torstai 30. huhtikuuta 2015

Luonnonpuutarhan aakkoset: Vähennä nurmikkoa



Kevään vihreyden hiljalleen noustessa esiin, on esiin nostettu myös keskustelu siitä, miten sammaleesta pääsisi eroon ja miten nurmikon saisi kasvamaan kauniisti myös varjossa. Aivan turhia kysymyksiä molemmat: suosi sammalta siellä, minne se parhaiten kasvaa! Sammal on parhaimmillaan ihanan ikivihreä, pehmoinen eikä se vaadi hoitoa ollenkaan. Syy siihen, miksi nurmikko ei yleensä viihdy sammaleen kanssa samassa paikassa on hyvin yksinkertainen. Sammal suosii varjoisia ja kosteita elinpaikkoja, kun taas nurmiheinät kaipaavat valoa ja kuivempia oloja. 

Nurmikon vähentämisellä on myös runsaasti luonnon kannalta hyviä ominaisuuksia. Nurmikkoa tarvitsee lannoittaa ja kuivilla keleillä myös kastella. Nurmikoiden peruslannoitteet ovat runsastyppisiä, ja osa on tästä typestä jää aina hyödyntämättä, jolloin se muuntuu muun muassa typen oksideiksi, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta jopa 300-kertaisesti hiilidioksidiin verrattuna. Kasteleminen on aikaavievää ja monasti siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, kun päiväsaikaan tohotellaan menemään vettä enemmänkin ilmaan kuin ruohonjuuritasolle, kirjaimellisesti. 

Nurmikkoalan vähentäminen mahdollistaa myös käsikäyttöisen ruohonleikkurin käytön. Tiesitkö esimerkiksi sen, että tunti polttomoottoriruohonleikkurin käyttöä vastaa samaa, kuin uudella autolla ajettaisiin 600 kilometriä?


Nurmialaa voi täyttää muun muassa puilla tai monimuotoisilla pensas- ja perennaistutuksilla. Mielestäni perennat vaativat vähemmän hoitoa kuin nurmikko parhaimmillaankaan ja hoito ei milloinkaan ole jokaviikkoista eikä samalla tavalla pitkäsyttävää kuin ruohonleikkurilla ajeleminen.

Sammalen sijaan voi valoisilla ja kuivilla paikoilla harkita esimerksiksi jonkinlaista niittyä taii ketoa. Niityt ovat todella monimuotoisia sekä kasvivalikoimaltaan että hyönteisten ravinnosta huolehtimisen kannalta. Kaikki niittykasvit eivät kasva puoleenreiteen ja pidempäänkin niittyyn voi ajaa - vaikka sillä käsikäyttöisellä ruohonleikkurilla ;) - polun kuljettavaksi, jolloin kasvien joukossa ei tarvitse kulkea ollenkaan.

Poluilla nurmi kasvaa luonnostaan huonosti ja niillekin on olemassa omat, tallaamista kestävät vaihtoehtonsa. Monet hyvin pitkän aikaa Suomessa viihtyneet kasvit ovat itse asiassa erikoistuneet päällystämättömien (ja osin niiden päällystettyjenkin) polkujen viheriöittämiseen. Muun muassa monen tuntema haavalehti eli piharatamo (Plantago major) on luonnollinen polun maanpeittäjäkasvi.

Nurmellekin on paikkansa, mutta sille on myös vaihtoehtoja :)


Ruusuruoho (Knautia arvensis) on kuivien, valoisien niittyjen kasvi, joka on erityisesti perhosten, kimalaisten, mehiläisten, kukkakärpästen ja kovakuoriaisten suosikki. Se onkin yksin Suomen arvokkaimmista mehikasveista.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Keskiviikkokatsaus puutarhaan

Omenapuun alla on tällä hetkellä maahan istutettujen kevään Tete-a-tete -narsissien meri sekä useampia ihanan syvänvioletteja hyasintteja (Hyacinthus 'Delft Blue'), jotka tänäkin vuonna ovat tuoneet puuarhaan myös ensimmäiset perhoset.


Valkovuokot kukkivat ja niiden takana viime vuonna jakamani kullerot ovat myös lähteneet kasvuun.

Muutama maahan istutettu helmililja (Muscari) on alkanut kukkia myös, tässä sinisenä.

Meillä punaiset hattivatit ovat tällä kertaa liperin (Levisticum officinale) uusia versoja.

Porttikaaren kärhö porskuttaa, mukava nähdä se noin elinvoimaisena vaikeassakin paikassa.

Tämä taitaa olla isotähtiputken (Astrantia major) alku

Karviainen 'Lepaan punainen' on tehnyt hyvin lehtiä, mutta saataisiinko marjoja myös?

Harasin polun metalliharavalla, jolla siitä irtosi jonkin verran siihen kasvaneita ruohotuppaita. Hyvin helppohoitoinen tapaus nurmikkoon verrrattuna :)

Maksaruohomätäs on komea nyt, kun se on täysin näkösällä ruusupenkin reunassa.

Harmaamalvikki nousee :) Tämä oli viime kesän superkasvaja ja ehdottomasti nousi helpoimpien ja nopeakasvuisimpien suosikkiperennojeni joukkoon.

Sota lehtokotiloita vastaan on meneillään... Minä toistaiseksi voitolla.

Syksyllä istuttamani tarhaväriminttu näyttää oikein erinomaisen voimalliselta. Toivottavasti perhoset pitävät siitä!

Mintuista puheenollen, jokin syötävistäkin mintuista on elossa.

Posliinihyasintti (Puschinia scilloides) on levinnyt mukavasti.

Juhannusmorsian-ruusu on lähdössä kasvuun - kukintaa odotellessa!


Pari mysteerikasvia on ilmestynyt ruusupenkin reunaan. Kasvavat, kunnes todistavat olevansa rikkaruohoja.

Syysleimu 'Elli' on elossa! Kotilot yrittivät viime vuonna parhaansa, mutta niin vain se on voitolla.

Tämä on varmaankin lehtosinilatva.

Ritarinkannus 'Astolat' on sekin selvinnyt, vaikka kokikin kovia viime vuonna. Pieniä ilonhippuja jokainen selvinnyt!

Pelastin tyhjästä naapuripihasta kaksi hyvin pientä lehtosinilatvaa, molemmat ovat edelleen olemassa (ja hyvin pieniä).


Ikivanhaa kantaa olevat akileijan siemenet ovat itäneet siellä täällä, ihanaa!


Oikeastaan vain arovuokot ovat toistaiseksi pysyneet piilossa ja epäilen, että ne eivät jostain syystä ole selvinneet talvesta. Kaikki muu on enemmän tain vähemmän hengissä minusta riippumatta ;)

Etupihalla ei ole vielä mitään mainittavaa eloa, kylmässä varjossa kaikilla jo muilla kukkivat kasvit eivät vielä ole edes ilmestyneet pintaan, mutta kaikki aikanaan.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Paljaasta runsaaksi eli mökkipihan muutos alkaa etupihalta

Enemmän tätä tulevaisuudessa?

Tervetuloa tutustumaan seuraavaan suureen muutoskohteeseen eli meidän mökkimme tulevaan englantilaistyyliseen puutarhaan. Kukkarunsaudesta vasta haaveillaan ja ensimmäiset askeleet on haparoiden otettu, mutta tänä vuonna on alkanut tapahtua. Tutustumiskierroksen aloitan sisäänkäynnin edestä etupihalta. Tämäm lisäksi puutarhassa on useita muita alueita, joita tulen myöhemmin esittelemään, muun muassa saunan edusta, kivikkopenkki, puolivarjoinen takapiha ja metsärinne.

Etupiha on etelänsuuntainen ja sinne paistaakin aurinko viistosti heti aamulla ja niin pitkälle iltapäivään, kunnes mäki lännen puolella estää auringon ulottumisen pihaan myöhään iltapäivällä. Se onkin lämmin paikka, mutta välillä kovin tuulinen, kun tuuli pääsee kulkemaan etelän pelloilta pihan poikki itään päin. Tämän olen yrittänyt huomioida suunnittelemalla varsinkin pellonreunaan monitasoista pensasistutusta.

Pihamaa ei ole suuren suuri ja siihen oli ostohetkellä ahdettu sekä koivukujanne että kolmisenkymmentä (!) herukkapensasta. Nämä suoraan etupihalla olevat olen jo poistanut, joten niiden tilalle voidaan suunnitella vaikka mitä.

Toisesta päästä pihaa näytti tältä. Koivuja on tästä karsittu.

Ainoat kukkapenkit olivat ruohottuneet ja niissä ei kovin montaa säilynyttä kasvia enää ollut. Talon päädyn niin sanottu pirttipenkki on erittäin kuiva ja siinä ovat viihtyneetkin lähinnä maksaruohot.

Itse mökkiin liittyvistä remonteista voin kirjoitella joskus enemmänkin, mutta ajatuksena on maalata mökki perinteisen punaiseksi, joskus. Punainen tupa, valkoiset ikkunanpielet, kukkiva perennarunsaus, istuskelu- ja ruokailupaikka, perhosia ja pörriäisiä, lintuja, aurinkoa, heinän tuoksua, lähilampaiden tyytyväiset bäät... Sellaista mielikuvaa rakentelen siis. Pinterestissäni on useampiakin kansioita pyhitettynä tähän ideointiin ja unelmointiin, niitä saapi tutkia, muun muassa Mökki / Etupiha ja Mökkipuutarhan kasvit.

Kasvivalikoima tulee olemaan perinteinen, kestävä ja sisältää runsaasti pensaita. Värimaailmassa liikutaan vaaleapunaisen, violetin, valkoisen, sinisen ja sen peräänkuuluttamani vaaleankeltaisen joukossa. Ruusupensaita, köynnösruusu, syreenejä, päivänkakkaroita, pioneja, punahattuja, astereita, kurjenpolvia, malvoja, hanhikkeja... Ja kevääksi runsaasti kukkivaa tietenkin myös!

Ja tässä erittäin heikossa kännykkäkuvassa on tämän päivän hahmotelmaa siitä, mitä etupihasta voisi tulla.


Haluaisin siis rajata pihamaan omaksi viihtyisäksi keitaakseen. Ruusuja ja muita kukkivia pensaita, pieni puu tai parikin sekä rajaamaan näkymiä, että tarjoamaan silmäniloa, penkki vaahteran ympärille ja istuskelualue pirtin ikkunan edustalle. Portin haluaisin myös. Kuvassa kaikki vihreällä rajattu olisi uusia istutusalueita, ei nurmikkoa, kuten joku saattaisi ehkä päätellä. Oma, pieni, suojaisa kukkamereni tästä tulisi.

Muutos alkaa toden teolla, kun nyt talon edessä parkkeerattu auto saadaan omalle paikalleen. Sen asian suhteen toivoisin tämän viikonlopun tuovan edistystä, lapio on kaivettu naftaliinista!

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Puutarhabloggareiden alkukesän tapahtumakalenteri


Nyt on taas aika kerätä alkukesän parhaimmat tapahtumat yhden postauksen alle, jotta ne on siitä helppo poimia omaan kalenteriin ja lähteä mukaan.

Toukokuu


21.5. klo 15-18 Helsinki: Hyötykasviyhdistyksen Annalan taimitori

22.5. klo 12-18 Helsinki: Maatiaisen taimipäivät


23.-29.5. Hanko: Puutarhaviikko

24.5. Forssa: Kukkamarkkinat


Kesäkuu


Lämpöä riitti viime kesän puutarhapäivässä

3.6. Tampere: Ahlmanin puutarhapäivä

Jokavuotinen tapahtuma täällä Tampereella on kevätkesällä järjestettävä puutarhapäivä Ahlmanin mäellä. Kylämainen miljöö ja mukavan rennot ihmiset, pienimuotoista taimimyyntiä ja herkkuja unohtamatta, tämä on koko perheen mukava päivä. Erityisesti muutaman vuoden kypsynyt perinnepiha on meille puutarhaihmisille valmiina ja varmasti erittäin hyvässä kukassa jo tänä kesänä. Viime vuoden tunnelmiin pääset tutustumaan täällä. Tälle tapahtumalle täydet viisi ruusua!

7.6. Kemiö: Westersin puutarhapäivä


13.-14.6. Kristiinankaupunki: Avoimet portit 

Vanhan puutalokaupungin portit avautuvat yleisölle. Puutarhojen lisäksi tarjolla on kulttuuria. Kävin tutustumassa tapahtumaan muutama vuosi sitten, siitä voit lukea lisää täältä. Suosittelen lämpimästi!


Koko Suomen laajuinen avoimien pihojen ja puutarhojen päivä on tänä vuonna juhannuksen jälkeen 28.6. Tänä vuonna haluaisin piipahtaa jossakin sellaisessa puutarhassa, missä en muuten ole vielä päässyt käymään. Valinnanvaraa riittää kyllä!


Lisävinkki! Martat järjestävät paljon puutarha-aiheisia lyhytkursseja ja opastuksia muun muassa hyötytarhan perustamiseen ja kompostointiin liittyen. Kannattaa tutustua tarjontaan täältä.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Aivan pöl(l)yssä!


Kumarruin katselemaan sahrameita eli krookuksia lähempää ja mitä löysinkään: kevään ensimmäisen kimalaisen aivan kukkahuumasta pöllyssä - ja aivan siitepölyssä :) Iloinen veikkonen selkeästi piti näistä vanhasta pihasta siirretyistä kevään kukkijoista aivan yhtä paljon kuin me ihmiset, ehkä enemmänkin. Väritöntä maisemaa katsellessa muistuu hyvin mieleen, miksi juuri aikaisin keväällä kukkivat kukat ovat erityisen tärkeitä pölyttäjien kannalta, kun ravintoa ei vielä muuten oikein löydy.

Kuvissa esiintyvät muun muassa

Kevätsahrami (Crocus vernus 'Vanguard', 'King of the Striped')
Tähtisahrami (Crocus tommansinianus 'Ruby Giant')
Kultasahrami (Crocus chrysanthus)
Sieberinsahrami (Crocus sieberi)

ja

kimalainen (Bombus) - lajeja on 30 erilaista


Etupihan pienen angervorivistön kuivunutta nostalgiaa nostattamassa sahramirivistö

Hyvää matkaa, nähdään pian taas!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Viikkokatsaus puutarhaan

Takapihan omenpuun alla suloinen sekamelska lehteä ja kukkaa

Tämä postaus ei tähän vuodenaikaan ole mikään ilo silmille, mutta on mukava kirjata ylös, miten kasvit voivat. Meilläkin on siis sipulikukkien lisäksi lähdetty kasvuun monella rintamalla. Varsinkin viime vuonna leventämässäni vasemman laidan penkissä asuu taimi jos toinenkin, mutta epäilen suuren osan niistä olevan ei-toivottuja, mullan mukana tulleita monivuotisia rikkaruohoja. Siellä ei vielä kovin montaa perennaa kasvakaan, joten ihmekös tuo että menestyvät.

Tänään jatkoin takapihan siistimistä ja lisäsin pilkkomieni perennojenvarsien ja lehtien päälle hiukan multaa, niin pysyvät aloillaan ja alkavat paremmin maatua. Olisin leikannut myös ruusut ja päätavoitteeni oli siistiä myös etupihaa, mutta huomasin kaikkien leikkureiden olevan maalla. Noh, seuraavalla kerralla sitten.

Siivoamisen ohessa poimin myös vuoden ensimmäiset vihulaiset eli lehtokotilot. Levitin ensimmäiset turkoosit torjuntarakeet kukkapenkkeihin ja toivon parasta. Varsinkin syysleimut tuntuvat meidän tontilla kelpaavan kotiloille ja jos tämän olisin tiennyt, olisin koonnut leimut enemmän samaan paikkaan. Nyt niitä on vähän siellä täällä, ja samoin tietysti kotiloita.

Kuten kuvista voi havaita, meillä on aika kuivaa. Sadetta ei paljon ole tänä keväänä saatu ja tuulta sen edestäkin.

Lisäsin myös tunnista taimi -tunnisteen näihinkin taimikuviin. Jovelan Johanna on kuulutellut taimien tunnistusapua ja ajattelin, että täällä sitä voin omalta osaltani jakaa. Yritän parhaani mukaan auttaa muitakin tunnistuksessa, koska pienet taimet voivat olla todella hankalia vielä tässä vaiheessa.

Itsekin tarvitsisin hiukan apua. Mikäköhän tämä mahtaa olla? Se on ilmestynyt hyvinvoivana ensimmäistä kertaa keskelle kuivinta penkkiä.

Päivän tuntematon taimi. Mikä tämä mahtaa olla?

Rohtosormustinkukkaa (Digitalis purpurea) on säilynyt ainakin kaksi lehtiruusuketta, jes!

Syysleimu (Phlox paniculata 'Blue Boy')

Sinne tänne toissavuonna ripottelemani lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris) ovat lähteneet hyvään kasvuun. Yksi suosikkikukistani :) Voikukka, niitäkin tuntuu riittävän. 

Viime vuoden taimiostoksia eli ukonkello (Campanula latifolia). Myös pisamakello (Campanula punctata) on elossa!

Nepalinhanhikki (Potentilla nepalensis) on sekin selvinnyt hengissä.

Ruusumalvaa (Malva alcea) en olisi enää tunnistanut, mutta onneksi jätin nimilapun paikoilleen. Tästä on kovat odotukset, kaikki malvat ovat mielestäni todella kauniita. 

Tästä se lähtee, kasvukausi. Aurinkoa on riittämiin, lämpöäkin sentään välillä ja sadettakin on lupailtu. Kevään edellytykset ovat siis kunnossa. Ruoho aidan takana on alkanut vihertää - meillähän sitä ei ole - ja silmut ovat ilmestyneet kaikkiin pensaisiin. 

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Muotivärien pauloissa eli miten keltainen kesytettiin

Niin vaatteiden kuin kukkienkin maailmassa muodit menevät ja tulevat. Se, mikä on tänään huipulla ei ehkä enää huomenna maistukaan ja toisin päin. Keltainen on minulle ollut vaikea väri, puutarhassa nimittäin. En ole oikein mieltänyt keltaisia kukkia omakseni ja niitä ei olekaan muutamaa ajattelematonta poikkeusta lukuunottamatta meille tullutkaan.

Nyt olen kuitenkin huomannut, että keltaisellakin on oma paikkansa. Sen ei tarvitse olla se kirkkain oranssiin taittava loppukesän päällekäyvä keltainen eikä se kevään narsisseista tuttu silmiä siristyttävä perinteinen keltainenkaan, vaan se voi olla jotain mietoa ja laimeaa, mutta ei millään lailla huonolla tavalla! Liikutaan siis väripalettien kevyimmissä sävyissä, kaikki uskaltavat silloin mukaan.

Katsokaa nyt näitä sävyjä!

Zest

The_Strangest_Thing

i_love_you_more_than

sunny_morning

custard_cream

Sävyt ja paletit: ColourLovers.com

Näissä kepeämmissä sävyissä on tarjolla yllättävän vähän puutarhan täytettä. Jotakin sentään.


Tarhakullero, Trollius Cultorum-Ryhmä 'New Moon'


Isopäivänkakkara, Leucanthemum × superbum 'Broadway Lights'


Pioni, Paeonia 'Prairie moon'


Kosmoskukka, Cosmos bipinnatus ‘Yellow Garden’

Onko teillä muita hyväksi havaittuja söpöisiä vaaleankeltaisia kukkia, joita voisitte suositella?

Ja mitä näillä väreillä sitten tehdään? Yhdistetään violettiin, vaaleanpunaiseen, valkoiseen ja pikkuisen siniseenkin ja asennetaan parhaalle paikalle tulevan mökkipuutarhan etupihalle, tietenkin! Aloitan tässä samalla etupihan muutosta seuraavan tekstisarjan tunnisteella mökin etupiha. Siitä on tarkoitus tulla värikäs, lämpöinen, kutsuva, runsas ja ties kuinka monta adjektiivia vielä lisää. Suunnitteluinnostus on kohdillaan, katsotaan koska päästään lyömään ensimmäinen naula eli lapionisku maahan asti :)

Tänne on löytänyt myös paljon uusia lukijoita viime viikkoina, tervetuloa mukaan kaikille!