarhalehtiä.

Yleensä alan tässä vaiheessa vuotta sisustaa kevättä. Nyt mielessä pyörivät vain mökkipuutarhan haasteet ja remontti. Eivät ole vuodet kaltaisiaan edes sillä rintamalla. Piirtelin jo uutta versiota puutarhasuunnitelmasta, pyörittelin ajatuksia pienen pihan erilaisista alueista ja siitä, miten mahdutetaan mukaan paikka autolle, kesäjuhlille, hedelmäpuille, koristekasveille ja keittiöpuutarhalle. Tehtävää riittää, mutta onneksi niin mieluista, että tämä ei tunnu ollenkaan liian haastavalta. Mielikuvissa vilahtelevat hyvin perinteiset näkymät ruusuista punamullatun seinän vierellä, syreenien kukista ja valkoisista kirsikankukista. Mielikuviini voi käydä tutustumassa Pinterestissä, jossa olen keräillyt erilaisia mökkiaiheisia kansioita, muun muassa tämän.



Olen muuten liittynyt myös Instagramiin. Siitä on tullut mukavan kevyt päivittäinen tapa kirjata ylös päivän tapahtumia ilman suurta pingottamista millään saralla. Jos teillä muilla on siellä tilejä, niin tulkaa ilmoittautumaan, katselen mielelläni teidänkin kuvianne.

Tervetuloa mukaan myös kaikille uusille lukijoilleni: Mannaryyni, Suvikummun Marja, Voikukkapelto, Katsuja, Perho Kerttunen, Satu, Sanna, Sussi, Scilla ja Tiina :) Toivottavasti viihdytte matkassa!