keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Paluu juhannusviikolle


Eletään kesäkuun kuudettatoista, sateen välissä paistaa aurinkokin ja ikkunasta pilkistävät vastapuhjenneiden akileijojen kukkavanat. Pakko päästä kuvaamaan! En osannut aavistaa, että seuraavaan kertaan meneekin viikkoja ja tauti vie niin totaalisesti mehut. Mutta nyt voi katsella edes kuvia ja muistella, että hyvin ovat akileijat sietäneet sadetta, mitä nyt lakoilevat pitkin poikin, kuten koko takapihan sisältö.

Ajankohtaisempana asiana otin tänään käsittelyn alle etupihan. Se jäi keväällä kesken ja nyt siinä rehottaa puolimetrinen apilakasvusto. Sentään ovat sekä istuttamani japaninlehtikuusi että taas yksi uusi keijunkukkalajike pysyneet hengissä heinikossa. Polulla ei yllätyksekseni kasva mitään, vaikka perustin sen hiukan heikosti. Tavoitteni on täyttää etupihakin kukinnalla, kunhan tässä ehdin. Takapihalta voisi jo jakaa vaikka mitä ilahduttamaan myös etupihalle. Lisäksi pientä sadattelua kotilotuhojen suhteen, aina ne suunnistavat ensimmäisenä syömään punahatut! Käyn taistoon niitä vastaan ja uhallakin hommaan lisää punahattuja, suosikkejani, pentele!

Mutta palataan hetkeksi vielä tuoreisiin kuviin kesäkuun puolivälistä. Jos joku osaa auttaa tarkoissa tunnistuksissa lajikkeiden kanssa, otan tiedot mielelläni vastaan.

(Huomasin muuten, että Flickr on tehnyt muutoksia kuvakoodeihin, joten jos näkyy kummallisuuksia tai ei näy mitään, antakaa kuulua.)

Tyhjästä naapurista pelastettu valkoinen lehtosinilatva on viihtynyt erittäin hyvin ja pysynyt jopa kaikki tuulet ja tuiverrukset pystyssä. Minkälaista paikkaa suosittelette sille? Läiskäsin sen maahan sen kummemmin pohtimatta, joten se ei pakosti jää noille sijoilleen. Viihtyisiköhän se etupihalla?

Ikivanhaa maalaiskantaa olevat akileijan siemenet, joita yksi vuosi keräsin taskut täyteen, ovat kasvaneet todellakin hyvin. Kaikki värien kirjo on myös säilynyt. Miten voikin niin kestävä kasvi voi olla näin kaunis?

Tämä on jonkin kurjenpolven lehti. Onkohan tuollainen kesäväritys normaalia, vai kärsiikö tämä jostakin? Muistaakseni tämä on yksi suuri- ja tummakukkainen versio, jonka ostin tänä vuonna kirpputorilta.

Maatiaisten lisäksi minulta löytyy kaksi jaloakileijaa, joista tämä haalean vaaleanpunainen romanttinen unelma on yllättäen suosikkini ;)

Tässä se, mitä ehdin arovuokkojen komeasta kukinnasta nähdä. Jos leviävät samaan tahtiin, ensi vuonna tulee valtavasti kukkia.

Ja kasvutahdista voisi myös ottaa mallioppilaaksi nämä mansikat. Olen siirtänyt ne taas kerran jonkin naapurin pihasta vuosien kuluessa lähinnä koristetarkoituksessa, mutta tänä vuonna kukinta on ollut erittäin runsas ja raakileita on vaikka kuinka paljon. Aiempina vuosina en ole juuri apajille päässyt, kun linnut vievät marjat, mutta onneksi ovat kauniita näinkin.

Tädykeperheen yksi osa eli unelmatädyke. Jokin ötökkä on päässyt mukaan metsästysreissullaan.

Näin kauniisti ne kaartuvat huoltopolun päälle (koska eivät ole kovin korkeita, ne eivät suoranaisesti kaadu sinne, kuten kaikki muu...)


En olisi ikinä uskonut illakon kasvavan parimetriseksi, puhumattakaan tästä kukinta-ajasta! Saa nähdä, viihtyykö se pihassa pidempään vai muuttaako pois, mutta kiva, että edes kävi.

Tällä kertaa luvalla saadut mintut ovat hiukan riehahtaneet kasvuun sitten tämän kuvan. Odotan, että ne kukkisivatkin, sopipivat oikein hyvin terassin reunaistutukseen.

Yksi ikisuosikkini eli poimulehti. Se on kasvanut siirron jälkeen valtavaksi puskaksi, josta riittäisi taas etupihallekin sisältöä. Se sopisi hyvin värimaisemaankin. Tämä limenvihreä on kyllä niin kaunis melkein kaiken kanssa.

Tässä keikistellään kevätkaihonkukan seurassa.

Juhannuksen alusviikolla ei Juhannusmorsian vielä kukkinut, mutta aika näyttävä on sen pelkkä varsikin.

Pörriäisille ikävä tälläinen kylmä ja sateinen kesä. Onneksi sentään jokunen on näkynyt, ja tänä vuonna suurimpana suosikkina ovat olleet laukat.

Sain idean ikkunaruudutetusta peilistä tuonne varaston suuremmalle seinäalalle... Harmaata varastoa ei jaksaisi katsella, siksi tähän päätin illakot kylvää ja istuttaa korkeita perennoja niiden seuraan.


Peilimaisemaa...

6 kommenttia :

  1. Ihania värejä! Lehtosinilatva viihtyy nimensä mukaisesti lehtomaisessa paikassa, puolivarjossa, mutta on kyllä hyvin monipuolisissa paikoissa kasvava.

    VastaaPoista
  2. Meillä nuo lehtosinilatvat kasvavat tällä hetkellä täysauringossa ja hyvin näyttävät viihtyvän.

    VastaaPoista
  3. Romanttisia, herkkiä ja kaunita kuvia jälleen! Ihanat sävyt akileijoissa, suloiset illakot, upeita kaikki!

    VastaaPoista
  4. Sama kysymys on minulla mielessä, kun Summer Skies -kurjenpolvien lehdet alkavat nyt näyttää juurikin samanlaiselta kuin kuvassasi. Joskus vuosia sitten minulla oli kurjenpolvia, joiden lehdille kävi noin ja sen tuloksena kaikki lopulta kuolivat. Eli jos saat tietoa, missä vika, olen mielelläni kuulolla!

    VastaaPoista
  5. Kauniita, utuisia kuvia täällä! Upeita myös edellisen postauksen syreenit, jotka eivät olekaan kaukana meiltä!

    VastaaPoista
  6. Kaunista! Ja suloinen tuo unelmatädyke, tänä vuonna olen "löytänyt" tädykkeet, hurmaavia ovat :)

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!