keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Jouluviikon tervehdys

 
Näiden kuvien myötä toivottelen kaikille iloista joulua ja rentouttavia päiviä uudelle vuodelle. Blogissani on ollut hiljaista, mutta toivottavasti seuraatte minua Instagrammissa, jossa tapahtuu enemmän. Ehkäpä taas ensi vuonna täälläkin. Tämän joulun vietämme taas jokilaakson maalaismaisemissa ja juhlimme perheen ja ystävien kanssa hyvin perinteisesti. Oikein ihania jouluhetkiä lukijoilleni!
    



perjantai 25. marraskuuta 2016

Kesäiset terveiset avoimista puutarhoista!


Päätin säästää kesän parhaimman väriloiston tuonnemmaksi, jotta siitä olisi eniten iloa juuri pahimman pimeyden keskellä. Varautukaa siis häikäistymään! :)

Kävimme puutarhuriystäväni kanssa yhdessä tutkimassa avointen puutarhojen päivän antia Nekalan siirtolapuutarhassa elokuussa. Vaikka kesä oli meillä sateinen kuin mikäkin, osui tälle loppukesän päivälle paahtavan aurinkoinen keli.

Kukkien värikkyys lyö minut aina ällikällä. Katsokaa nyt näitä! Ja näistäkin väreistä on vasta kolme kuukautta aikaa. Ihmisen muisti on kummallisen valikoiva ja on niin usein aivan varma siitä, että koko kesänä ei paistanut tai että mikään ei enää elokuussa kuki. Kesähän on silloin puutarhan kannalta parhaimmillaan.

Ensi kesää odotellessa on hyvä muistella tätä kaunista päivää. Kiitos kaikille puutarhansa aukaisseille näistä muistoista!




Eri vaaleanpunaisen sävyissä näyttäytyneet siankärsämöt (Achillea millefolium) ihastuttivat.


Kauniisti mehitähdin ja aidoin kivireunuksin rajattu penkin ja kulkuväylän reuna ihastutti.





Minulle ihkauusi tuttavuus oli tämä valkoinen pilviharso nimeltään kimikki, tarkemmin ottaen tämä taitaa olla tähkäkimikki (Actaea tai Cimicifuga racemosa). Nämä olivat kuulemma kärsineet kovasti hankalasta talvesta, mutta olivat silti minun silmissäni aivan mahtavia varjon suurperennoja. Ne valehtelematta nousivat siirtolapuutarhamökin harjan korkeuteen. Ja mikä pörinä niissä kävikään!







Loppukesän parasta antia ovat minusta kaunopunahatut (Echinacea purpurea). Ne ovat sekä kasveina että kukkina todella kestäviä, viimat ja kaatosateet ne vain ottavat vastaan pystypäin, mutta sen lisäksi erittäin pitkäikäisiä ja se ehkä kaikkein tärkein, ne ovat puutarhan pölyttäjien mieleen. Rakastan perhosia, joten rakastan niin myös punahattuja :)



Jos kuvauksellista kukkaa pitää hakea, se on ehdottomasti aurinkokukka! Mielenkiintoiset muodot ja eri kehitysvaiheet saavat innostumaan, varsinkin jos kukinto sattuu olemaan kuvaamiskorkeudella ;)








maanantai 14. marraskuuta 2016

Herkkänä heinäkuussa


Ehkä maailman herkimmät kukinnot reunuslehtineen! Isotähtiputkien värivalikoimassa löytyy, meiltä tosin vain valkoisena ja haalean vaaleanpunaisena - molemmat romanttisen puutarhan perusvalikoimaa minusta. 



Virginiantädyke (Veronicastrum virginicum) on todella kaunis näin nuppuvaiheessa ja kukkavanat kestävät pystyssä pitkälle syksyyn kukinnan jälkeenkin. 



Unikoiden siemenkodat ovat erikoisen kauniita nekin.




Minulle tärkeää ovat kukkien houkuttelevat hyönteiset, ja niitä riittää tähtiputkien kimpussa.


Katsokaa nyt näitä pienen pieni kukkaterttuja, voiko kauniimpia olla?!

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kuvahaaste: Kolme kesäkuilta

Ulkona alkaa olla monen puutarhamielisen kannalta hiukan epämiellyttävä olotila. Niinpä ajattelin piristää marraskuista mielialaa kuvahaasteella, johon voi jokainen koota omista kesäkuvistaan kolme sattumanvaraista otosta, joista kuvastuu kesän muistot ja kertoa niistä niin paljon tai vähän kuin haluaa. Ottakaa haaste omaksenne :)


Ensimmäiseksi valikoitui kesäkuinen mehiläinen niin syvältä ruusun sisältä, että se oli aivan yltä päältä siitepölyssä. Muistan suloisen ruusun tuoksun ja pörriäisistä täyttyneet kukinnot, kun nautin jäätelöä ruusurinteessä viltillä. 


Heinäkuussa puutarhan valtasivat värit! Unikot tulenpunaisine kukkineen ja siemenkotineen kurottelivat myöhäisempien perennojen yllä, kullerot loistivat oranssina ja akileijat loivat harmoniaa. Vielä kutkutti viherpeukaloa, teki mieli siirrellä kasveja ja laittaa polkuja, mutta samalla ihailla kukkien loistoa.


Elokuussa oli vihdoinkin sekä punahattujen että perhosten aika ja helteitäkin nähtiin loppukuusta. Helteen hellimä iho, varjon tarjoama helpotus, jääpalat lasissa ja joka puolella liihottelevat perhoset, niistä koostuu elokuun kesämuisto. 

Toivottavasti näistä heräsi muillekin mukavia kesämuistoja :) Ottakaa osaa haasteeseen!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Heinäterveisiä


Terveisiä menneeltä heinäkuulta! Takapihalla vietettiin vaaleanpunaisten, valkoisten ja violettien juhlaa, kun kaunopunahatut ja värimintut loistivat terassin vieressä parhaimmillaan. Olen aivan ihastunut punahattuihin. Olen ollut aina ja ihastus on kai jo vaihtunut kestävään rakkauteen aikoja sitten. Näistä ei vain löydy sitä yhtä ainoaa oikeaa, vaan mielelläni kokeilen uusia ihanuuksia vaikka joka vuosi. 



Uusimmat hassut terälehtipallerot kuuluvat tälle 'Raspberry Truffle'-nimiselle variaatiolle. 


Mielestäni nämä valkoiset ovat 'White Swan'-lajiketta, mutta niiden nimilaput ovat kadonneet aikoja sitten. 


Perinteisempi punainen on meillä nimeltään 'Magnus'. 


Nämä joka vuosi karmivalla tavalla ihastuttavat häröpallot ovat 'Scorpion'-väriminttuja. Ei sitä perinteistä punaista, mutta kirkuvan sinipunaista kyllä. Nämäkin ovat kaikenlaisten pörriäisten mieleen kovasti, eikä niiden kuihtuva siemenkotakaan näytä syksyllä ollenkaan pahalta. Itse olen näiden kanssa kahden vaiheilla, ovat niin jännän näköisiä kyllä. 




keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Vaaleanpunaista syksyä



Vaaleanpunainen on selvästi syksyn väri :) Vastustamattomia viimeisiä ruusuja kuurahunnuilla, aika romanttista minusta.



tiistai 18. lokakuuta 2016

Kaupungin kyljessä, luonnon helmassa


Tänä syysaamuna suuntasin kohti värikkäitä taloja ja syysväreissään viehättäviä puukujia. Tampereella on monta ihanaa puukaupunginosaa, joissa käyn mielelläni kävelemässä. Kaupungin keskustasta on lyhyt matka Petsamoon ja Käpylään, joista taas molemmista pääsee ihanasti retkeilemään Kaupin luonnonpuiston poluille. Tervetuloa mukaan!



Käpylä eli virallisesti Lapin kaupunginosa on hiukan vanhempaa perua ja se on kaavoitettu jo 1910-luvulla. Olen käynyt siellä useasti ihastelemassa taloja ja kuulin tädiltäni, että mummu asui siellä tyttösenä. Yhteydet Kaupin poluille suoraan takapihalta, oma bussiyhteys ja niin kaunis ympäristö. Ei ihme, että talot ovat täällä kiven alla ja niitä ei usein myynnissä näy. 


Petsamo taas on hyvin tyypillinen kansalaissodan jälkeen 1920-30-luvuilla rakennettu puutaloalue. Poikkeuksellisen siitä tekee minusta nämä ihanat puukujien halkomat kadut.