keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Viikkokatsaus puutarhaan

Takapihan omenpuun alla suloinen sekamelska lehteä ja kukkaa

Tämä postaus ei tähän vuodenaikaan ole mikään ilo silmille, mutta on mukava kirjata ylös, miten kasvit voivat. Meilläkin on siis sipulikukkien lisäksi lähdetty kasvuun monella rintamalla. Varsinkin viime vuonna leventämässäni vasemman laidan penkissä asuu taimi jos toinenkin, mutta epäilen suuren osan niistä olevan ei-toivottuja, mullan mukana tulleita monivuotisia rikkaruohoja. Siellä ei vielä kovin montaa perennaa kasvakaan, joten ihmekös tuo että menestyvät.

Tänään jatkoin takapihan siistimistä ja lisäsin pilkkomieni perennojenvarsien ja lehtien päälle hiukan multaa, niin pysyvät aloillaan ja alkavat paremmin maatua. Olisin leikannut myös ruusut ja päätavoitteeni oli siistiä myös etupihaa, mutta huomasin kaikkien leikkureiden olevan maalla. Noh, seuraavalla kerralla sitten.

Siivoamisen ohessa poimin myös vuoden ensimmäiset vihulaiset eli lehtokotilot. Levitin ensimmäiset turkoosit torjuntarakeet kukkapenkkeihin ja toivon parasta. Varsinkin syysleimut tuntuvat meidän tontilla kelpaavan kotiloille ja jos tämän olisin tiennyt, olisin koonnut leimut enemmän samaan paikkaan. Nyt niitä on vähän siellä täällä, ja samoin tietysti kotiloita.

Kuten kuvista voi havaita, meillä on aika kuivaa. Sadetta ei paljon ole tänä keväänä saatu ja tuulta sen edestäkin.

Lisäsin myös tunnista taimi -tunnisteen näihinkin taimikuviin. Jovelan Johanna on kuulutellut taimien tunnistusapua ja ajattelin, että täällä sitä voin omalta osaltani jakaa. Yritän parhaani mukaan auttaa muitakin tunnistuksessa, koska pienet taimet voivat olla todella hankalia vielä tässä vaiheessa.

Itsekin tarvitsisin hiukan apua. Mikäköhän tämä mahtaa olla? Se on ilmestynyt hyvinvoivana ensimmäistä kertaa keskelle kuivinta penkkiä.

Päivän tuntematon taimi. Mikä tämä mahtaa olla?

Rohtosormustinkukkaa (Digitalis purpurea) on säilynyt ainakin kaksi lehtiruusuketta, jes!

Syysleimu (Phlox paniculata 'Blue Boy')

Sinne tänne toissavuonna ripottelemani lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris) ovat lähteneet hyvään kasvuun. Yksi suosikkikukistani :) Voikukka, niitäkin tuntuu riittävän. 

Viime vuoden taimiostoksia eli ukonkello (Campanula latifolia). Myös pisamakello (Campanula punctata) on elossa!

Nepalinhanhikki (Potentilla nepalensis) on sekin selvinnyt hengissä.

Ruusumalvaa (Malva alcea) en olisi enää tunnistanut, mutta onneksi jätin nimilapun paikoilleen. Tästä on kovat odotukset, kaikki malvat ovat mielestäni todella kauniita. 

Tästä se lähtee, kasvukausi. Aurinkoa on riittämiin, lämpöäkin sentään välillä ja sadettakin on lupailtu. Kevään edellytykset ovat siis kunnossa. Ruoho aidan takana on alkanut vihertää - meillähän sitä ei ole - ja silmut ovat ilmestyneet kaikkiin pensaisiin. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!