lauantai 31. tammikuuta 2015

Kiteytettynä


Tänä talvena olen ensimmäistä kertaa päässyt tutustumaan kasvien maailmaan kuuran ja lumen alla oikein läheltä tarkastellen. Hommasin lähikuvaukseen soveltuvan objektiivin viime keväänä ajatuksella, että kesällähän sitä eniten tarvitaan. Onneksi sekä syksy että talvi ovat nekin tuoneet lisää kuvausmahdollisuuksia. Näissä eri aikoihin otetuissa kuvissa huomaa hyvin, miten valo ja sen lämpötila vaihtelevat talvellakin.  










perjantai 30. tammikuuta 2015

Kevään valoa näkyvissä!


Kirjailin paperille kaikenlaisia päässä pyörineitä ajatuksia ja unelmia, joita haluaisin saada hoitumaan tänä vuonna. Minkäänlaisista lupauksista tai edes tavoitteista ei oikeastaan ole kyse, mutta näihin olisi mukava tänä vuonna ehtiä aikaa käyttämään.

Ensisijassa suuntaisin aikaani jokilaaksoon. Siellä on tämän vuoden suurprojektiksi muodostunut keittiö, josta kasassa on tällä hetkellä hädin tuskin hirsiseinät ja kaksi muhevaa uunia. Niidenkin voimalla on selvitty jo pidempään ja jopa joulusta maaseudulla, joten eivät aivan turhia ole nämäkään osaset ;) Pois purettujen lastulevykaapistojen tilalle olisi kuitenkin jo mukava saada uutta säilytystilaa ja isompi allas tiskaamiseen, näiden taakse valmista seinäpintaa ja lattiakin kaipaisi toimintaa. Katosta onneksi purkamisen jälkeen löytyi vanhaa paneelia, joka paklaamalla ja uudella maalilla jäänee meitä ilahduttamaan. Eli aivan kaikkea ei tarvitse ihan pohjasta lähteä tekemään. Tarkoitus ei ole missään vaiheessa ollut uusia aivan kaikkea, mutta nälkä kasvaa syödessä. Vanhaa jätämme sen minkä kykenemme, mutta paljoakaan käyttökelpoista ja nättiä ei tönössä ole, ikävä kyllä. Aloitan itse vanhan hirsiseinän siistimisellä, siellä kun on tukkeena niin sanotusti mitä käsiin on saatu eli lähinnä matonkuteita. Pellavarive on jo hankittu, check, mutta työkalua hommaan pitää vielä miettiä. Lisäksi olisi erinäisiä maalia kaipaavia huonekaluja, joihin voisi tässä talvivaiheessa tutustua.

Kevät pörrää mielessäni kovasti. Avasinkin täällä jo mietteitäni hyötykasvimaasta ja hiukan metsänreunan sulauttamisesta puutarhaan, mutta toden nimissä ei pihamaalla ole puutarhaa, mihin sulautua. Kitukasvuista heinää, komea voikukkapelto ja kivisiä muhkuroita vaikka pois jaettavaksi. Mutta on myös tabula rasa, eikä ollenkaan tyhjän paperin syndroomaa! Ajatuksia virtaa ja suunnitelmia piirtyy, joten ajan kanssa meillä on siinä vielä kaunis pihamaa, sanoisin. Listasin jo siemenhankintoja, päässä olevassa tehtävälistassa on jo maan myllerrystä ja vallihaudan kaivuuta noin alkupaloiksi. Ihan ensimmäisiä istutettavia täytyy hankkia hedelmäpuurintamalta, koska paras aika istuttaa puu meni jo.

Siinä niitä kevättä kokoavia ajatuksia. Jotain konkreettistakin on päässyt tapahtumaaan. Kaikessa hiljaisuudessa olen käynyt kuntosalilla säännöllisesti jo viisi kuukautta! Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun olen liikkunut näin pitkän aikaa ja näin säännöllisesti. Uskotteko, jos sanon, että olen itsestäni pirun ylpeä? Kaikenlaisia dieettikokeiluja on tullut vuosien varrella hommailtua, mutta nyt ensimmäistä kertaa ikinä olen lähtenyt etenemään puuhun toinen pää edellä, ja se onkin yllättäen tuottanut sekä tuloksia että pistänyt liikuntakärpäsen puraisemaan ja kovaa. Olen täällä lueskellut monien muidenkin aktivoituneen vuoden vaihteessa, mutta minua lohduttaa se, että lähdin itse liikkeelle jo monta kuukautta aiemmin. Lopahtamispelkoa ei siis ole samoin kuin uuden vuoden lupauksilla tuppaa olemaan. Salista on löytynyt työttömänkin päiviin rakennetta, tavoitteita ja aivan oikeasti vain minä itse kilpailtavaksi. Yksi suuri syy liikuntainhooni onkin tullut ryhmäliikuntapakosta. Jos ei ole nopea tai ketterä, mikä on sija koululiikunnassa? Onneksi on olemassa muutakin ja haluaisin sanoa teini-ikäiselle minulle, että siellä salilla ei ole muita kynnyksiä kuin se ihka ensimmäinen ovenkahvan alla. Siskolle suuri kiitos, että hän lähti mukaani ja talutti minut tärisevänä ensimmäiselle tutustumiskerralle - sen jälkeen olen tärissyt vain kovan souturupeaman jälkeen jalkojen juuri ja juuri kantaessa pois lähtiessäni ja huikatessani moikat jo tutuille naamoille. Viiden kuukauden kunniaksi yritän kehitellä taas jotakin kannustavaa palkintoa itselleni. Ihan ensimmäiseksi kannustimeksi hommasin aktiivisuusmittarin, josta on tullut salikortin lisäksi paras ystäväni. Se on todellakin kannustanut liikkumaan ja ottamaan ylimääräisiä askeleita - sitä luomuliikuntaa, jota eräskin viime vuonna paljon elämääni vaikuttanut henkilö on kovasti suitsuttanut. Nyt kaavailin seuraavalle askeleelle siirtymistä ja mittarille kaveriksi sykevyötä, jolla saisin myös saliharjoittelusta talteen muutakin kuin muutaman seistyn minuutin, miten mittari ne tulkitsee. Synttäritkin ovat ensi kuussa tiedossa, joten senkin tiimoilta yleensä lahjon itseni, niin saan joskus jotain ylimääräistä ja turhaakin.

Vuosi on siis lähtenyt käyntiin, jos vuoden takaa mietitään, erittäin yllättäen lisääntyneen aktiivisuuden parissa viime kuukausien kaavaa katsotaan, erittäin mukavasti samalla liikkuvalla kaavalla. Into on kova, odotan kevättä ja pyöräilykelejä ja puutarhatöitäkin aivan eri tavalla, koska nyt jaksan varmasti polkea lapiota maahan hiukan pidempiä jaksoja jo. Omalle itsellehän tätä tehdään, mutta olisi mukava oikasti jaksaa tehdä työksensä sitä, mikä niin kovasti pistää hymyilemään joka päivä eli toimia aktiivisesti luonnossa tai puutarhassa. Tällä menolla se vielä joskus mahdollistuu, uskoisin.

Mukava nähdä myös niin monta uutta lukijaksi liittynyttä - lukijamäärä on pompsahtanut täällä itse blogissakin jo yli kuudenkymmenen. Kiitos siitä teille :)

maanantai 26. tammikuuta 2015

Brittiläiset puutarhaohjelmat

Olen ollut erityisen ihastunut muutamaan TV:n puutarhaohjelmaan. Suomessa ohjelmien ajoitus vaan tuppaa menemään liiaksi loppukevääseen ja kesään, kun juuri nyt olisi se paras aika unelmoida ja suunnitella. Siispä tässä kaikille meille puutarhaohjelmia kaipaaville hiukan sisältöä, väriä ja ihania kasveja nyt hankienkin keskelle! Keväällä toivoakseni Suomenkin telkkarissa näkyisi taas tuttuja kasvoja.

Ruotsalaisista puutarhaohjelmista olen tykännyt paljon, erityisesti Maria Arborghin juontamasta Söderläge-nimisestä ohjelmasta, joka taisi olla suomennettu Piha kuntoon. Englantilaiset ovat kuitenkin kunnostautuneet tälläkin puutarhasaralla vielä tehokkaammin ja heillä pyörii joka vuosi useita suuren suosion saavuttaneita ohjelmaformaatteja. Ajattelin kerätä niitä tänne. Monia ohjelmista löytyy YouTuben kautta vaikka kuinka monta jaksoa, kunhan jaksaa penkoa. 

Osaa ohjelmista pystyy katsomaan suorana lähteyksenä netin kautta esimerkiksi Filmon-nimisessä ilmaisessa palvelussa, jossa näkyvät ilmaiset brittikanavat, kuten BBC. Olen sitä itse käyttänyt ja hyväksi todennut. Linkki johtaa brittiläisten ilmaiskanavien ohjelmaoppaaseen, josta kanavia on helppo katsoa kuin telkkaria ikään. Ikävä kyllä mobiilisti ohjelma välillä toimii hyvin, välillä vaatii lataamaan sovelluksen, ja sekin välillä toimii ihan hyvin... Suosittelen siis katsomaan sen kautta tietokoneen selaimessa, kokeilemaan mobiilistikin. Tämäkään ei ollut maksettu mainos, mutta jos sivustosta jollekulle muullekin iloa on, niin miksi en mainitsisi :)

Mutta nyt itse ohjelmiin. 



Uusin tuttavuuteni on BBC Two:n esittämä The Great British Garden Revival, jossa tutut nimet, kuten Monty Don, Carol Klein ja Alys Fowler esittelevät kauniita brittipuutarhoja, antavat hoitovinkkejä ja kaikki tapahtuu taattuun BBC:n tyyliin. Ohjelmaa löytyy runsaasti YouTubesta ja se on myös katsottavissa Filmonin kautta suoraan BBC Two:lta - tällä viikolla sitä esitettiin ainakin keskiviikkona kello 21 Suomen aikaa sekä sunnuntaiaamulla kello 8.15. En itse ehtinyt ohjelmia katsomaan, joten en tiedä, kuinka uusista jaksoista on kysymys. Tälle voisin antaa viisi ruusua :)

Ehdin hetken vilkaista myös BBC:n tarjoamaa Glorious Gardens from Above -nimistä sarjaa, jossa ilmeisesti esitellään aina yksi puutarha joka jaksossa. Se esitetään sunnuntaiaamuisin kello 9.15 BBC Two:lla eli heti edellisen ohjelman perään.

Lisäksi BBC:llä on ainakin kaksi muuta sarjaa. The Big Allotment Challenge liikkuu palstaviljelyn parissa ja Big dreams, small spaces kotipuutarhoissa Monty Donin seurassa. Näiden lähteysajankohdista en tällä hetkellä tiedä.



YouTuben puolelta löytyy sitten suomalaisillekin tutumpi Gardeners' World, jota on Suomessa näytetty TV:ssä ainakin parina vuonna. Briteissä ohjelmalla on tiukka jalansija, koska se on ollut TV:ssä ainakin vuodesta 1994. Uusia jaksoja odotellessa YouTube on täynnä jaksoja, joten kyllästymään ei pääse. Vinkiksi sanottakoon kuitenkin, että jaksoja poistuu näkyviltä aina silloin tällöin, eli jos jotakin kiinnostavaa tulee vastaan, kannattaa se katsoa saman tien.

Eiköhän näillä päästä taas hiukan lähemmäs meidänkin kasvukauttamme :)

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Maalaistalvea


Kaunis, aurinkoinen talvipäivä jokilaaksossa. Tuli takassa, leivinuunissa ja pönttöuunissa, kissat raukeita ja minä auringosta aktiivinen. Ikkunat kuurankukilla, syreenit jäässä, mutta kamarissa ikuinen kesä.







Olli ja Eemeli ottavat tyytyväisenä nokoset lämpimässä kamarissa. Mikäs siinä loikoillessa, kun palveluskunta hoitaa lämmityspuolen.


Tämän harvinaisen kerran kaikki kolme osuivat yhtä aikaa kameran linssin eteen. Samalla mallataan kamarin uusia Juhannusruusu-tapetteja.



perjantai 23. tammikuuta 2015

Luonnonkukkia: Hiirenvirna


Kesän kaipuuseen esittelen yhden yleisimmistä luonnonkukistamme. Hiirenvirna (Vicia cracca) on kaikkien tunnistama, siniviolettikukkainen monivuotinen hernekasvi. Se voi kasvaa jopa metrin korkuiseksi, mutta sen sotkuinen kasvutapa ja muihin kasveihin tukeuvat kärhet pitävät sen yleensä matalampana. Hiirenherneenäkin tunnettu kasvi on lievästi myrkyllinen. Hiirenvirna kukkii kesä-elokuulla. Kukkia kasvissa on runsaasti, jopa 40 jokaisessa tertussa. Kasvin juuret yltävät suhteellisen syvälle, jopa 30 sentin syvyyteen. Tästä johtuen hiirenvirna menestyy hyvin monenlaisilla kasvupaikoilla ja maaperillä, kuten niityillä, tienvarsilla, kesantopelloilla ja jopa hiekkamailla.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Kasvimaa hirsikehikossa

Haaveilen mökin navetan aurinkoiseen eteläpäätyyn kohopenkkiä, jossa voisin kasvattaa vihanneksia. Kohopenkki rakentuisi vanhoista puretuista hirsistä, joille ei enää ole muuta käyttöä. Niistä tekisin noin metri kertaa metrin kokoisia kehikoita. Korkeudeksi niille kaavailen noin kahta tai kolmea hirsikertaa. Koko komeuden ympärille asentaisin maanrakennuskankaan tai juurimaton ja sen päälle sepeliä. Ikään kuin kovasti viime vuosina huudossa ollut lavankauluskasvimaa, mutta jykevämmästä tavarasta. Lopputuloksena pitäisi olla siisti ja koossa pysyvä, kestävä rakennelma, jota täydennettäisiin tuoreella tavaralla vuosittain. Vastaava projekti on toteutettu muun muassa Saaripalstalla ja Variksenvillat-blogissa, käykääpä ihastelemassa.



Kyllä tähän kasvimaa sopisi!

Kun käytössä olisi useampia kehikoita, voisi niissä helposti myös perehtyä vuoroviljelyn periaatteisiin. Kohopenkki on kasveille mukavan lämpöinen alusta ja siinä on helpompi taistella rikkaruohojakin vastaan. Lisäksi ajattelen sillä myös selkääni: mitä sitä turhia kumartelemaan, jos on vaihtoehtoja. Kuulostaa siis minun tarpeisiini erittäin hyvältä!

Tämän asian toteuttamisen kanssa on vielä muutamia mutkia matkassa. Ensimmäiseksi täytyy tietenkin kasvimaalla olla kyljäjän ja istuttajan lisäksi kastelija eli meidän pitäisi viettää kesä mökillä. Se ei ole mitenkään mahdoton ajatus, joten siltä pohjalta tätä kesää nyt suunnittelen. Itse rakennusprojektihan voidaan toki toteuttaa valmiiksi asti ja ottaa valmiit penkit käyttöön sitten joskus. Toivoisin kuitenkin, että tänä keväänä :)


Näistä hiukan pienimuotoisista kasvatusaluistoista hiukan suurempiin!

Lisäksi mietityttävät omat taidot. En ole koskaan viljellyt näinkään taivasalla, jollei kasvusäkeissä kasvavia valmiiksi taimina ostettuja kasviksi nyt muutaman vuoden kokemuksella lasketa. Mutta haluan kovasti yrittää, koska oma myrkytön kasvintuotanto totta kai kiinnostaa tätäkin viherpeukaloa. Esikasvatusmahdollisuutta ei meillä ole, joten kaikki valitsemani kasvit tulevat olemaan joko suoraan siemenistä avomaalla kasvatettavia tai valmiita taimia. Aivan riittävästi on kasvivalikoimaa tällöinkin tarjolla ;)

Pidin vielä näppini erossa markettiin ilmestyneistä siemenhyllyistä, mutta seuraavaksi on sen vuoro. Pitäisi päättää, mitä tänä vuonna voisin kokeilla kasvattaa. Onko sinulla ehdottomia kasvimaasuosikkeja, jotka palaavat kuvioihin vuosittain? Tai jotakin uutta hauskaa siemenkuvaston sivuilta bongattuna, jota on aivan pakko kokeilla?

maanantai 12. tammikuuta 2015

Talven vaihteluita


Talvi on ollut erityisen muuttuvainen tällä kertaa. Lunta meille on tullut runsaasti, mutta sitä on myös sulanut runsaasti ja valkoisten päivien välissä on ollut märkää ja pimeää, aivan kuin ensilumeenkin asti oli. Sinne väliin on kuitenkin mahtunut myös kauniita kuuraisia päiviä, jotka ovat yhtä kauniita kuin lumisetkin. Kasvit ovat erityisen edukseen kuuran ja jään alla. Niistä tulee esiin aivan erilaisia yksityiskohtia. Vai mitä pidätte näistä talven erilaisista sävyistä?




tiistai 6. tammikuuta 2015

Kesän hyönteismuistoja


Lämmin kesä ja perhoset sekä muut pölyttäjät onkin oikein ihana nostaa esille juuri nyt. Muistatteko näitä tunnelmia?










perjantai 2. tammikuuta 2015

Kevätajatuksia metsäpuutarhasta

Pitkälle ei tätä vuotta päästy, kun ajatukseni kääntyivät hetken aikaa lumen alla majailleeseen, mutta jo sieltä paljastuneeseen maahan. Kuinka moni muu on jo aloittanut haavelemisen ja suunnitelmien piirtämisen (ainakin mielessään)? ;)

Tämän vuoden projektiksi kaavailen mökkipuutarhaa, jossa riittää erilaisia pienempiä kohteita usealla vuodelle vielä tämänkin jälkeen. Siellä pitäisi muun muassa rakentaa talon ympärille murskeella täytetty vallihauta ja samalla laskea liian korkealle noussutta maanpintaa mökin edustalta. Sen jälkeen seuraavalle vyöhykkeelle onkin suunnitteilla enemmän puutarhurin mieleen soveltuva alue eli kukkia ja kasveja kukkapenkkeihin.

Suunnittelun olen kuitenkin aloittanut pihamaata rajaavasta metsäkumpareesta, josta osa kuuluu mökin tonttiin. Metsäinen alue on toiselta syrjältään kuivasta pellonreunasta kuivaan mäntymetsään vaihtuvaa, ja jyrkemmän reunan puolella taas huomattavasti synkempää kuusi- ja lehtisekametsää. Minua kiinnostaa ensisijassa tuo kuiva alue, koska se rajoittuu niin näkyvästi itse pihamaahan.


Jaan pihan ja metsänrajan suurin piirtein maakellarin edessä olevalle vaahteralle. Maakellari jakaa myös kuivan etelärinteen ja kosteamman pohjoismetsän toisistaan.

Tässä kasvukauden näkymää rinteeseen.


Etelässä rinnettä rajaavat isot puut, lähinnä koivut, joista osa on jo kaadettu. Myös marjapensaat ovat saaneet lähteä.


Kuivassa rinteessä kasvaa istutettuna tai sinne levinneennä kymmeniä vuosia vanhaa sammalleimua. Sen lisäksi siellä on useampia pieniä puunalkuja, mäntyjä ja vaahteroita.


Mäen päällys ei enää kuulu tonttiimme, mutta siellä kasvaa lähinnä kuivaa heinikkoa ja ketokasveja.

Tavoitteenani on siis


  • rajata jollakin tavalla metsänraja ja puutarha - lähinnä ajattelin kasveja tähän tarkoitukseen
  • selkeyttää nyt lähinnä rikkaruohoja kasvavaa rinnettä silmälle miellyttävämmäksi
  • säilyttää mahdollisimman monta pientä puuta, erityisesti männyt
  • rakentaa jonkinlainen selkeä polku tai kulkuväylä mäelle

Seuraavaksi suuntaan kirjastoon etsimään lisätietoja. Rädyn ja Marttisen Suomalainen metsäpuutarha on jäänyt vielä lukematta, mutta nyt riittäisi kiinnostusta siihenkin. Onko teillä muita suosituksia?