perjantai 30. tammikuuta 2015

Kevään valoa näkyvissä!


Kirjailin paperille kaikenlaisia päässä pyörineitä ajatuksia ja unelmia, joita haluaisin saada hoitumaan tänä vuonna. Minkäänlaisista lupauksista tai edes tavoitteista ei oikeastaan ole kyse, mutta näihin olisi mukava tänä vuonna ehtiä aikaa käyttämään.

Ensisijassa suuntaisin aikaani jokilaaksoon. Siellä on tämän vuoden suurprojektiksi muodostunut keittiö, josta kasassa on tällä hetkellä hädin tuskin hirsiseinät ja kaksi muhevaa uunia. Niidenkin voimalla on selvitty jo pidempään ja jopa joulusta maaseudulla, joten eivät aivan turhia ole nämäkään osaset ;) Pois purettujen lastulevykaapistojen tilalle olisi kuitenkin jo mukava saada uutta säilytystilaa ja isompi allas tiskaamiseen, näiden taakse valmista seinäpintaa ja lattiakin kaipaisi toimintaa. Katosta onneksi purkamisen jälkeen löytyi vanhaa paneelia, joka paklaamalla ja uudella maalilla jäänee meitä ilahduttamaan. Eli aivan kaikkea ei tarvitse ihan pohjasta lähteä tekemään. Tarkoitus ei ole missään vaiheessa ollut uusia aivan kaikkea, mutta nälkä kasvaa syödessä. Vanhaa jätämme sen minkä kykenemme, mutta paljoakaan käyttökelpoista ja nättiä ei tönössä ole, ikävä kyllä. Aloitan itse vanhan hirsiseinän siistimisellä, siellä kun on tukkeena niin sanotusti mitä käsiin on saatu eli lähinnä matonkuteita. Pellavarive on jo hankittu, check, mutta työkalua hommaan pitää vielä miettiä. Lisäksi olisi erinäisiä maalia kaipaavia huonekaluja, joihin voisi tässä talvivaiheessa tutustua.

Kevät pörrää mielessäni kovasti. Avasinkin täällä jo mietteitäni hyötykasvimaasta ja hiukan metsänreunan sulauttamisesta puutarhaan, mutta toden nimissä ei pihamaalla ole puutarhaa, mihin sulautua. Kitukasvuista heinää, komea voikukkapelto ja kivisiä muhkuroita vaikka pois jaettavaksi. Mutta on myös tabula rasa, eikä ollenkaan tyhjän paperin syndroomaa! Ajatuksia virtaa ja suunnitelmia piirtyy, joten ajan kanssa meillä on siinä vielä kaunis pihamaa, sanoisin. Listasin jo siemenhankintoja, päässä olevassa tehtävälistassa on jo maan myllerrystä ja vallihaudan kaivuuta noin alkupaloiksi. Ihan ensimmäisiä istutettavia täytyy hankkia hedelmäpuurintamalta, koska paras aika istuttaa puu meni jo.

Siinä niitä kevättä kokoavia ajatuksia. Jotain konkreettistakin on päässyt tapahtumaaan. Kaikessa hiljaisuudessa olen käynyt kuntosalilla säännöllisesti jo viisi kuukautta! Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun olen liikkunut näin pitkän aikaa ja näin säännöllisesti. Uskotteko, jos sanon, että olen itsestäni pirun ylpeä? Kaikenlaisia dieettikokeiluja on tullut vuosien varrella hommailtua, mutta nyt ensimmäistä kertaa ikinä olen lähtenyt etenemään puuhun toinen pää edellä, ja se onkin yllättäen tuottanut sekä tuloksia että pistänyt liikuntakärpäsen puraisemaan ja kovaa. Olen täällä lueskellut monien muidenkin aktivoituneen vuoden vaihteessa, mutta minua lohduttaa se, että lähdin itse liikkeelle jo monta kuukautta aiemmin. Lopahtamispelkoa ei siis ole samoin kuin uuden vuoden lupauksilla tuppaa olemaan. Salista on löytynyt työttömänkin päiviin rakennetta, tavoitteita ja aivan oikeasti vain minä itse kilpailtavaksi. Yksi suuri syy liikuntainhooni onkin tullut ryhmäliikuntapakosta. Jos ei ole nopea tai ketterä, mikä on sija koululiikunnassa? Onneksi on olemassa muutakin ja haluaisin sanoa teini-ikäiselle minulle, että siellä salilla ei ole muita kynnyksiä kuin se ihka ensimmäinen ovenkahvan alla. Siskolle suuri kiitos, että hän lähti mukaani ja talutti minut tärisevänä ensimmäiselle tutustumiskerralle - sen jälkeen olen tärissyt vain kovan souturupeaman jälkeen jalkojen juuri ja juuri kantaessa pois lähtiessäni ja huikatessani moikat jo tutuille naamoille. Viiden kuukauden kunniaksi yritän kehitellä taas jotakin kannustavaa palkintoa itselleni. Ihan ensimmäiseksi kannustimeksi hommasin aktiivisuusmittarin, josta on tullut salikortin lisäksi paras ystäväni. Se on todellakin kannustanut liikkumaan ja ottamaan ylimääräisiä askeleita - sitä luomuliikuntaa, jota eräskin viime vuonna paljon elämääni vaikuttanut henkilö on kovasti suitsuttanut. Nyt kaavailin seuraavalle askeleelle siirtymistä ja mittarille kaveriksi sykevyötä, jolla saisin myös saliharjoittelusta talteen muutakin kuin muutaman seistyn minuutin, miten mittari ne tulkitsee. Synttäritkin ovat ensi kuussa tiedossa, joten senkin tiimoilta yleensä lahjon itseni, niin saan joskus jotain ylimääräistä ja turhaakin.

Vuosi on siis lähtenyt käyntiin, jos vuoden takaa mietitään, erittäin yllättäen lisääntyneen aktiivisuuden parissa viime kuukausien kaavaa katsotaan, erittäin mukavasti samalla liikkuvalla kaavalla. Into on kova, odotan kevättä ja pyöräilykelejä ja puutarhatöitäkin aivan eri tavalla, koska nyt jaksan varmasti polkea lapiota maahan hiukan pidempiä jaksoja jo. Omalle itsellehän tätä tehdään, mutta olisi mukava oikasti jaksaa tehdä työksensä sitä, mikä niin kovasti pistää hymyilemään joka päivä eli toimia aktiivisesti luonnossa tai puutarhassa. Tällä menolla se vielä joskus mahdollistuu, uskoisin.

Mukava nähdä myös niin monta uutta lukijaksi liittynyttä - lukijamäärä on pompsahtanut täällä itse blogissakin jo yli kuudenkymmenen. Kiitos siitä teille :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!