perjantai 28. elokuuta 2015

Perjantain kasvipotretti



Tänään potrettikasvina ihana, aurigon kanssa kilpaa loistava syyshohdekukka (Helenium Autumnale-Ryhmä, kuvissa esiintyvät 'Sahin's Early Flowerer' ja 'Moerheim Beauty').

tiistai 25. elokuuta 2015

Kosmista kauneutta


Rakastan kosmoskukkia (Cosmos bipinnatus)! Viime vuodelta jäi aivan muutama siemen kylvämättä ja tänä keväänä kylvettyinä ne ovat tuottaneet muutaman sitäkin kauniimman kukan. Ensi keväänä sitten taas lisää, en malta odottaa! Saisikohan näitä haaveilemissani keltaisen tai persikan sävyissä?


Miten jokin niin hento, niin pienestä syntyvä ja niin liikuttava voi kerta kaikkiaan olla näin näyttävä?!

maanantai 24. elokuuta 2015

Kuulumisia etupihalta


Japanilaistyylinen etupiha - pah! Tajusin vasta tänä vuonna, todella maata kääntäessäni, että aurinko paistaa tien varteen hyvin tehokkaasti tuntikaupalla keskellä päivää ja aamunkin ensisäteet sinne yltävät. Lopputulos on ollut se, että varjossa japanilainen tyyli on yritetty säilyttää, mutta aurinkoon olen istuttanut enemmän takapihan tyyliin. Varsinainen sekasikiö noin pieneksi alaksi siis.


Sain puutarhuriystävältäni Minnalta jakopaloja perennoista, jotka istutin toistaiseksi etupihalle. Aika näyttää, missä ne tulevat säilymään. Kirjaimellisestikin, koska etupiha pysyy keväällä jääkerroksen alla kovin pitkään, ja se on todella haastava paikka kasveille. Suurimman toivoni laitan nauhusten (Ligularia) varaan. Kyllä vaan suuri onni on samanmielinen ja samalaisesta puutarhasta nauttiva ystävä :)

Omat ajatukset ovat myös selkiytyneet ja ehkä muuttuneetkin, joten olisi oikein ihanaa kasvattaa myös etupihalla paljon kukkivaa. Englantilainen runsaus siis olisi sinnekin toivottavaa...

Harjaneilikka toivottavasti siementää ja jää asumaan.

Viime vuoden ostoksia ovat erilaiset jaloangervot (Astilbe). Tarkat lajilistat ovat olemassa, mutta laputtomina ostettuina kävi kummasti niin, että en enää osaakaan yhdistää nimiä kasveihin, hups.

Näiden viehättävät kukinnot ovat kasvaneet naapureiden etupihoilla, joten uskaltauduin itsekin kokeilemaan.

Keijunkukat ovat viihtyneet jopa ovenpielen varjossa yllättävän hyvin. Rakastan näitä hentoja kukkavanoja!

Etupihan rakkaimmat ovat puut, tässä näkyvä riippujapaninlehtikuusi, sen alla oleva pesäkuusi sekä tietenkin taloyhtiön iso pihlaja. Tässä näkyy myös huoltopolun alku ja muutamia jakamiani varjoperennoja. 

perjantai 21. elokuuta 2015

Pusikossa pörisee


Väriminttujen kyljessä kasvava harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) on kaikkea muuta kuin harmaa! Ensinnäkin sen lehdistö ja kukkanuput ovat kauniin vaaleanvihreät, puhumattakaan näistä romanttisista, vanhanaikaisen vaaleanpunaisista kukista. Lisäväriä istutukseen meillä tuovat pääosin kimalaiset, mutta myös perhoset pitävät harmaamalvikista.

Erinomaiseksi mehiläiskasviksi todistettu ja kukinta-ajallaankin huumaava tapaus viihtyy terassin reunalla. Paikka on osittain aurinkoinen, osittain varjoinen ja se tuntuu sopivan malvalle oikein hyvin. Tämä kiinanruusun sukulainen kasvaa Euroopassa villinä. Meillä se taas on kokenut uuden tulemisen kestävien perinneperennojen noustessa taas suosioon. Perinteisesti (s)tok- tai tukkiruusuna tunnettu kasvi sekoitetaan välillä paljon sitä suuremmaksi kasvavaan, kaksivuotiseen salkoruusuun. 



torstai 20. elokuuta 2015

Suvi ja kakkarat


Tässä vielä muutama sananen näistä tarkalleen ottaen kruunusuvikakkaran (Glebionis coronaria) nimellä myydyistä siemenistä ja niistä kasvaneista kaunokaisista. Ihastuin näihin loppukesällä runsaasti kukkiviin kakkaroihin arboretumissa jokunen vuosi sitten. Kun siemeniä kerran löytyi helposti, kylvin liikoja toivomatta niitä keväällä runsaasti tyhjään kukkapenkin kylkeen. Saatoin alkukesällä nyppiä niistä muutamia rikkaruohoina, mutta se ei kyllä ole tarpeen. Tässä sekoituksessa on vaaleankeltaisia kakkaroita sekä perinteisenä rakastaa, ei rakasta -yksinkertaisena, puoliksi kerroittuina sekä daaliamaisen puolipallon muodossa. Aivan mielettömän tehokas kukkija, joka on kestänyt pystyssä viikko toisensa jälkeen tuottaen paljon, PALJON, kukkia.

Kukat ovat yllättäen läheistä sukua päivänkakkaroille sekä krysanteemeille. Nämä ovat meillä kasvaneet noin kainalokorkeuteen, joten kukinnot ovat juuri sopivalla korkeudella ihasteltavaksi.


Lisäksi nämä tuntuvat olevan vuoden kakkossuosikki myös pörriäisten keskuudessa ja tämän erittäin heikon perhoskesän numero ykkönen, joten tällä olemattomalla vaivannäöllä sain todellakin ihasteltavaa. Kuvissa ilmeisesti tuttu sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni), joka arasteli kuvaamista, mutta palasi silti kukkien pariin heti kun väistyin pois tieltä. 

Pienellä haeskelulla totesin, että suvikakkaroita löytää jos jonkinmoisina versioina, joten muitakin värejä on tarjolla. Olen kuitenkin toista mieltä siemenpussin ohjeiden mukaisesta kelpoisuudesta leikkokukuksi: meillä ne eivät ole kestäneet ollenkaan leikattuina vaan lakastuvat saman tien.

Yllätyksekseni luin myös, että varsinkin tämän kruunusuvikakkaran vihreitä osia sekä terälehtiä käytetään Kiinassa, erityisesti kantonilaisessa keittiössä vihanneksen tapaan. Tätä tuskin kukaan on kokeillut meillä päin?




keskiviikko 19. elokuuta 2015

Terveiset terälehdiltä!


Helteinen elokuun iltapäivä ja omenapuun alla käy täysi kuhina. Tänä kesänä on tullut mietittyä, että jopas ovat kimalaiset pikkuruisia, kuin kuivan kesän oravat. (Vapaasti saa lanseerata sanonnan märän kesän kimalaisista, en pistä pahakseni.) Mutta nyt, kun vihdoin ja viimeinkin myös meillä on paistanut jo viikkotolkulla, on myös kimalaisissa näköä ja kokoa. Pörinäkin on kokoon verrattavissa ja vaikka en kimalaisia pelkääkään, pakostakin hiukan väistää tuollaisen taisteluohjuksen lentäessä kohti näköä. 

Tämän kesän parhaat kimalaiskasvit ovat olleet violetti väriminttu (Monarda didyma), harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca) sekä siemenstä kylvämäni suvikakkarat (Glebionis). Jälkimmäiset ovat olleet naurettavan helppoja: heitin ne keväällä maahan ja säistäkin johtuen niillä meni ikuisuus nousta ja päästä kukkaan, mutta aivan ensimmäisten päivien jälkeen en ole antanut niille vettä enkä muutenkaan hoivannut. Uskomattomia tapauksia. 

Tässä keskityn kuitenkin vain väriminttuun. Sen erikoinen, ehkä moderniksikin kuvailtava, monitasoinen kukka on mehiläisten ja meidän tapauksessamme erityisesti kimalaisten mieleen. Värimintut tunnetaan englanniksi hyvin kuvaavalla nimellä bee balm, eli mehiläispalsami, ja sitä ne todellakin ovat. Parhaista kukinnoista riidellään! Väriminttu on tavallisimmillaan punainen, enkä juuri välitä punaisista kukista, joten päädyin tähän versioon. Ilmeisesti lajike tunnetaan nimellä 'Scorpion'. Läheltä tutkiskeltuna tämä kukinto on ehdottomasti erikoisimpia, joihin olen nenäni työntänyt. 

Erilaisten väriminttujen öljyjä on perinteisesti käytetty lääkinnässä Amerikan alkuasukkaiden keskuudessa. He käyttivät sitä myös riistan mausteena. Kasvit sisältävät tymoli-nimistä yhdistettä, jonka on todettu olevan antiseptista. Samaista tymolia esiintyy muun muassa ajuruohoissa, ml. timjamissa (Thymus). Olen myös kuullut, että väriminttu on hyvä teekasvi, onko kukaan teistä kokeillut?