torstai 31. heinäkuuta 2014

Kesäillat, yöt


Puutarhan parhaita hetkiä ovat viilentyneet illat, hämärän hyssy, kun kaikki on aivan hiljaa.

Se on heinäkuun vihon viimeinen päivä. Tässä kuussa on nautittu uskomattomista lämpötiloista, ennätyshelteistä ja paahtavasta auringosta. Ystävistä ja perheestä ja rakkaasta aviomiehestä. Terassista, kakuista, leivoksista, tuoreista marjoista, sangriasta ja sitruslohkoista. Hauskoista hetkistä pikku retkillä, laiskoista päivistä aurinkovarjon alla. Yksinkertaisesti nautittu vapaudesta ennen huomenna alkavia arjen mukaan tuomia erilaisia tunnelmia. 














keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kesäkellot


Tämän vuoden uutuuksia meillä ovat olleet kellot. Ostin sekä valkoisen että violetin ukonkellon sekä vaalean pisamakellon alkukesän ostoskierroksillani. Pidän kellokukista kovasti, mutta tähän asti niille ei ole ollut tilaa. Alkukesän polkuprojekti - josta muuten kirjoittelen lisää lähiaikoina - mahdollisti kuitenkin molempien pihan laitojen kukkamaiden kasvattamisen, joten kellokukatkin pääsivät maahan.





Kummastakin sain varoituksia, että ne ovat kovia leviämään. Olen aiemmin istuttanut kasveja ruukuissaan maahan, ja se on hyvin toiminut kasvua rajoittavana tekijänä ja laitoinkin pisamakellon kokeillakseni samalla tavalla. Ainakaan ensimmäisenä kesänä se ei ole kasvanut kovinkaan paljoa, joten voi olla, että ruukkukikka toimii hiukan liiankin hyvin... Ukonkelloista sininen kukki nätisti, mutta kovin lyhyen aikaa. Valkoinen teki vain yhden kukan, jota en ehtinyt edes tallentaa.


Alkukesästä vasemman laidan laajennos oli tyhjä kelloja lukuunottamatta. Kylvin siihen kesäkukkia, jotka ovat aivan pian parhaimmillaan tätä kirjoittaessani. Tämä on tätä puutarhurin todellisuutta, kun kaikki ei voi olla kerralla valmista - onneksi ei, vaan riittää seuraavillekin vuosille tehtävää :) 



Otin myös syysleimuista kesäpistokkaita, joita tuikkasin maahan siellä täällä. Ainakin osa niistä on vielä elossa. 


Kellokukkien nuput ovat kuin rapujen sakset ristissä ja tiukasti kiinni. 




Ikävä kyllä myös alkukesällä vaivanneet kirvat iskivät näihin kyntensä - ja muurahaiset seurasivat perässä. 








Pisamakello jäi lopulta hiukan liian naapureidensa varjoon piileskelemään, joten harkitsen sen paikkaa vielä. Ujo ja nätti se on silti!

Pisamakello (Campanula punctata) kasvaa huomattavasti ukonkelloa pienempänä, noin puolimetrisenä mattomaisena kasvustona ja se on on melko talvenkestävä. Nuokkuvat kukat ovat sisäpuoleltaan pisamaiset. 


Ukonkellossa on sitä perinteisempää kellokukan olemusta rimpsuhameineen. 

Ukonkello (Campanula latifolia) on yksi suurimpia Suomessa menestyviä kellokukkia. Se talvehtii hyvin ja sietää kuivuutta - se onkin meillä aurinkopenkissä tarpeen! Sen korkeudeksi annetaan 60-100 cm, ja sininen lajike pääsikin tuohon korkeuteen helposti.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Pitsilehdet



Jättipoimulehti (Alchemilla mollis) kuuluu sekin englantilaistyylisen puutarhan peruskasvistoon. Sen piparinmuotoiset lehdet ja korkealle lehdistön ylle kurkottelevat kukkavarret viihtyvät puolivarjossa esimerkiksi kukkapenkkien reunuksissa. Kauneimmillaan kasvi on tietenkin sateen jälkeen. Se on kestävä ja kaunis ja täten ehdottomasti kaikille suositeltava perusperenna!



Meidän tämän kesän väriyhdistelmiin kuuluvat tummanvioletti laventeli ja tämä heleänvihreä poimulehti. Mitäs pidätte? Lisäväriä ovat loppukesän tuoneet myös kastelukannut Pinkki ja Vihreä...




maanantai 28. heinäkuuta 2014

Englantilaisen puutarhan perusteet


Voiko olla tämän englantilaisempaa näkyä? Ruusujen ja laventelin ohella mielikuvieni englantilaisessa mökkipuutarhassa kukkivat taivaita hipovat sormustinkukkien varret. Tämä tavoitteeni englantilaistyylisestä mökkipuutarhasta on ehdottomasti ollut tänä kesänä lähempänä todellisuutta kuin koskaan aikaisemmin. Suuri kiitos tästä Saaripalstan Sailalle, jonka lähettämät sormustinkukkien (Digitalis purpurea) siemenet ovat päässeet kukkaan asti ja vielä kaupan päälle kukkineet pitkään! Kukinta on päävarsien osalta jo ohi, mutta niiden vieressä vielä muutama lyhyempi ojentelee kukkavanojaan ja tarjoaa erityisesti kimalaisille pöristeltävää. Tämän vuoden hittikasvi siis sekä monimuotoisen puutarhan että brittityylin suosijalle! :) Nämä kuvat ovat koko kukinnan ajalta, koska en ole voinut vastustaa näitä kasveja. Niistä nousi aivan saman tien omia suosikkejani!



Suloisen karvaiset varret ja nuput





Sormustinkukan varret ovat nousseet melkein omenpuun oksien tasolle

Värivalikoima on ollut pääosin tummempaa pinkkiä, mutta muutama suloisen vaaleanpunainen on myös noussut esiin.

Miten herkkä!




sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Autiot pihat, hylätyt ruusut



Yksi naapuruston pihoista on ollut hiljaisuudessa jo useamman kuukauden. Siellä kuitenkin kasvaa jotain niin kaunista, että halusin jakaa sen teidän kanssanne.