sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kerta kiellon päälle!


Tässä vielä viimeinen erä arboretumin ihanasta syyskesän istutuksesta, ruusutarhasta ja tällä kertaa muutama hiukan yleisluontoisempikin kuva alueelta. Tästä väriloistosta siirryn luultavasti seuraavalla kertaa syksyisempiin tunnelmiin, ja sekin on arboretumissa ihanaa aikaa.











lauantai 30. elokuuta 2014

Ruusuja välipalaksi


Otetaanko välillä muutama ruusu pehmentämään tunnelmaa? 






perjantai 29. elokuuta 2014

Lisää pörriäisiä :)


Tässä niitä tulee teille kaikille lisääkin. Se on jännä, miten näin ampiaiskammoinen ihminen kuin minä viihtyy keskellä pöriseviä pensaita, mutta en tunne itseäni yhtään ahdistelluksi siellä. Suoraan sanottuna hyönteisiä ei voisi ihminen tässä kukkaisbaarissa vähempää kiinnostaa ;)





torstai 28. elokuuta 2014

Arboretumissa surisee


Arboretumin huippupaikalla on suuren suuri perennaistutus, joka näin syyskesällä kukkii tulisissa sävyissä ja vetää puoleensa pörisevää, surisevaa ja liihottelevaa hyönteiskansaa. Kävinkin aiemmin elokuussa kuvaamassa näitä perhosperennoja. Juttelin pitkät tovit kahden muun perennoja ja niillä hyöriviä hyönteisiä ihailevan kanssa ja toisen kanssa jaoimme myös valokuvaamisinnostuksen. Jos koirat ja lapset tuppaavat avaamaan ventovieraidenkin suut, niin näyttääpä komea puutarha tekevän aivan saman :) Mukava oli turista, morjestetaan kun törmätään seuraavan kerran!

Näistä kuvista riittää useammallekin päivälle, joten palaathan takaisin :)





tiistai 12. elokuuta 2014

Perhospuutarhan ykköset: Kaunopunahattu


Nämä ajankohtaistakin ajankohtaiset terveiset lähtevät suoraan omalta terassilta, jossa kävin bongaamassa kesän ensimmäiset herkuttelijat punahatuilla. Tämä tapaus ei halunnut, että kuvaan sitä turhan likeltä vaan lähti lepattelemaan muutaman merin päähän aina kun lähestyin objektiivilla sen kiehtovia, värikkäitä siipiä. Se tuli takaisin ja sai minut melkein itkemään ilosta, kun se istuutui hetkeksi olkapäälleni, jossa sain sitä tovin ihailla aivan vierestä.




Amiraaliperhosen tunnistaa etusiiviltä takasiiville kulkevasta, 
melkein ympyrän muodostavasta ruosteenpunaisesta raidasta.
Tunnistan perhosia kovin huonosti, mutta hiljaa hyvä tulee :) Tämä on amiraaliperhonen, jonka kaunis latinalainen nimi on Vanessa atalantaLuontoportti kertoo, että tämä yksilö on kesän toista sukupolvea, joka on syntynyt Suomessa munituisa munista. Tämänkin kauniin perhosen toukkien ainoa ravintokasvi on nokkonen, joten niitä kannattaa ehdottomasti jättää pystyyn jonnekin hiukan suojaisammalle paikalle pihassa. Vaeltajaperhosille tyypillisesti myös tämä perhonen tulee lentämään talveksi talvehtimaan jopa Pohjois-Afrikkaan asti. Amiraali kuuluu täpläperhosiin, joka on päiväperhosten lajirikkain heimo, Suomessakin täpläperhosia on 60 eri lajia.




Punahatun (Echinacea purpurea) tunnistaa sen yksinkertaisesta kauneudesta ja täydellisen terälehtikehikon keskeltä nousevasta, komeasta mesikummusta ;) Tämä on ehkä kaikkien aikojen suosikkikasvini, kiitollinen kuvattava ja todellakin helppo aurinkoisen paikan perenna. Värejä on nykyään tarjolla hurjista kirkkaan vihreistä lähtien, joten jos et peruspunaista halua, vaihtoehtoja riittää - Pinterestistä voi käydä katsomassa minun suosikkejani.

Lämpimästi tervetuloa tänne blogin puolelle myös uusille lukijoilleni: Jori, Mari, Ulla, Johanna ja Tarja!

maanantai 11. elokuuta 2014

Superkuuta metsästämässä



Pilvet täyttivät taivaan juuri kuun ilmestyttyä näkyville viime yönä. Ehdin napata siitä muutaman kuvan, ennen kuin se katosi näkyvistä. Taivas paloi vastakkaisessa suunnassa kuin liekeissä.





Ritarilliseen aikaan


Tänä vuonna löysin vihdoinkin kaipaamani jaloritarinkannuksen 'Astolat'in (Delphinium Pacific Giant-Ryhmä), joka ei olen perinteisen sinisen värinen vaan ihana vaaleanpunainen ja vieläpä kerrottu! Tiesittekö, että Astolat oli legendojen kuningas Arthurin tarunhohtoinen kaupunki? Tarunhohtoinen on minusta tämä kasvikin korkealle kurottavine pehmoisine kukkineen. Olen niin ihastunut, että haluaisin muitakin kauniita ritarinkannuksia meille.




sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hengailua terassilla


Kaipasin terassin reunalle luonnollista kaidetta ja se onkin tänä kesänä muodostunut harmaamalvikin rehottaessa ja nojaillessa rennosti puutarhapenkkiin. Mahtava kasvi, mielettömän kauniit kukat ja todellakin ainakin kimalaisten mieleen. Perhos- ja pörriäispuutarhan uusia onnistumisia siis!


Harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) on monen suussa pelkästään malva ja sekoitetaan jopa paljon sitä korkeampaan, mutta saman tyylisesti kukkivaan salkoruusuun. Vaaleanpunaisena kukkiva harmaamalvikki saattaa sekin kasvaa jopa 1,5 metriä korkeaksi ja kukkii vaaleanpunaisin kukin heinä-elokuussa. Se on aurinkoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan sopiva ja Suomessa erittäin kestävä perenna. Harmaamalvikki säilyy kasvupaikallaan jopa vuosikymmeniä.

Lyhyen tuttavuutemme ajalta voin sanoa harmaamalvikin olevan sekä kaunis että hyödyllinen ja voin sitä suositella kaikille monimuotoista puutarhaa hoitaville :) Se on hyvä ja kestävä lisä myös suomalaiseen englantilaistyyliseen, romanttiseen puutarhaan.