tiistai 4. helmikuuta 2014

Eläinlääkäriturhautumaa



Tiesittekö, että se on kevät nyt? Kevään alun varmin merkkipaalu on taas saavutettu. Nimittäin Ollin ongelmaihon paheneminen siihen vaiheeseen, että on pakko hakea apua eläinlääkäristä. Kävimme eilen hakemassa ihottumaan antibiootteja, puhdistusainetta ja salvaa ja viiden minuutin käynnistä laskua saimme mukaamme mukavat 118,75 euroa. Lisäksi tämä oli vasta ensimmäinen käynti, vielä on kontrolloitava ja todennäköisesti toistamiseenkin.

Kutina on alkanut tänä vuonna harvinaisen aikaisin ja ihan maalaisjärjellä olemme ajatelleet, että syynä ovat nämä yhtäkkiset kovat pakkaset ja kuiva ilma. Yleensä olemme varautuneet näihin ongelmiin vasta maaliskuussa ja ongelmien syytäkin on pyöritelty ties minä allergiana. Nyt siis mietimme ilmankostutinta - onko niistä oikeasti apua? Joku kevyempi hoitokeino olisi tietenkin toivottava, mutta hankalaa tämä on.

Olemme aiemmin miettineet eläinlääkäriaseman vaihtoa. Edelliskerralla Ollia hoitanut eläinlääkäri sai kuitenkin käännettyä päämme, sillä saimme erittäin tehokasta hoitoa ja ensimmäisen kerran todennäköisen diagnoosin Ollin - ja myöhemmin Sonjankin- iho-ongelmille. Atopian diagnoosi saatiin meidän taloudessa ensin kahdelle kissalle ja minä seurasin viime syksynä perässä. Keskustelimme edellisen eläinlääkärin kanssa siitä, miten asiaa voitaisiin lähestyä ja päädyimme siihen, että kortisonipistosta kokeillaan. Ja kokeilimme, hyvin tuloksin. Meille tehtiin selväksi, että liian usein pistosta ei diabetesuhan vuoksi voida antaa, ja että ehdottomasti kolme kertaa vuodessa on suurin mahdollinen määrä. Tätä ei kuitenkaan koskaan ole tarvinnut toteuttaa, koska Ollin jokakevättalviset ongelmat ovat poistuneet yhdellä pistoksella. Viime vuonna iho ei koskaan mennyt niin huonoksi, että pistosta olisi edes tarvittu. Yksi pistos on siis riittänyt parhaimmillaan kahdeksi vuodeksi, näin teoriassa ajateltuna.

Tämän kertainen lääkäri alkoi kuitenkin empiä ja sanoi, että koetamme hoitaa viottuneen ihon ja katsomme sitten. Lopputulos on todennäköisesti se, että kortisonipistos annetaan joka tapauksessa, koska jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, kutina ei vaan helpota. Tämä tietää lisäkäyntejä asemalla, ja heille lisäeuroja. Tänä vuonna on kaikkien kissojen myös rokotusten uusimisen vuoro, joka tietää mukavaa lisälaskua samaiselle firmalle.

Niinpä kyselenkin teiltä, mikä mahtaisi olla oikeasti hyvä ja hintansa väärti näistä Tampereen eläinlääkäriasemista? Kyse on sen verran rakkaista perheenjäsenistä ja isoista euroista, että haluaisin rahojen vastineeksi joka kerta hyvää hoitoa.

Olli-pieni, tötteröpää, ei oikein välittäisi olla kahta kertaa päivässä hypisteltävänä, tabletoitavana ja vielä vähemmän kartionsa kanssa. Ikäviä tällaiset toistuvat vaivat.

4 kommenttia :

  1. Voi pientä! Olisiko öljystä apua, omegaöljystä? Itse sain siitä apua ekseemaan, ja syötän sitä kissoillenikin (tietenkin kissojen versiona), sillä se toimii tukihoitona Mustin hengitystieongelmissa, joita ei tosin ole astmaksi diagnosoitu, mutta noista öljyistä on niin monipuolista apua kumminkin, sekä sisäelinten että ihon suhteen. Varmaan ilmankostutin olisi hyvä, eikö niistä ole apua ihmisillekin vastaavissa vaivoissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila muistutuksesta, meillä itse asiassa onkin kissoille öljyä. Pitää vaan ostaa ruisku - vapaaehtoisesti vain Eemeli söisi sitä ruoan kanssa. Itse vasta opettelen öljyjen käyttöä, enkä tuotakaan olisi tullut muistaneeksi. Lueskelin, että ilmankostutin voisi auttaa, mutta ne vaativat jo enemmän paneutumista.

      Poista
  2. Öljyt tulivat minullekin mieleen.

    Kärsin itse atopiasta ja astmasta, ja meillä on ilmankostuttaja, joka toimii myös ilmanpuhdistajana. Se on osoittautunut ihan päteväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkä merkkinen teidän kostutin on, jos käydään niitä enemmän katsomassa? Ne on mulle aivan vieraita kapineita, niin ei oikein tiedä, mihin kiinnittäisi huomiota.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!