perjantai 20. maaliskuuta 2015

Luonnonpuutarhan aakkoset: Istuta puu


Ajattelin kirjoittaa hiukan enemmänkin minua lähellä olevasta aiheesta eli puutarhan pitämisestä luonnonmukaisena, monipuolisena ja elävänä. Luonnonpuutarhasta toivoisin isompaakin buumia, koska kyse ei ole vaikeista asioista vaan pikemminkin jokaisen täysin ulottuvilla olevista valinnoista. 

Aloitan luonnonpuutarhan aakkoset yhdestä tärkeimmästä elementistä eli puista. Harva meistä voi istuttaa tai edes ihailla pihallaan kokonaista omaa metsää, mutta suurimmalla osalla on mahdollisuus istuttaa puu tai toinenkin. Puilla on monitahoinen vaikutus puutarhan luonnollisuuden kannalta. Puut tarjoavat pesäpaikkoja, kolosia, rakennusmateriaaleja sekä tietenkin ravintoa monille erilaisia eläinlajeille. Puiden vaikutus on myös tärkeä laajemmin ympäristöä ajatellen: ne sitovat ylimääräistä hiilidioksidia ja täten edistävät taistelua ilmastonmuutosta vastaan. Mutta oletko ajatellut, että puiden synnyttävät varjot parantavat myös maan vesitaloutta ja ne tuovat oikein istutettuina puolivarjon kasveille kaivattua varjoaikaa vaikkapa pahimpaan helleaikaan. Ne laajentavat siis myös omia perennavalikoimiasi, kun paahteiseenkin paikkaan on luvassa helpotusta - hienoa, eikö?

Puiden merkitys on suuri myös pölyttäjien keskuudessa. Aikaisin tai yleensäkin kukkivat puulajit tarjoavat ravintoa näille aina vain tärkeämmille eläimille. Erityisesti raita (Salix caprea) kunnostautuu pörriäispuuna. Raidan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat sen aikaisin puhkeavat kukinnot, jotka tarjoavat erityisesti keväällä herääville mehiläisille tärkeää ravintoa, kun muut kasvit eivät vielä kuki. Raita on myös lukuisien hyönteisten toukkavaiheen ravintokasvi. Näihin raidasta hyötyviin lajeihin kuuluu muun muassa 190 Suomessa menestyvää suurperhoslajia.


Toinen luontoarvoiltaan hyvä pitkään suosittu pihapuu on pihlaja (Sorbus aucuparia). Pihlaja kestää erityisen hyvin tuhohyönteisiä ja rankkoja sääolosuhteita. Kukat houkuttelevat pölyttäjiä  ja marjat ovat monien lintulajien suosiossa syksyisin ja talvisin. Pihlajalla on myös historiallisia merkityksiä suomalaisille. Pihlaja on monen vuodenajan puu, josta löytyy mitä erilaisempia muotoja, jos se vanha perinteinen ei innosta. Itse tykkään muun muassa erikoisemmilla lehdillä leikkivistä ruotsin- sekä suomenpihlajista (Sorbus intermedia ja Sorbus hybrida) ja taatanpihlajasta (Sorbus x thuringiaca ’Fastigiata’).


Tuomi (Prunus padus) on keväällä yksi kauneimmista kukkivista puistamme. Mehiläiset ja kimalaiset viihtyvät sen kukissa alkukesällä ja monien muiden hyönteisten tavoin tekevät tästä puusta erityisen hyvän hyönteispuun. Linnut tulevat tuomeen runsaslajisen hyönteispopulaation vuoksi, mutta pitävät myös tuomen mustista marjoista. Tuomi on parhaimmillaan todella kaunis, perinteinen puu suomalaiseen pihaan. 

torstai 19. maaliskuuta 2015

Viljelykierto, viherlannoitus ja vähän ötökkäasiaa



Näitä termejä muistan sivuttaneen puutarhuriopintojen aikana, mutta ilman kasvimaata, jolla kokeilla asioita käytännössä, jäivät ne teoriatasolle jonnekin aivojen sopukoihin. Mielenkiintoisia juttuja joka tapauksessa, joten ajattelin tässä siemenostoksia suunnitellessani samalla suunnitella kasvimaan tämän vuoden sisällön sekä tietenkin myös sen, miten viljelykierto saadaan laatikoissa toteutumaan.

Vuoroviljelyn idea on yksinkertaisuudessaan vaihtaa vuosittain viljeltävien kasvien paikkoja niin, että samaa kasvia ei kasvatettaisi samalla paikalla peräkkäisinä vuosina. Tällä tavalla maasta saadaan eniten irti ja eniten ravinteita tarvitsevat lajit pääsevät ravinteikkaimpaan mahdolliseen kasvumaahan ja samassa kasvualustassa voi sitten seuraavina vuosina kasvattaa jotakin, joka ei vaadi niin paljoa ravinteita kasvaakseen. Lisäksi lajikohtaiset tuholaiset tai taudit eivät pääse aivan villiintymään, kun samalla paikalla ei enää ensi vuonna olekaan sitä ah niin herkullista kasvista tarjolla.

Nämä ovat luomuviljelyn perusperiaatteita, yksinkertaisia oppeja, joita on toteutettu perinteisessä viljelyssä jo pitkään. Otetaan maasta sen parhaat antimet irti, ikään kuin. Minulle on tärkeää viljellä ilman myrkkyjä ja keinotekoisia lannoitteita ja ajattelinkin kokeilla, miten kasvikset menestyvät pelkällä lantalisäyksellä. Mahdollisia tuholaisia yritän torjua jo ennakolta ja ostoslistallani onkin myös viljelylaatikoiden päälle viriteltävää harsoa, jonka pitäisi torjua suurin osa vihulaisista.

Olen lueskellut paljon muun muassa puutarha.netin keskustelupalstaa (sen tuottajille terveisiä, että freessi, uusi ulkoasu olisi poikaa!) ja etsinyt lisätietoja aiheeseen liittyen. Kirjastosta löytyy runsaasti materiaalia, joten ei kun selaamaan ja keräämään ne tärkeimmät. 




Viljelykierrosta löytyy ohjeita aina kolmevuotisesta jopa kahdeksan vuoden pituiseen! Hurjasti on siis variaatiota ja hardcore-viljelijöille riittää valinnanvaraa. Minulle saneleva tekijä on viljelylaatikoinen määrä, joka tulee olemaan kolme kappaletta ja siitä on hyvin yksinkertaista muodostaa kolmen vuoden viljelykierto. Tietenkin voin lisätä kasvien paikkojen vaihtuvuutta vaihtamalla myös kasvien sijoitusta itse laatikossa, mutta luulisin haluavani vaihtelua ja uusia kasviksia joka vuosi joka tapauksessa, jolloin eri kasvikset vaihtelisivat joka tapauksessa.

Viherlannoitus on hyvä tapa aloittaa viljelykierto. Ideana on viljellä maaperään typpeä lisääviä kasveja, jotka käytännössä siis ovat palkokasveja kuten herneitä ja papuja, jotka juurinystyröissään säilövät typpipommeja. Nämä kasvit parantavat maata seuraavan vuoden varsinaisille ravinnesyöpöille. Omalla toivelistallani onkin useampia papuja ja hernelajikkeita, joten tällä on hyvä aloittaa ensimmäisen laatikon kautta kierto.



Viljelykiertosuunnitelma voisi näyttää siis esimerkiksi tältä: 

1. vuosi: Viherlannoitus


  • Pavut
  • Herneet
Lisättävät ravinteet: Typpeä kasvun alkuunlähtöön ja kalkkia typen sitomiseen


2. vuosi: Runsaasti ravinteita vaativat kasvit

  • Kurkku
  • Kurpitsa
  • Valkosipuli
  • Kaalit
  • Mustajuuri
  • Mangoldi
Lisättävät ravinteet: Kompostia tai lantaa, kalkkia kaaleille, kasvukaudella ruohosilppua


3. vuosi: Vähemmän lannoitettavat kasvit 

  • Peruna
  • Porkkana
  • Yrtit
  • Salaatti
  • Punajuurikas
  • Pinaatti
  • Kepa- ja ruohosipuli

Lisättävät ravinteet: Ei tarvita, edellisen vuoden lannoitus riittää. Ei kalkkia!


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pot-a-keittiöpuutarha



Ranskan sana jardin potager tarkoittaa sananmukaisesti ruukkuun istutettua puutarhaa ja on peräisin niinkin kaukaa kuin 1600-luvulta. Minulle potager pitää sisällään siististi päällystettyjä polkuja ja erilaisissa muotoilluissa kasvualustoissa viljeltyjä kasviksia ja hedelmiä. Saattaisinpa sen kiertää vielä istutetulla pensasaidalla, muotoonleikatulla totta kai. Vieressä saattaisi hyvinkin olla mukavan perinteinen tiilimuuri. 

Mökkiläisen potagerissa parasta on viljelylaatikkojen käyttö: ne on helppo pitää rikkaruohoista vapaana ja helpompi hoitaa, kun ei tarvitse kumarrella maantasolle saakka. Lisäksi laatikoista on helppo tehdä kohopenkkejä, jotka toimivat kompostorimaisesti lämpöpenkkeinä eli niissä voi viljellä hiukan aiemmin kuin avomaalla yleensä. 

Toinen tärkeä seikka on saada myös viljeltävän alan ulkopuolinen maanpinta peitettyä. Ensimmäisenä koko keittiöpuutarhan alle asennetaan esimerkiksi maanpeitekangas tai runsaasti sanomalehteä, jotta rikkakasvit eivät pääse puskemaan esiin päälle tulevasta siististä kerroksesta. Minun tapauksessani sorasta, toiset ovat käyttäneet esimerkiksi puunkuorikatetta tai laattoja. Siistit käytävät ovat kauniit katsella ja tehokkaat viljelyn apuna, kun ne ovat tarpeeksi leveitä kottikärryn kulkea. 

Itse laatikoissa törröttäisi kasvisten lisäksi obeliski tai toinenkin, esimerkiksi pavuille kiipeiltäväksi. Englantilaistyylisyyttä tännekin voisi tuoda sekä vihannesten, marjojen että hedelmien lisäksi kukkivilla kasveilla, perinteinen cottage garden kun on monilajinen ja hyötyä ja kauneutta yhdistävä puutarha. Kukat ovat kasvimaalla hyödyllisiä siksi, että viljeltävät keittiöpuutarhan kasvikset saavat niiden avulla lisää pölyttäjiä ja myös siksi, että ne saattavat tuoksullaan torjua epätoivottuja tuholaisia. 

Ulkonäölliset seikat tekevät tästä auringon alla kylpevästä hyötytarhasta sen potagerin. Siistien käytävien lisäksi sinne pitää saada hiukan mannermaista tunnelmaa eli meidän tapauksessamme ulkolaidalle leikattavaa aidannetta. Ajattelin tähän tarkoitukseen jotakin mukavaa, monivuotista yrttiä. Lisää mannermaistajaa tulisi sitten muutaman ruukun muodoissa. Näissä voisin viljellä esimerkiksi tomaatteja navetan päätyseinää vasten, tai vaikka kukkia tai muita vihanneksia. 

Kaiken viimeistelee tietenkin jonkinlainen porttikaari. Sen voisi taivuttaa esimerksiksi jostakin pensaskasvista tai rakentaa puutavarasta. 

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Esittelyssä: Sonja


Sonja on meidän Ollin sisko, maalta kaupunkiin siirtynyt pienen pieni kirppukissa. Selkärangattomat ovat tämän tyttelin lempinimissä yleisiä, kirpun lisäksi Sonja on myös matonen. Ensimmäinen selittyy poikiin verrattuna hyvin pienellä koolla, toinen taas Sonjan tyypillisellä matelemisella lattialla, mitä mielenkiintoisemmissa asennoissa. Jos tarjoan jalan tai käden, niin siitä on hyvä kyljellään potkia itseään eteenpäin :)


Sonja viihtyy meidän kissoista eniten itsekseen ja huomaan aina joutuvani etsimään sitä  muita enemmän. Sonja osaa viihtyä myös sylissä, varsinkin miehen sylissä on hyvä olla, mutta tarkoituksella sitä on turha kuvitella syliinsä kaappaavansa. Syliin tulemiseen liittyy myös tarkat kulkukuviot: ensin pitää kiertää olan yli oikealla kyljelle ja vasta sieltä voi tulla syliin. Suoraan kummaltakaan puolelta ei koskaan. Erikoinen katti!


Sonjan mielipuuhaa on käydä ulkona valjastelemassa, nakertaa hiukan tuoretta ruohoa (Olli pitää enemmän kuivista heinistä ja Eemeli yrittää kerran syödä mitä vain...) ja hypätä puskemaan kättä puristen tyytyväisenä. Jos ulos ei pääse, kelpaavat sisällä erilaiset onkimaiset lelut, joiden päässä on höyheniä. Pitkään suuressa huudossa ollut Piste eli laserosoitin ei enää kiinnosta ollenkaan.


Sonja on todellakin pieni ja mahtuu mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Se jaksaa ponnistaa työhuoneen kaapin päälle nukkumaan - ihanaa, rauhassa kolleilta! Sen lisäksi se nukkuu usein kuljetuskopassa. Sonja ei juuri välitä matkustamisesta laitaan eikä toiseen, vaan istuu hiljaa paikallaan. Tämä pätee kuitenkin vain silloin, kun pojat ovat vieressä mekkaloimassa, yksin Sonja ei halua matkustaa ollenkaan. Yleensä se viettää päivällä aikaa minun kanssani istuen työhuoneen sisemmän ja uloimman ikkunan välissä, kunhan nostan sälekaihtimet pois tieltä. Meidän vitriinikissa. Sielläkin on hyvä olla, saa helposti huomiota minulta, mutta kollit eivät kiusaa.


Ruokapuolella Sonja on kovin nirso, eikä sitä helposti houkutella esiin raksukuppia kilisyttämällä. Se onkin monesti hukassa jossakin, mistä ei tule mieleen katsoa. Kuten esimerkiksi tumppulaatikosta kannen alta...

Vanhemmiten Sonjasta on kuoriutunut melkoinen läheisriippuvainen sylikissa, joka tulee syliin purisemaan ja leipomaan minkä ehtii. Nykyään Sonja saattaa jopa nukahtaa syliin pitkäksi aikaa. 


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Esittelyssä: Eemeli


Hyvää päivää, tässä karvaisin turrilaisemme eli Eemeli. Eemelistä oli vähällä tulla Boris, koska hän löysi luoksemme Doriksen nimipäivänä, mutta eihän leidin nimi tälle selkeästi vielä leikkaamattomalle miehenalulle sopinut. Kissa oli siinä vaiheessa sellainen rääpäle, ettei se täyttänyt Boriksen komeaa nimeä. Päädyimme sitten lopulta kutsumaan uutta kissaamme Eemeliksi, ja kissa oppi nimensä hyvin nopeasti.

Eemeli on eläinlääkärin arvion mukaan saman ikäinen kuin muutkin kissamme eli noin kymmenvuotias, mutta olemme alusta saakka epäilleet tätä. Kissa on niin paljon meillä jo ennen olleita kissoja leikkisämpi, että pakollakin tämä ikäarvio mietityttää. Mutta iästä viis, tämä karvainen kolli on ehtinyt elämässään kokea kovia.

Eemelin tarina lähti liikkeelle tassunjäljistä varastossamme jouluna 2009. Silloin vallinneiden kovien pakkasten vuoksi päätin alkaa viedä etuovellemmekin ruokaa, ikkunan takana sisätiloissa kun sisaruskissamme saivat jo viettää kissanpäiviä hyvien naksujen kera. Ulkona naksut katosivat joka yö, mutta itse kissasta ei jälkien lisäksi näkynyt yhtään vilaustakaan. Ei ennen kuin yksi yö, jolloin kissa piti meteliä, herätti meidät ja sai meidät ryntäämään ikkunaan. Ikkunan takana näkyi todella pelokkaan reppanan katse, ja heti kun ehdin napsaista otuksesta kuvan, se hävisi pimeyteen. Nyt tiesimme kuitenkin, että kyseessä ei ollut jo meillekin tutuksi tullut riidanhaastajakolli - sittemmin naapurustossamme tutuksi muillekin tullut ikkunoiden takana kyttäävä ja muille kissoille sähisevä resukorva. Tämä uusi ulkona kolmenkymmenen asteen pakkasessa kärsivä kissa oli selkeästi hoitamaton, likainen, takkuinen ja todella laiha. Saimme kissan kiinni muutaman yön jälkeen ja kiikutimme sen pesuhuoneeseen. Se päätyi peloissaan kiukaan alle kököttämään, mutta tuli heti ruokaa hakiessa luokse ja alkoi kehrätä. En ole ihan varma, olisinko halunnut ties missä pyörineen kissan kirppuisine turkkeineen kiehnäämään jalkoihini ja tulemaan syliini heti, kun istuuduin saunajakkaralle, mutta näin kissa kuitenkin teki. Se kirjaimellisesti käveli ylitseni, ja päästyään sopivaan kohtaan, lysähti alas kuin päättäen, että täällä on koti. Ensikosketuksesta saakka olin myyty.


Pieni, ajeltu surkimus.

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia uuden kissan ottamiseksi, ja tämäkin kissa oli tarkoitus vain saada lämpöiseen ja sitä kautta hoitoon löytöeläinkotiin. Toisin kävi. Saimme kuukausien jälkeen sen edellisen omistajan kiinni, mutta tämä oli valmis luopumaan kissastaan ja näin se jäi epävarman alkuajan jälkeen meille pysyvästi. Eläinlääkärikierre oli valmis: karvojen ajelusta lähdettiin liikkeelle (pitkäkarvainen kissa oli täysin mattaantunut hoitamattomana), kissa pestiin useaan kertaan (parka oli lämmitellyt autojen alla öljyyntyen), se tuli myös leikattua (ihanaa, hiukan hiljaisempaa monen valvotun yön jälkeen!), madotetuksi useampaan kertaan (Eemeli popsi ensimmäiset matolääkkeensä aivan tyytyäväisenä lattialta kuin kysyen saisiko niitä lisää) ja rokotetuksi. Tämän jälkeen kauniin pehmeää turkkia hiljalleen työntävä kissa oppi sekä leikkimään leluilla että rakastumaan ideaan meidän omista kissoistamme. Eemeli joutui asumaan yksin pesuhuoneessa viikkotolkulla, kun yritimme saada sen sellaiseen kuntoon, ettei se tartuttaisi mitään meidän kissoihimme. Oven läpi kävivät kaikki runsaita keskusteluja, mutta sähinää ei kuulunut ollenkaan. Kissat tulivat yllättäen toimeen todella hyvin keskenään eikä niiden lopulta päästyä toistensa nuuskimaan ollut mitään suurempia ongelmia. Raksukuppijärjestys piti tietysti ensin selvittää. Eemeli pitää meidän muista kissoistamme ja ne pitävät Eemelistä. Sonja varsinkin on innostunut leikkimään raisustikin tämän uusimman tulokkaan kanssa, ja Olli on alkanut kiinnostua makupaloista - pitäähän niiden olla jotain kiinnostavaa, jos kerran Eemelikin niitä tahtoo.



Tämän jälkeen Eemeli on hurmannut ulkonäöllään myös monia ihmisiä, mutta luonteellaan vain harvoja ja valittuja. Eemeli päättää jo ovikellon soidessa haluaako tutustua tulijoihin vai ei. Jos kissa päättää, että tämä on liikaa, ei näitä taas, se siirtyy pesuhuoneen kaapin päälle eikä alas tule ennen kuin vieraat ovat poistuneet. Sieltä sitä on monta ihmetellyttä lasta käynyt katsomassa ja moni näistä on kysynyt, miten se sinne pääsee, katonrajaan. Eemeli ei siis pidä lapsista, se on tullut selväksi. Aikuiset ansaitsevat mahdollisuuden, ja jos tarpeeksi hiljaista, se saattaa tulla aivan outojakin vieraita katsomaan. Yleensä kuitenkaan ei. Poikkeustapauksissa se tietää jo ennen oven avautumista, että ystäviä on tulossa, ja se on heti jaloissa pyörimässä. Tässä vaiheessa kaikki huokailevat ihastuksesta.

Eemeliä kuvaavin sana onkin ihana. Se on valloittavan suloinen ja aina seurana. Se saattaa huudella alakerrassa, kun me olemme eksyneet ylös ilman sitä. Se tulee syliin aivan koska vain, tepsuttaen tomerasti, ja asettuu siihen nukkumaan. Muut kissat eivät tätä meille tee, nukkumiseen on omat paikkansa. Eemeli rakastaa ruokaa, eikä ihme, sen nälkiintyneen ensitapaamisen jälkeen. Kalkkunan tuoksu herättää sen umpiunesta sekunneissa, ja jos keittiössä erehtyy avaamaan säilyketölkkiä - kaikki laadut kelpaavat - sen voi vannoa olevan paikalla ennen kuin kansi on kokonaan vedetty auki. Se saa meidät nauramaan ilmeellään, joka aivan varmasti viestii siitä, että sitä ei ole taaskaan päiväkausiin ruokittu. Lempiruokaa Eemelille on vaikea eritellä. Se syö lihaa kuin lihaa, raakana, kypsänä, makkarana... Sen lisäksi donitsien tuoksu saa se hulluksi ja haahuilemaan syliin kohti herkkuja. Jos jotain syömiskelpoistaa unohtuu lautaselle, jolle menee kääntämään selkänsä, se on hyvin todennäköisesti kadonnut silmänräpäyksessä. Eemeli sekä kerjää että varastaa ruokaa, jos mahdollisuus annetaan.


Eemeli tuntuu pehmoiselta ja tuoksuu pehmolelulta. Usein upotankin naamani sen turkkiin kissan vain kehrätessä ja tassujen käpristyessä. Eemeli on selkeä seurakissa, jolla on myös paljon asiaa. Minun voi usein kuulla keskustelevan sen kanssa tärkeistä asioista, esimerkiksi ruoka-ajoista tai siitä, miksei saunan ikkuna ole jo auki, vaikka kaikki ovat hereillä.


Tämän lisäksi Eemelillä on yksi hyvin erikoinen ominaisuus. Se on Huolikissa(tm). Se tulee hyvin huolestuneena luokse, jos meihin sattuu, ja yrittää parhaansa mukaan auttaa. Eemeli tunnistaa myös ahdistukseni ja tulee kuin salamana paikalle, ja mikä tahansa olikaan huolen syy, se häviää sekunneissa Eemelin tultua hoitamaan. Tiedän kyllä, että eläimet vähentävät stressiä, mutta suoranaista lääkettä siihen en niistä kuvitellut. Eemeli on pieni karvainen terapiakissa.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kevät etenee: 9.3.


Tänään on ollut uskomattoman kaunis päivä! Seitsemän astetta lämmintä, aurinko pilvettömällä taivaalla. Ikävä kyllä osasin jo odottaa valon aiheuttamia migreeneitä ja tänään sellainen sitten otti ja iski. Olen siis tämän komean päivän viettänyt verhojen takana, osan aikaa sisällä aurinkolasit päässä... Kyllä se tästä taas, kun silmät tottuvat valoon.

Lunta on enää varaston varjossa ja terassilta kootussa kasassa omenapuun alla. Piippoja puskee sekä terassin edustalta että vasemmasta laidasta, mutta en edes muista, mitä minnekin viime vuonna istutin. Ajattelin yllättää itseni keväällä ja sitähän tässä on tekeillä :) Vielä menee hetki väreihin kuitenkin. 

Ostamani tämän kevään valmiit sipulikukat ovat melkein kukassa, vaikka ostin ne tarkoituksella vielä kukkimattomina. Jos huomenna pää antaa myöden, teen niistä vähän kauniimpia istutuksia. Ihana saada vihreää ja elävää vielä värittömään kevääseen!

Olipa kerran kesä


Näin aivan kevään kynnyksellä haluan muistella aurinkoista, ihoa hivelevän lämmintä kesää yhden monilajisen niityn voimalla. Nämä kuvat on otettu Leineperin ruukkikylässä Porin kupeessa. Kylä on pienimuotoinen matkailukohde, josta löytyy muun muassa toimiva mylly sekä sepän paja. Minusta kylän parasta antia olivat kuitenkin nämä niityn kukat, joita oli kylvetty vanhaan miljööseen.

Päätin muuttaa blogini nimeä. Blogi pysyy samassa osoitteessa ja jatkaa samalla tyylillä, mutta minusta oli tarpeen muuttaa nimi enemmän omaksi. Tervetuloa siis mukaan tänne Aamukastetta puutarhassa -blogiin :)





sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Pottumaasta potageriksi


Tässä on päässyt pahasti käymään niin, että ajatukset kasvimaasta ovat laajentuneet ja selkiytyneet niin, että olen alkanut himoita teidän monien esimerkillisellä tavalla toteutettuja potagereja! Se ei olekaan ihan mikään tavallinen pottumaa, vaan myös kauneudelliset seikat huomioonottava, järjestelmällinen ja organisoitu keittiöpuutarha ja sellainen on alkanut siintää myös minun mielikuvissani.

Kuvitelkaa auringossa paahtuva eteläseinä, punamultaa ja peltomaisema avautumassa jokaiseen ilmansuuntaan. Viereisellä niityllä sirittävät sirkat, aidan takana apilaa ahmivat lampaat. Jalan alla rahiseva sora, lasissa limensiivuja ja lasi tasapainoiltuna istutuslaatikon reunalle. Laatikon hirsireunan rosolla kurkun lehdet, punamultaseinällä seinän väriä jäljittelevä tomaatin kylki. Pöriläisiä keltaisista kukista violetteihin - nuuhkaise niitä samalla.

Pääsittekö mukaan?

Tämänkin postauksen kuvat olen kuvannut Hatanpään arboretumin yrttitarhassa

Siitä se kaikki lähtee, mielikuvista. Ennen tuon toteutumista pitäisi
  • suunnitella, mitä kaikkea sinne haluaisi ja koska - kasvikiertoa hyödyntäen 
  • tilata siemeniä 
  • kaivaa ja kuopsuttaa maata
  • sahata puutavara
  • asentaa alle maanrakennuskangas
  • koota kohopenkit
  • levittää ympärille sora
  • täyttää laatikot mullalla
  • mahdollisesti rakentaa hiukan aitaa
  • istuttaa ja kylvää
  • kastella, ravita ja hoitaa

Unelmista todeksi, sanoisin :)

PS: Gardeners' World


Ihan vaan by the way: Ajattelin tässä ohimennen mainostaa, että Gardeners' Worldista on alkanut Englannissa uusi tuotantokausi, joka on katseltavissa BBC:n iPlayerissä. Upouusi ykkösjakso on siellä tällä hetkellä, löytyy osiosta Lifestyle tai ylläolevan linkin kautta. Näkyville sen saan käyttämällä Holaa, siihen löytyy englanniksi ohjeet täältä. Hola on selaimen liitännäinen, jolla selaimen saa ikään kuin näkymään ulkomaalaisena - tässä tapauksessa brittiläisenä.

Myös The Great British Garden Revival oli tuolla katsottavissa. 

Puutarhakatselemisiin, yes indeed!!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Esittelyssä: Olli


Olli on toinen meille ensimmäisenä päätyneistä kissasisaruksista. "Se punainen on kolli, mustavalkoinen on nalli." Näitä sanoja tuli vuosia toisteltua vieraille, koska heidän mielestään värien olisi pitänyt mennä toisin päin. Olli ja Sonja tulivat meille pitkän autokyydin takaa maatilalta Etelä-Suomesta vuonna 2005. Pieniä, sieviä kissanpentuja oli talossa useampia, ja me olimme menneet niitä katsomaan ajatuksella, että mukaamme olisi lähtenyt kaksi punaista kollia. Toinen kolleista oli kuitenkin jo varattu, joten mukaamme lähti siis sisko Sonja ja sen veli. Sisarukset täyttivät tänä vuonna jo 10 vuotta ja sen kunniaksi ajattelin esitellä heidät uudelleen täällä blogissa.



Jos kysyisimme Sonjalta, niin sisko varmasti tuhahtaisi jotain nenänvarttansa pitkin. Uskomaton ääliö, tai jotain sitä luokkaa. Sonja pitää selkeästi kolleja hiukan yksinkertaisina, ja välillä on pakko alentua ajattelemaan aivan samoin. Olli on välillä hiukan yksinkertainen ja hölmö. Esimerkiksi jahdatessaan - silloin harvoin kun vaivautuu - jotakin ja törmätessään oveen tai seinään oikein kunnon paukahduksella.

Mutta jos Sonjalta ei kysytä, vaan mielipiteen voimme jakaa vain me ihmiset? Olli on rakastettava ja rakastava, kiltti, ystävällinen ja erittäin seurallinen. Olli ei yleensä ole kovin kaukana minusta, vaikka se saattaakin ehkä olla umpiunessa. Olli on varmasti paikalla, jos isken sisällä sormeni multaan tai tuon leikkokukkia maljakkoon. Hortonomi-Olli. Olli on myös aina jaloissa, jos kello sattuu olemaan kuusi aamulla, tai puolipäivä, tai siinä neljän pintaan. Ruoka-aikaan, siis. Olli pysyi timmissä kunnossa siihen asti, kunnes meni kuulemaan, että seitsenvuotias kissa on jo seniori-iässä. Miten lie antoi periksi kaikille houkutuksille, ja alkoi lihoa. Ollin takia meidän kissoilla on nykyään ruoka-ajat.


Ollilla on myös todettu atooppinen ihottuma, jota hoidetaan pahimpaan talviaikaan eläinlääkärien avustuksella. Tästä Olli ei niinkään pidä, tai eläinlääkäristä voisi pitääkin, mutta autoilusta sinne ei. Olli tunnetaankin myös nimellä Formula-kolli, koska Ollin suusta kumpuava ääni autossa muistuttaa ennen kaikkea formuloiden mölyä. Nyt Eemelin liityttyä kaksiääniseen kuoroon - Sonja ei moiseen alennu - Olli on alkanut ottaa hiukan rennommin ja ulahtaa vain pahimmissa käännöksissä. Onneksi.


Olli on vanhoilla päivillään alkanut myös innostua lapsista. Ainakin osittain. Lasten kanssa voi leikkiä piilosta, Ollin lempileikkiä. Olli siis kököttää nurkan takana, ja ihminen välillä kurkkii sitä ja sanoo pöö. Olli vastaa varmasti. Ollin ääniskaala onkin laaja, murahduksista ja kurahduksista säksättämiseen linnuille sekä suoraan ulvontaan varsinkin silloin, kun me ihmiset olemme kehdanneet hylätä katin eri asuinkerrokseen. Juttelen Ollin kanssa paljon, en ihan varma ole, kumpi hommasta nauttii enemmän kylläkään.



Ollin suosikkipaikkoja ovat modenit uuninpankot eli läppärintaustat, mutta myös perinteiset tuntuvat kelpaavan. Molemmissa makoillaan tassut kohti taivasta.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kepeitä kesämuistoja

Palautetaanpa kesä mieleen tämän valloittavan kukan myötä. Voiko tätä kesästä pitkälle syksyyn kukkivaa keveämpää enää olla? Tällä kertaa tähtenä Ahlmanilla kuvattu kosmoskukka (Cosmos bipinnatus).





torstai 5. maaliskuuta 2015

Puutarhakysymykset jatkuvat

Välillä on vaikea keksiä mitään kirjoitettavaa tai sanainen arkku ei vain aukene ilman opastusta, ja silloin on hyvä ottaa mallia muista. Tarja Parasta aikaa -blogissa esitti lisää puutarha-aiheisia kysymyksiä, joten ei kun tuumasta toimeen.


Oletko tilannut siemeniä ulkomailta?


En - vielä! Kovasti olisi tarkoitus tilata ainakin perennojen siemeniä Englannista. Näitä koskevaa toivelistaa kirjoittelinkin jo aiemmin.


Miten kuvailisit puutarhaasi? Onko se luonnonmukainen, Cottage garden -tyylinen, perinnepuutarha, muotopuutarha vai trendikäs. Tai jotain ihan muuta?


Oi, tässä tulee runsaudenpula :) Sen on tarkoitus olla runsas kuin perinteinen cottage garden, kestävä kuin perinnepuutarha ja ehdottomasti luonnonmukainen. Luultavasti sama ajattelutapa leviää myös mökkipuutarhaan, koska se kolahtaa erittäin syvälle.

Kolme tärkeintä työkalua/työvälinettä, joita käytät puutarhassasi?


Ehdottomasti tärkeimmät välineet ovat omat toimivat kädet ja jalat. Aina ei niiden toimintaa voi pitää itsestäänselvyytenä, joten arvostan oman kropan toimintakykyä. Jos niiden lisäksi saan apua lapiosta ja oksaleikkureista, siinä alkavat tärkeimmät ja eniten käytetyt olla.

Tampereen arboretumin yrttitarha

Jos sinulla olisi 2 m x 2 m vuokraviljelypalsta, mitä kasvattaisit siinä?


Pyhittäisin sen vihannesten ja muiden syötävien viljelemiselle. Olisi itse asiassa erittäin mukavaa, jos olisi tällainen erillinen paikka, olkoon sitten vuokraviljelmä tai kasvihuone. Ainakin papuja haluaisin kasvattaa, avomaankurkkuja sekä mausteyrttejä. 

Onko jäykkäkouristusrokotuksesi voimassa?


On! Hyvä huomio tämä. 


Milloin sinun mielestäsi alkaa kesä?


Haluan ajatella, että kesä alkaa kesäkuun alussa. Kevätkesäähän se vielä on, mutta minulle on tärkeää, että kesälle jää tarpeeksi aikaa. Kesään kuin muihinkin vuodenaikoihin sisältyy huonompia ja parempia hetkiä, joten kylmyyskään ei kesää mihinkään vie. Toivon silti lämpimämpää kuin viime vuonna, jos joku ottaa toiveitani talteen :)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Kevät etenee: 3.3.

Ajattelin ottaa muutamia kuvia kevään etenemisestä näin kännykällä. Tältä näyttää takapihalla tänään. Harmaa sää jatkuu, mutta lumi on sulanut hiukan taas eilisestä. Lämpöä luvataan kaksi astetta, mutta illalla pitäisi sataa lisää lunta. Omenapuun oksat odottavat hyötykäyttöä. 

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Rivitalopihan muutos

Olen hyvin vähänlaisesti esitellyt takapihaa kokonaisuutena ja siihen on olevinaan syykin: se on aina ollut keskeneräinen, ei kokonaisuutena vielä omaa silmää miellyttävä ja niin edelleen. Totuushan kuitenkin on, että olen siellä tehtyihin muutoksiin jo nytkin tyytyväinen, joten miksi en sitä esittelisi. Ajattelinkin tähän koota yksiin kansiin tai yhden postauksen sisään laajempia kuvakulmia pihalta ennen ja nyt - tai no, viime kesänä viimeksi.

Tässä samalla tulee lyhyt kertaus siitä, mitä minun lyhyellä puutarhaurallani on tapahtunut. Tämä on ensimmäinen koti, jossa minulla on ollut puutarha ja muuttaessamme tänne talvella 2009 minulla ei ollut vielä minkäänlaista osaamista eikä oikein kiinnostustakaan myllätä maata sen enempää. Kiinnostus kuitenkin kasvoi eksponentiaalisesti ja pihan laidat täyttyivät vuosien saatossa kukkapenkeillä. Kokeilin myös hyötykasveja ja totesin puutarhan oivaksi niille, koska se on etelään antava ja kesällä suoranaisesti kuuma. Ensimmäisiä tänne istuttamiani ovat äitienpäivän alennusmyyntien ruusut, jotka ovat kaikki viihtyneet ja säilyneet tähän päivään asti. Sen jälkeen on nurmikkoala pienentynyt ja nyt sitä on jäljellä enää metrin verran pihaportin luona - eikä sekään siihen jää ;) Kivetty, kapea patio on korvautunut isolla terassilla, kissat ovat saaneet oman aitauksensa ja marjapensaat ovat lähteneet naapurin iloksi. Viimeisin projekti oli viime kesänä toteuttamamme hiekkapolku ja sen ympärille levittäytyneet perenna-alueet.

Ensi kesänä ajatuksena on lähinnä katsoa, miten kasvit kasvavat ja mahdollisesti jakaa vanhimpia perennoja aukkopaikoille. Mitään suurempaa ei takapihalla enää voikaan tehdä, mutta aina on etupiha...

Tein muuten tuonne sivupalkkiin linkkilistan, jossa on hiukan tarkemmin muutama eri projekti linkitettynä, muun muassa tämä takapihan muutos. Japanilaistyylinen etupiha sekä mökkipuutarha kokonaisuudessaan ovat vielä kesken, mutta niistäkin olen jo jotain kirjoitellut. Sivupalkista ne löytää kätevästi. Vielä on hiukan säädettävää näiden tunnisteiden kanssa blogin sisällä, mutta suuret linjat ovat jo kunnossa.

Mutta nyt takapihan muutokseen. Kohde on vanhaa laidunpohjaa, se sijaitsee III-vyöhykkeellä ja muutaman sadan metrin päässä on laaja järvi, joka vaikuttaa pienilmastoon hyvin edullisesti. Kokoa pihalla on kokonaisuudessaan noin 10 kertaa 10 metriä.

2009

19.3.2009

Sisäänmuuttotalvena pihassa kukoistivat risukkoiset norjanangervot. Näkymät avautuivat jokaiseen naapuripihaan estoitta. 

9.4.2009

Keväällä silloiset naapurit leikkasivat angervot matalaksi ja niiden sisältä paljastui verkkoaita. Pation kivetys ei yltänyt kumpaankaan laitaan. 

11.9.2009

Sekä marjapensaat että omenapuu antoivat satoa. Ensimmäiset ruusut pääsivät ikkunan alle maahan asti. 

Toinen kesä meni työkiireissä, enkä löytänyt koko kesältä yhtään kuvia. 

2011

29.5.2011

Seuraavan kevään kuvat paljastavat, että olin jo istuttanut ensimmäiset sipulikukat omenapuun alle. Tässä on työn alla kissojen aitaus. Samaisen vuoden syksyllä aloin varovasti rakentaa ensimmäisiä kukkapenkkejä terassin eteen ja varaston edustalle.

2012

21.4.2012

Ensimmäinen puuaita on toisen naapurin puolella valmiina. Kukkapenkit erottuvat kuolleesta nurmikosta. Uudet ulkokalusteet tuli hankittua. 

7.9.2012

Laajensimme patiota naapurista löytyneillä lisälaatoilla. Puutarhakärpänen puraisi ja ostin ensimmäiset kankaat, työvälineitä ja säkeittäin multaa. 

25.10.2012

Syksyllä siinsivät jo mielikuvissa laajat kukkamaat. Toinen herukkapensas löysi uuteen kotiin, mutta toinen jäi vielä paikalleen. Aloin rakentaa istutusaluetta omenapuun ympärille. Myös toisen laidan puuaita saatiin paikoilleen. Norjanangervot kasvoivat valtavasti ja yritin lähinnä kaventaa niitä, mutta annoin niiden tehdä tehtävänsä näkösuojana.

2013

14.4.2013

Siitä se ajatus sitten lähti: vähemmän tätä ajettavaa nurmikkoa ja enemmän kukkia...

4.5.2013

... ja sehän tarkoitti lapiohommia. Ajatuksena oli pyöreä nurmikkoalue, jota reunustaisivat ihanat perinneperennat. Syksyllä tuli istuttettua lisää sipulikukkia. 

20.5.2013

Kukkapenkit laajenivat vauhdilla. Viimeinen herukka siirtyi naapurille ja oma piha-ala kasvoi taas yhden pensaan verran. Työn alla on myös terassi. Kesäksi tiedossa oli ensimmäiset vihannekset kasvusäkeissä. Kokeilin myös siemenkasvatusta, se onnistui hyvin. Ensimmäiset tulppaanit kukkivat. 

13.6.2013

Terassi on valmistumassa. Terassin edustan istutukset tai mahdolliset aidat ovat suunnitteilla. Perennapenkit ovat tiilireunusta vailla. Puuaidat on maalattu valkoisiksi. 

22.6.2013

Juhannus ja ihana, valmis terassi. Hyötytaimet ovat päässeet ulos. 

6.7.2013

Muutamassa viikossa kasvu on toden teolla lähtenyt käyntiin. Omenapuun oksat toimivat tomaattien ja paprikan tuen kiinnityspaikkana. 

10.8.2013

Monet uudet perennat ovat löytäneet paikkansa, tässä vuokkopuutarhan osuutta. 

10.8.2013

Rehottaa! Toisen naapurin puoleinen köynnöstuki on suunnitteilla. Kaksivuotisia ihmetellään, lehteä pukkaa. Ruohonleikkuu tältäkin alalta tuntuu välillä liian työläältä... Voisikohan sitä jotenkin auttaa?

26.11.2013

Talvellakin huomaa pihan muuttuneen. 

2014

9.5.2014

Talvella ehti suunnitella ja heti, kun sen aika tuli, ilmestyi paikalle lapio, sanomalehtikasat ja tietenkin uudet taimet: lisää tilaa sille, mikä on tärkeää (eli kukkivat) ja pois turha työ ja kukilta tilaa vievä nurmikko!

19.5.2014

Kasvattelin ulkosalla ruukuissa kaikenlaista, koska en ollut vielä varma, mihin ne olisi voinut kylvää tulematta tallotuiksi. Pihamaa on kuin räjähdyksen jäljiltä, mutta ajatukset ovat selvät. 

20.7.2014

Näissä viimeisissä kuvissa polku on saatu valmiiksi, se on rajattu tiilillä ja perennapenkeissä on runsaasti tilaa kasvaa ja vaikka ihan pikkuisen ostaa uuttakin ;) 

20.7.2014

Tässä vasemmalle pihan keskelle jäävä perennauloke on suunniteltu niin, että siinä kasvaa mahdollisimman korkeita kasveja, jotka tulevat vuosien saatossa peittämään suoran näkyvyyden terassilta varaston seinään. Idea on sama kuin peilillä varaston seinällä, laajentaa tilaa visuaalisesti. 

20.7.2014

Viihdyin terassilla enemmän kuin ikinä. Seurasin kimalaisia ja perhosia terassia rajaavilla perennoilla. 

20.7.2014

Piha on sen verran laskeva, että siitä ei kovin onnistunutta kuvaa saa otettua, mutta tässä se unelmieni polku on! Rehevää, kukkivaa ja peittävää, siinäpä pienen puutarhan anti. Lajeja alkaa olla riittävästi, kaikkien nimiäkään en ole enää jaksanut laittaa ylös ja sitten olen jo unohtanut... Mutta kukkainnostus kasvaa ja odotankin sormet syyhyten seuraavia projekteja.