torstai 12. helmikuuta 2015

Rikotaan blogihiljaisuus näin, räts!


Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja blogimaailma ei nouse hetkeen aikaan päällimmäiseksi, ja näin sitä huomaa olleensa viikkotolkulla hiljaa taas. Lohdullista on sekin, että tietää kaikilla teillä lukijoillakin olevan omat elämänne elettäväksi, joten ei minun blogihiljaisuuteni onneksi venettä kaada. Ruoskisin itseäni kuitenkin eniten siitä, että en ole viikkokausiin taas käynyt kommentoimassa kenenkään muun blogissa. Rankkasin ja rajasin omaa blogilistaani, mutta silti olette penteleen tehokkaita kirjoittajia, enkä meinaa pysyä perässä! Tavoitteeni lähipäiville on ottaa Suuri Kommentointikiertue ja käydä teidän kaikkien luona. Juuri TEIDÄN, juuri SINUNKIN!

Kaikenlaista säätöä, sydänsuruja, ikävöintiä ja lorisevia lumihankia on nyt elämäni. Kuvausinspiraatio on piilossa pilvien takana ja toivoisin vielä lunta ja pakkasta. Ihan vain siksi, että todellisuus tulee olemaan kuraa ja talvenpanemaa heinää vielä kuukausikaupalla, jos nämä tästä pysyvästi lähtevät. Olisi mukava saada pitkä, lämmin ja kukkiva kevät, mutta ei se näillä leveysasteilla tapahdu (onneksi, ainakaan vielä).

Ajankohtaista alkaisi olla omenapuun karsiminen viime vuoden kasvannaisista, ja siitä se puutarhavuosi taas lähteekin käyntiin. Viime vuonna taloyhtiön puita hortonomin kanssa leikatessa ei ollut lumesta enää tietoakaan, en muista sellaista syntymäpäivää aiemmin kokeneeni. Vielä riittää kovaksi koppuraksi muuttunutta hankea, lämpötila lähellä nollaa. Puissa ei kuuraa, ei lunta, vain alastomat oksat tässä ainaisessa kylmässä tuulessa.

Tästä voisi päätellä alakuloista tunnelmaa, mutta oikeastaan kaiken alla piilee kasvavaa toivoa. Silmistäni saattaisi joku havaita tuiketta ja jokunen jo tietääkin, että suunnitteilla on jotakin. Kerron kyllä, jos sen aika tulee. Tänään luvassa on hyvän ystävän visiitti ja laskiaispullia, jo pelkästään nuo riittävät tekemään päivästä oikein hyvän.

Pitäkään huolta, ihmiset!

22 kommenttia :

  1. Voimia vastoinkäymisiin ja tuiketta tulevaan!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla sinusta täällä blogissakin!
    Minunkin mieleen vaikuttaa tuo sää, ahdistaa, jos kevättalvi muuttuu harmaaksi ja vuodenajattomaksi jaksoksi. Nyt ei pääse edes mökille omppupuita leikkaamaan. No, toivottavasti tuike vaan lisääntyy ja kevät tuo tullessaan mukavia juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun Kirsikka jaksat käydä lukemassa ja kommentoimassa :)

      Vuodenajattomuus, tuolla sanalla voisi tätä hyvin kuvata. Vuodenajat tuntuvat kestävän muutaman viikon ja sitten iskee se eriskummallinen kymmenen plusasteen joulu ja juhannus sekä niitä edeltäneet synkeät, kasvamattomat kuukaudet.

      Kiitos, pidetään peukkuja tälle keväälle ja sen voimille, olkaa suosiolliset!

      Poista
  3. Hyvä (ja huono) kun muistutit omenapuiden leikkaamisesta, taas sekin aika tuli kuin huomaamatta ja tänä vuonna aion muistaa tehdä sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se meinaa joka vuosi unohtua, vaikka puita on minulla leikattavaksi tasan yksi. Tai ehkä juuri siksi?

      Poista
  4. Iloa ja valoa arkeen! Kevätkin tulee kyllä ja tuo vedenpaisumuksen tullessaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä samaa myös sinulle! Vedenpaisumus voisi olla hiukan liikaa, jos sitä sananmukaisesti miettii...

      Poista
  5. Blogi on onneksi vain blogi. Oma blogi, bloggaajat ja lukijat eivät onneksi taukoon katoa. Joskus on tärkeämpää keskittyä muihin tärkeisiin asioihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä. Jostakin kuulin, että blogit olisivat muutenkin häviävä ilmiö, vanhanaikaisia jo. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi - liveselontekoa kameralle suoraan puutarhasta?

      Poista
  6. Hyvää Ystävänpäivää! Blogissani on postia sinulle.

    VastaaPoista
  7. kymmenen plusasteen joulu ja juhannus sekä niitä edeltäneet synkeät, kasvamattomat kuukaudet.

    Niin totta! Tuo oikeastaan kiteyttää sen, mihin meidän elämämme hankaluus kulminoituu: ei touko-syyskuuhun tai kauniisiin talvikuukausiin (vaikkakin ne ovat pimeitä), vaan siihen aikaan, kun mitään ei tapahdu. Taidankin ottaa viisautesi tyynyni alle pohdittavaksi ja katsoa, millainen mielenrauha siitä syntyy.

    Toivottavasti valo tuo voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ovat neljä vuodenaikaa aikamoinen rikkaus, näin puutarhurin näkökulmasta niissä on ainakin yksi liikaa :P

      Poista
  8. Valoa kohti! Kuvasi on ihana. Sopii tekstiisi loistavasti! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija :) Valo lisääntyy koko ajan, nytkin on vielä täysi päivänvalo, vaikka vuoden vaihtuessa olisi ollut tähän aikaan jo todellakin yö.

      Poista
  9. Tsemppiä, toivottavasti jo valoa kohti tunnelmat. Tosin varsinaista rämpimistä välillä täälläkin, joten ymmärrän fiilikset. Usein käyn blogiasi ihailemassa, vaikka kommentoimaan laiska olenkin ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo ei ole aivan yksiselitteisen helppo asia minulle, joka kevät se nostaa jostakin pohjamudista harmaita ajatuksia ja voimattomuuden tunnetta, mutta kyllä se siitä. Onneksi tämäkin aika joskus päättyy ja siten ennen ehtii jo alkaa uusi - ainakin luonnossa :) Kiva kun käyt, olen itsekin todella huono kommentoimaan ja kuten huomaat, ei tämä vastaaminenkaan ihan heti käy.

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!