torstai 16. heinäkuuta 2015

Hiljaiseloa


Jos joku olisi sanonut, että tänä kesänä ei blogi päivity, en olisi vielä alkukesästä uskonut. Nyt on kuitenkin ollut paljon ylimääräistä, hautajaiset järjestettäväksi ja oma mielikin on taas osoitellut merkkejä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Tässä miehen loman kynnyksellä ja ensi viikon sokerihääpäivien alla onkin hyvä puhaltaa hetkinen ja todeta, että loma ja henkinen poissaolo koneen ääreltä voi todellakin tulla nyt tarpeen. Mitään suurempia lomasuunnitelmia meillä ei ole, mutta ajattelin pitää jo monena vuonna toteuttamaani mediapaastoa ja pysyä erossa omastakin blogistani jonkin aikaa. Kuinka helposti sitä tuleekaan plärättyä blogeja vain nopealla silmäyksellä, ikään kuin nähtyä, että kaikki ovat edelleen aktiivisia, ja sitten harmiteltua kun en koskaan kuitenkaan muka ehdi kommentoida. Siihenkin on hyvä saada katko. Lupaan, etten loman aikana keskity ollenkaan koneella istumiseen ja kännykässäkin voisin tehdä pikasiivouksen ja laittaa kuvakkeet Facebookiin, Instagramiin ja muihin ajansyöppöihin piiloon asti. Medialomasta on ollut joka vuosi hyvää sanottavaa, joten sitä tehdään taas.

Kuvat ovat peräisin häämatkaltamme Haminasta ja Lappeenrannasta. Siitä tuntuu olevan jo ikuisuus! Toivottavasti aurinkoa olisi lomallakin tarjolla, kaipaan sitä erityisen paljon tänä vuonna. Päivittäiset kuurot ovat kaataneet taas lisää uhreja ja oma puutarha pistää tällä hetkellä vain huokailuttamaan, ja sehän ei ole idea. Siispä lomaltani toivon hiljaista yhteistä aikaa, aurinkoa, kissojen kanssa valjastelua sekä ystävien näkemistä. Tarvitseeko sitä muuta ollakaan?

Hyviä lomapäiviä kaikille muille lomaileville. Ladataan kaikki akkuja, jookos? Blogini hiljenee hetkeksi aikaa, uusin tuulin myöhemmin. Heissulivei!


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Melkein nyt :)


Päivä heinäkuun viides, yksi harvoista helleviikonlopuista on takana ja puutarhassa nostavat päätään jo ne oikeatkin heinäkuun kukkijat. Viimeinen osa näitä jälkeenjääneitä postauksia, seuraavalla kerralla sitten jotain muuta. 


Ritarinkannuksista ilmeisesti vain tämä maalta siirtämäni valkoinen on elossa. Ihana vaaleanpunainen 'Astolat' ei ole ilmeisesti kyennyt taistelemaan tilasta tämän kesän rehevyyden kanssa.


Meillä on tänä kesänä harvinaisen vino puutarha. Etupihalla kasvit kaartuvat aina kohti ainoata valoa ja niiden kasvutapa lähinnä naurattaa. Sade on piiskannut kaikki korkeimmat myös takapihalla tänä vuonna ja joka päivä voi käydä toteamassa tuhoja.

Pääsihän se 'Juhannusmorsian'kin kukkaan asti, mutta sateesta eivät kukat pitäneet.

Tunnistatteko tätä? Epäilen jonkinlaiseksi tädykkeeksi, mutta en yhtään muista, mitä olen istuttanut.

Ukonkello aloittelemassa kukintaa.

Isoja ja pieniä, hyvin eri tavalla kasvavia...

Ihkaensimmäinen unikko kukassa!

Mansikoita tulollaan!

Harmaa päivä ja kullankeltainen kullero :)


Seuraava kurjenpolvi aloittelee, tämä taitaa olla espanjankurjenpolvi?

Miten suloiset nuput!

Isotähtiputketkin ovat täällä taas!


Ollikin halusi kuvaamaan!

Orvokkien siementaimia on putkahdellut sieltä täältä, myös polun puolelta.

Ostinkin keväällä istutettavaksi paljon orvokkeja, kun ne kerran tuntuvat lisääntyvänkin. Sopivat hyvin täyttämään aukkopaikkoja. 



Pisamakellon pisamat näkyvät jo, vaikka kukka ei vielä ole auki.

Eemeli vaati kovaäänisesti tuoretta ruohoa.

Kaunis ja erikoinen on akileijan sydän.

Ostin keväällä valmiin salkoruusun taimen ja kyllä se taitaa kukkia. Pituutta tällä on varmaankin noin neljäkymmentä senttiä, ei ihan sitä salkoruusumaista komeutta ;) Ensi vuodeksi laitoin siemenet tulemaan myös.

Laulukonsertti on aina siellä, missä Eemelikin.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Reaaliaika lähestyy :)


Nyt kuljetaan kuvissa jo heinäkuuta ja tauti alkaa sen verran helpottaa, että pääsen kameran kanssa ulos pitkästä aikaa. Pääsen todistamaan tuhot (kirvoja on tänä vuonna ollut vähän, mutta ängelmän ne ovat saavuttaneet) ja ihailemaan sateesta huolimatta kukkaan puhjenneita ilostuttajia. Nämä kuvat ovat peräisin heinäkuun ensimmäiseltä päivältä. 

Kirvoista huolimatta ängelmä on kukkinut.

Hieno, musta kuolleiden kirvojen rypäs. Yöks ja iih, yhtä aikaa.

Aivan kaikkea villiviiniä en saanut näköjään siirrettyä, mutta siinähän se saa kasvaa vanhan ränsistyneen tuolin peittona ja väriläiskänä varjossa syksyllä.

Aikaisemmin mainitsemani jaloakileija numero kaksi. Siirsin tämän mökiltä, enkä varmasti ole koskaan ostanut tällaista tarkoituksella.

Tässä taas edellisen postauksen punalehtinen kurjenpolvi kukassa. Kukat ovat todellakin näyttävän kokoiset.

Tämänkin vuoden suurmenestyjä, näkösuojaksi istuttamani lipstikka. Se on kasvanut pihavaraston katon korkeuteen jo. Leviämisen olen onnistunut estämään istuttamalla sen muoviruukussa maahan.

Tämän kulleron kellanoranssi ei enää omaa silmää hivele, mutta auringottomassa kesässä sen väritys on kyllä niin omiaan.

Ja katsokaa, nämä ihanat sormustinkukat ovat nousseet taas! Haluan niitä lisää, pakko saada!

Pisamakellon hyvin eriskummalliset nuput.

Unikkoja on tänä vuonna vaikka minkälaisia, kun keräsin viime vuonna niiden siemenet ja ostin keväällä vielä lisää. Tämä kasvien nuppuvaihekin on todella hieno, ikään kuin ensimmäinen kukinta.

Kesän menestyjälaji vesiheinä (mikä ikinä se sitten virallisemmin olikaan, pihatähtimö?) ja tulos siitä, kun ei polkua ole viikkoihin kuljettu. Onneksi haraamalla lähtevät pienet tupsut helposti.

Punakellukka on yksi yllättäjäsuosikki. En pidä sen lakoavasta kasvutavasta, mutta kukat ovat mielettömän hienot ja kukinta todella pitkäaikainen.

Harmaamalvikki valmistautuu kukkimaan terassin edessä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Paluu juhannusviikolle


Eletään kesäkuun kuudettatoista, sateen välissä paistaa aurinkokin ja ikkunasta pilkistävät vastapuhjenneiden akileijojen kukkavanat. Pakko päästä kuvaamaan! En osannut aavistaa, että seuraavaan kertaan meneekin viikkoja ja tauti vie niin totaalisesti mehut. Mutta nyt voi katsella edes kuvia ja muistella, että hyvin ovat akileijat sietäneet sadetta, mitä nyt lakoilevat pitkin poikin, kuten koko takapihan sisältö.

Ajankohtaisempana asiana otin tänään käsittelyn alle etupihan. Se jäi keväällä kesken ja nyt siinä rehottaa puolimetrinen apilakasvusto. Sentään ovat sekä istuttamani japaninlehtikuusi että taas yksi uusi keijunkukkalajike pysyneet hengissä heinikossa. Polulla ei yllätyksekseni kasva mitään, vaikka perustin sen hiukan heikosti. Tavoitteni on täyttää etupihakin kukinnalla, kunhan tässä ehdin. Takapihalta voisi jo jakaa vaikka mitä ilahduttamaan myös etupihalle. Lisäksi pientä sadattelua kotilotuhojen suhteen, aina ne suunnistavat ensimmäisenä syömään punahatut! Käyn taistoon niitä vastaan ja uhallakin hommaan lisää punahattuja, suosikkejani, pentele!

Mutta palataan hetkeksi vielä tuoreisiin kuviin kesäkuun puolivälistä. Jos joku osaa auttaa tarkoissa tunnistuksissa lajikkeiden kanssa, otan tiedot mielelläni vastaan.

(Huomasin muuten, että Flickr on tehnyt muutoksia kuvakoodeihin, joten jos näkyy kummallisuuksia tai ei näy mitään, antakaa kuulua.)

Tyhjästä naapurista pelastettu valkoinen lehtosinilatva on viihtynyt erittäin hyvin ja pysynyt jopa kaikki tuulet ja tuiverrukset pystyssä. Minkälaista paikkaa suosittelette sille? Läiskäsin sen maahan sen kummemmin pohtimatta, joten se ei pakosti jää noille sijoilleen. Viihtyisiköhän se etupihalla?

Ikivanhaa maalaiskantaa olevat akileijan siemenet, joita yksi vuosi keräsin taskut täyteen, ovat kasvaneet todellakin hyvin. Kaikki värien kirjo on myös säilynyt. Miten voikin niin kestävä kasvi voi olla näin kaunis?

Tämä on jonkin kurjenpolven lehti. Onkohan tuollainen kesäväritys normaalia, vai kärsiikö tämä jostakin? Muistaakseni tämä on yksi suuri- ja tummakukkainen versio, jonka ostin tänä vuonna kirpputorilta.

Maatiaisten lisäksi minulta löytyy kaksi jaloakileijaa, joista tämä haalean vaaleanpunainen romanttinen unelma on yllättäen suosikkini ;)

Tässä se, mitä ehdin arovuokkojen komeasta kukinnasta nähdä. Jos leviävät samaan tahtiin, ensi vuonna tulee valtavasti kukkia.

Ja kasvutahdista voisi myös ottaa mallioppilaaksi nämä mansikat. Olen siirtänyt ne taas kerran jonkin naapurin pihasta vuosien kuluessa lähinnä koristetarkoituksessa, mutta tänä vuonna kukinta on ollut erittäin runsas ja raakileita on vaikka kuinka paljon. Aiempina vuosina en ole juuri apajille päässyt, kun linnut vievät marjat, mutta onneksi ovat kauniita näinkin.

Tädykeperheen yksi osa eli unelmatädyke. Jokin ötökkä on päässyt mukaan metsästysreissullaan.

Näin kauniisti ne kaartuvat huoltopolun päälle (koska eivät ole kovin korkeita, ne eivät suoranaisesti kaadu sinne, kuten kaikki muu...)


En olisi ikinä uskonut illakon kasvavan parimetriseksi, puhumattakaan tästä kukinta-ajasta! Saa nähdä, viihtyykö se pihassa pidempään vai muuttaako pois, mutta kiva, että edes kävi.

Tällä kertaa luvalla saadut mintut ovat hiukan riehahtaneet kasvuun sitten tämän kuvan. Odotan, että ne kukkisivatkin, sopipivat oikein hyvin terassin reunaistutukseen.

Yksi ikisuosikkini eli poimulehti. Se on kasvanut siirron jälkeen valtavaksi puskaksi, josta riittäisi taas etupihallekin sisältöä. Se sopisi hyvin värimaisemaankin. Tämä limenvihreä on kyllä niin kaunis melkein kaiken kanssa.

Tässä keikistellään kevätkaihonkukan seurassa.

Juhannuksen alusviikolla ei Juhannusmorsian vielä kukkinut, mutta aika näyttävä on sen pelkkä varsikin.

Pörriäisille ikävä tälläinen kylmä ja sateinen kesä. Onneksi sentään jokunen on näkynyt, ja tänä vuonna suurimpana suosikkina ovat olleet laukat.

Sain idean ikkunaruudutetusta peilistä tuonne varaston suuremmalle seinäalalle... Harmaata varastoa ei jaksaisi katsella, siksi tähän päätin illakot kylvää ja istuttaa korkeita perennoja niiden seuraan.


Peilimaisemaa...