torstai 9. heinäkuuta 2015

Reaaliaika lähestyy :)


Nyt kuljetaan kuvissa jo heinäkuuta ja tauti alkaa sen verran helpottaa, että pääsen kameran kanssa ulos pitkästä aikaa. Pääsen todistamaan tuhot (kirvoja on tänä vuonna ollut vähän, mutta ängelmän ne ovat saavuttaneet) ja ihailemaan sateesta huolimatta kukkaan puhjenneita ilostuttajia. Nämä kuvat ovat peräisin heinäkuun ensimmäiseltä päivältä. 

Kirvoista huolimatta ängelmä on kukkinut.

Hieno, musta kuolleiden kirvojen rypäs. Yöks ja iih, yhtä aikaa.

Aivan kaikkea villiviiniä en saanut näköjään siirrettyä, mutta siinähän se saa kasvaa vanhan ränsistyneen tuolin peittona ja väriläiskänä varjossa syksyllä.

Aikaisemmin mainitsemani jaloakileija numero kaksi. Siirsin tämän mökiltä, enkä varmasti ole koskaan ostanut tällaista tarkoituksella.

Tässä taas edellisen postauksen punalehtinen kurjenpolvi kukassa. Kukat ovat todellakin näyttävän kokoiset.

Tämänkin vuoden suurmenestyjä, näkösuojaksi istuttamani lipstikka. Se on kasvanut pihavaraston katon korkeuteen jo. Leviämisen olen onnistunut estämään istuttamalla sen muoviruukussa maahan.

Tämän kulleron kellanoranssi ei enää omaa silmää hivele, mutta auringottomassa kesässä sen väritys on kyllä niin omiaan.

Ja katsokaa, nämä ihanat sormustinkukat ovat nousseet taas! Haluan niitä lisää, pakko saada!

Pisamakellon hyvin eriskummalliset nuput.

Unikkoja on tänä vuonna vaikka minkälaisia, kun keräsin viime vuonna niiden siemenet ja ostin keväällä vielä lisää. Tämä kasvien nuppuvaihekin on todella hieno, ikään kuin ensimmäinen kukinta.

Kesän menestyjälaji vesiheinä (mikä ikinä se sitten virallisemmin olikaan, pihatähtimö?) ja tulos siitä, kun ei polkua ole viikkoihin kuljettu. Onneksi haraamalla lähtevät pienet tupsut helposti.

Punakellukka on yksi yllättäjäsuosikki. En pidä sen lakoavasta kasvutavasta, mutta kukat ovat mielettömän hienot ja kukinta todella pitkäaikainen.

Harmaamalvikki valmistautuu kukkimaan terassin edessä.

1 kommentti :

Lämmin kiitos kommentistasi!