lauantai 28. helmikuuta 2015

Aamun valjetessa



Aamun sininen hetki juuri ennen auringonnousua. Pureva pakkanen värjää tienoon, jota auringon oranssi lämmittää. Nämä ovat niitä hetkiä, joista saan uskomattoman paljon voimaa. 







perjantai 27. helmikuuta 2015

Viisi puutarhakysymystä haasteena

Sain Eevireginalta Jokirannassa-blogista viiden kysymyksen blogihaasteen.

1. Mikä on rakkain kasvisi ja miksi?



Olipas heti alkuun vaikea kysymys! Melkein kaikki kasvini ovat todella nuoria, yhden tai kahden kauden meillä viihtyneitä, joten niihin ei ole ehtinyt vielä syntyä toisistaan erottavia siteitä. Jos vastaan vaikka sen perusteella, että mitkä kasvit eniten viime kesänä minua ilahduttivat, olisi listalla muun muassa sormustinkukka, harmaamalvikki ja vaaleanpunaiset tulppaanit. Mutta ehdottomasti pienen pihamme tärkein ja varmasti sitä kautta rakkain kasvi on pihan omenapuu. Se kukkii keväällä yltiöpaisesti kaunein, valkoisin kukin, tuo hyvin aurinkoiselle terassille ihanaa, liikkuvaa varjoa kesähelteillä ja tarjoaa maukkaita, isoja omenia satoaikaan. Lisäksi siihen voi talvella ripustaa lyhtyjä ja joulupalloja - aivan joka vuodenajan puu siis :) 

2. Mitä kukkaa, pensasta tai puuta et haluaisi koskaan pihallesi?


Ei koskaan saattaa olla hiukan liian vahvasti sanottu, mutta en haluaisi kasvattaa esimerkiksi lupiineja, jotka siitä sitten leviäisivät holtittomasti luontoon. En ole myöskään alppiruusujen suurystävä, mutta arvostan silti niiden kukintaa. Suurin inhokkini taitavat kuitenkin olla tuijat, niistä voisin tämän hetkisellä tietämyksellä sanoa, että ei koskaan minulle kiitos. 

3. Mikä kasvisi on keltainen, lila, oranssi, "musta" ja viininpunainen?


Jos välissä on sana "ja", niin mihinkään ei taida noita kaikkia värjejä sopia. Lähimmäksi monivärisistä tulisi varmaankin jokin keijunkukistani, niillä on hyvinkin erikoisia lehtivärejä. Mutta jos haetaan takaa sitä, että mikä edustaisi mitäkin väriä, niin...

Keltainen on muun muassa siskolta saatu tarha-alpi.


Violetti laventeli, jota yritän talvettaa ruukussa maalla.

Oranssia ei meillä paljoa ole, lähinnä varmaankin tämä kullero.


Mustaa lähelläkään olevia kasveja minulla ei ole, tosin jonakin vuonna taisin ostaa hyvin tummia orvokkeja?

Viininpunainainen tämä ripsureunainen tulppaani, jonka lajikkeen olen ehtinyt unohtaa.


4. Kerro jokin tarina pihasi perennasta, pensaasta tai puusta?


Mitään superjännittäviä tarinoita tai historiaa ei ole kerrottavaksi, mutta kerrotaan nyt tämän verran. Jo yllä mainitsemani tarha-alpi on siskoni entisen kodin pihasta, vanhasta rintamamiestalosta, joka enää ei suvulle kuulu. Talosta ei ole tainnut muuta jäädä, mutta alpi menestyy eikä ainakaa vielä ole aidan varjossa villiintynyt rehottamaan hurjasti kuitenkaan.

5. Onko sinun pihallasi ruusupensaita, jos on niin mitä?


On! Vihdoinkin voin onnekseni vastata tähän myöntävästi, kun ostin viime kesänä ensimmäiseni, joka on Juhannusmorsian. Ehdottomasti mielestäni ruusuista se aivan ylivoimaisen kaunein - juuri nyt ;) Ruusut ovat suuria suosikkejani ja oikeastaan olisin voinut tähän jo aiemmin vastata, että onhan niitä - vanhoja äitienpäiväruusuina ostettuja on useampikin ja kaikki ovat selvinneet useita vuosia. Koska ne eivät kuitenkaan ole suoranaisesti pensasruusuja, eivätkä sellaisiin mittasuhteisiin kasva, olkoon vastaukseni iki-ihana Juhannusmorsian. En löytänyt siitä yhtään kuvaa, koska se ehti kukkia yhdellä kukalla juuri istutuksen aikaan, mutta ehkäpä tänä vuonna?

Ideana olisi haastaa viisi uutta blogia uusin kysymyksin. Lähetän haasteen matkaan 

100% Outdoor -blogiin
ja

Yhden vapaapaikan saa ottaa kuka vaan, joka vielä haluaa haasteeseen vastata :)


1. Oletko käynyt puutarhamatkoilla ulkomailla, ja jos olet, niin missä?
2. Mitä suomalaista puutarhaa suosittelisit kaikille blogisi lukijoille?
3. Jos pitäisi valita yksi, ottaisitko pihaasi kevät-, kesä- vai syyskukkijoita?
4. Milloin oma puutarhavuotesi alkaa?
5. Mitä suunnittelet puutarhaasi tälle vuodelle?

torstai 26. helmikuuta 2015

Vuodetko veljeksiä?

Jäin miettimään, miten erilaisia kevättalvia viime vuosina on ollutkaan. Tämä vuosi tuntuu kaikkein lämpimimmältä, mutta viime vuonna samaan aikaan takapihoillamme ei enää ollut lunta, ja omenapuiden leikkaukset pystyi suorittamaan kuivin jaloin.


Viime vuonna maaliskuun loppupuolella narsissit olivat jo näin pitkällä. Silloin tällöin kylmät yöt hidastivat kukkimista jopa aurinkoisimmalla paikalla, mutta narsissit kestivät kyllä.


Tältä näytti meidän pihassa kaksi vuotta sitten maaliskuun alussa. Kuvassa näytän olevan omenapuun leikkauspuuhissa. Nyt lunta on huomattavasti vähemmän jo helmikuussa, plusasteita on ollut useampana päivänä pääksytysten ja edes yöllä ei olla laskeuduttu kunnolla pakkaselle.


Helmikuussa 2012 näytti siltä, minkälaiseksi kevättalvet miellän: runsaslumiselta ja aurinkoiselta. Ehkä viime päivien läpitunkematon pilvimassa ei ole ollut omiaan parantamaan mieltäni?


Vuotta aiemmin 2011 helmikuu oli myös erittäin luminen.


Viisi vuotta sitten järvellä pääsi maaliskuussa vielä hiihtämään. Tänä vuonna pakkasta on ollut niin vähän, että järvi ei ole kunnolla edes jäätynyt.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Vuoden siementoiveet

Haluaisin kokeilla tänä vuonna perennojen kasvattamista siemenestä ja siemenluettelot ovatkin kovassa käytössä. Ajattelin listata tähän Chiltern Seedsin sivuilta muutamia lajeja, jotka ovat erityisen kiinnostavia. Minua kiinnostavat erityisesti luonnon monimuotoisuutta lisäävät lajit, joista saa ikään kuin kaksi kärpästä samalla iskulla: sekä kauniin kukinnan että lepattelevia perhosia ja pöriseviä mehiläisiä. Lisäksi haluaisin kokeilla kasvattaa jotakin parissa hankalan kuivassa paikassa, joten kuivan paikan perennat ovat toinen tämän vuoden innostukseni. 

Onko teillä kokemusta perennojen siemenkasvatuksesta ulkosalla?

Listasin siemeniä myös Pinterestiin, sieltä löytyy lisää. 

Achillea millefolium F2 'Summer Pastels', siankärsämön jännät pastellisävyt

Achillea millefolium F2 Hybrid, 'Flowerburst Red Shades', siankärsämön tujakammat punaiset sävyt

  Arabis 'Compinkie', pitkäpalko

Centaurea nigra, mustakaunokki

Daucus carota, porkkana, jota kasvatetaan kauniiden kukkien vuoksi

 Dianthus barbatus F1 Hybrid, `Noverna' Formula Mix, harjaneilikka

  Digitalis purpurea annua 'Sutton's Apricot', sormustinkukka

 Harjaneilikka tämäkin, kaksivärisin terälehdin

Knautia arvensis, ruusuruoho

Penstemon 'Lilac Frost', pipo

Salvia x superba 'Rose Queen'

Scabiosa 'Beaujolais Bonnets', törmäkukka

Näitä katsoessa huomaan, että tänäkin vuonna silmääni miellyttävät erityisesti vaaleanpunaisen ja violetin sävyt, mutta haluan ehdottomasti mukaan myös keltaista...

torstai 12. helmikuuta 2015

Rikotaan blogihiljaisuus näin, räts!


Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja blogimaailma ei nouse hetkeen aikaan päällimmäiseksi, ja näin sitä huomaa olleensa viikkotolkulla hiljaa taas. Lohdullista on sekin, että tietää kaikilla teillä lukijoillakin olevan omat elämänne elettäväksi, joten ei minun blogihiljaisuuteni onneksi venettä kaada. Ruoskisin itseäni kuitenkin eniten siitä, että en ole viikkokausiin taas käynyt kommentoimassa kenenkään muun blogissa. Rankkasin ja rajasin omaa blogilistaani, mutta silti olette penteleen tehokkaita kirjoittajia, enkä meinaa pysyä perässä! Tavoitteeni lähipäiville on ottaa Suuri Kommentointikiertue ja käydä teidän kaikkien luona. Juuri TEIDÄN, juuri SINUNKIN!

Kaikenlaista säätöä, sydänsuruja, ikävöintiä ja lorisevia lumihankia on nyt elämäni. Kuvausinspiraatio on piilossa pilvien takana ja toivoisin vielä lunta ja pakkasta. Ihan vain siksi, että todellisuus tulee olemaan kuraa ja talvenpanemaa heinää vielä kuukausikaupalla, jos nämä tästä pysyvästi lähtevät. Olisi mukava saada pitkä, lämmin ja kukkiva kevät, mutta ei se näillä leveysasteilla tapahdu (onneksi, ainakaan vielä).

Ajankohtaista alkaisi olla omenapuun karsiminen viime vuoden kasvannaisista, ja siitä se puutarhavuosi taas lähteekin käyntiin. Viime vuonna taloyhtiön puita hortonomin kanssa leikatessa ei ollut lumesta enää tietoakaan, en muista sellaista syntymäpäivää aiemmin kokeneeni. Vielä riittää kovaksi koppuraksi muuttunutta hankea, lämpötila lähellä nollaa. Puissa ei kuuraa, ei lunta, vain alastomat oksat tässä ainaisessa kylmässä tuulessa.

Tästä voisi päätellä alakuloista tunnelmaa, mutta oikeastaan kaiken alla piilee kasvavaa toivoa. Silmistäni saattaisi joku havaita tuiketta ja jokunen jo tietääkin, että suunnitteilla on jotakin. Kerron kyllä, jos sen aika tulee. Tänään luvassa on hyvän ystävän visiitti ja laskiaispullia, jo pelkästään nuo riittävät tekemään päivästä oikein hyvän.

Pitäkään huolta, ihmiset!