lauantai 7. maaliskuuta 2015

Esittelyssä: Olli


Olli on toinen meille ensimmäisenä päätyneistä kissasisaruksista. "Se punainen on kolli, mustavalkoinen on nalli." Näitä sanoja tuli vuosia toisteltua vieraille, koska heidän mielestään värien olisi pitänyt mennä toisin päin. Olli ja Sonja tulivat meille pitkän autokyydin takaa maatilalta Etelä-Suomesta vuonna 2005. Pieniä, sieviä kissanpentuja oli talossa useampia, ja me olimme menneet niitä katsomaan ajatuksella, että mukaamme olisi lähtenyt kaksi punaista kollia. Toinen kolleista oli kuitenkin jo varattu, joten mukaamme lähti siis sisko Sonja ja sen veli. Sisarukset täyttivät tänä vuonna jo 10 vuotta ja sen kunniaksi ajattelin esitellä heidät uudelleen täällä blogissa.



Jos kysyisimme Sonjalta, niin sisko varmasti tuhahtaisi jotain nenänvarttansa pitkin. Uskomaton ääliö, tai jotain sitä luokkaa. Sonja pitää selkeästi kolleja hiukan yksinkertaisina, ja välillä on pakko alentua ajattelemaan aivan samoin. Olli on välillä hiukan yksinkertainen ja hölmö. Esimerkiksi jahdatessaan - silloin harvoin kun vaivautuu - jotakin ja törmätessään oveen tai seinään oikein kunnon paukahduksella.

Mutta jos Sonjalta ei kysytä, vaan mielipiteen voimme jakaa vain me ihmiset? Olli on rakastettava ja rakastava, kiltti, ystävällinen ja erittäin seurallinen. Olli ei yleensä ole kovin kaukana minusta, vaikka se saattaakin ehkä olla umpiunessa. Olli on varmasti paikalla, jos isken sisällä sormeni multaan tai tuon leikkokukkia maljakkoon. Hortonomi-Olli. Olli on myös aina jaloissa, jos kello sattuu olemaan kuusi aamulla, tai puolipäivä, tai siinä neljän pintaan. Ruoka-aikaan, siis. Olli pysyi timmissä kunnossa siihen asti, kunnes meni kuulemaan, että seitsenvuotias kissa on jo seniori-iässä. Miten lie antoi periksi kaikille houkutuksille, ja alkoi lihoa. Ollin takia meidän kissoilla on nykyään ruoka-ajat.


Ollilla on myös todettu atooppinen ihottuma, jota hoidetaan pahimpaan talviaikaan eläinlääkärien avustuksella. Tästä Olli ei niinkään pidä, tai eläinlääkäristä voisi pitääkin, mutta autoilusta sinne ei. Olli tunnetaankin myös nimellä Formula-kolli, koska Ollin suusta kumpuava ääni autossa muistuttaa ennen kaikkea formuloiden mölyä. Nyt Eemelin liityttyä kaksiääniseen kuoroon - Sonja ei moiseen alennu - Olli on alkanut ottaa hiukan rennommin ja ulahtaa vain pahimmissa käännöksissä. Onneksi.


Olli on vanhoilla päivillään alkanut myös innostua lapsista. Ainakin osittain. Lasten kanssa voi leikkiä piilosta, Ollin lempileikkiä. Olli siis kököttää nurkan takana, ja ihminen välillä kurkkii sitä ja sanoo pöö. Olli vastaa varmasti. Ollin ääniskaala onkin laaja, murahduksista ja kurahduksista säksättämiseen linnuille sekä suoraan ulvontaan varsinkin silloin, kun me ihmiset olemme kehdanneet hylätä katin eri asuinkerrokseen. Juttelen Ollin kanssa paljon, en ihan varma ole, kumpi hommasta nauttii enemmän kylläkään.



Ollin suosikkipaikkoja ovat modenit uuninpankot eli läppärintaustat, mutta myös perinteiset tuntuvat kelpaavan. Molemmissa makoillaan tassut kohti taivasta.

8 kommenttia :

  1. Olli on hurmaava formulakolli! Aivan autuaallisen tyytyväisen näköinen kissa. Sanonta " kissanpäivät" sai postauksesi myötä selityksen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli on parasta ja viihdyttävintä seuraa hyvin monessa tapauksessa :) Olli kiittää kehuista!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kaikki meidän kissat ovat hyvin persoonallisia ja erikoislaatuisia perheenjäseniä. Hassuja, eriskummallisia ja niin rakkaita.

      Poista
  3. Tätä oli mukavaa lukea. Ihana kissaystävä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kävit taas Mannaryyni :) Olli on todellakin ihana, kaikkine erikoisuuksineen.

      Poista
  4. Aivan ihana Olli! :) Kiva, kun esittelit tämän persoonan.
    Mukavaa naistenpäivää!

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!