perjantai 29. tammikuuta 2016

Puutarhastelijan herätyshaaste

Herätys Hyvät Harrastajat!

Laura Paratiisinpalasia-blogista pisti liikkeelle uuteen kauteen herättelevän kesämuistohaasteen. Tarkoitus on napata sattumanvaraisesti viime vuoden kesäkuvista 12, jakaa ne ja kirjoitella kesämuistoja siihen oheen. Lähden riemusta kiljuen mukaan, kyllä tätä hiljaisuutta onkin riittänyt jo. Ehdin jo kaksi postausta saada aikaan tälle vuodelle, mutta näin kolmanneksi olkoon vuorossa viime kesän muistelot.

Valitsin omani silmät kiinni, joten en tiedä, mitä tulossa on. Viime kesää joka tapauksessa :)

Kesäkuun yhdeksäs, paikka Nekalan uuvuttavan suloinen puutalokaupunginosa tässä Tampereen keskustan kupeessa. Syreenit parhaassa kukassa ja minä ulkona vain niiden vuoksi. Syreenejä saatiinkin ihailla pitkään, heti sen jälkeen kun ne lähtivät lopulta kukkimaan.

Toukokuun 24. päivä, oikeastaan vielä kevättä, mutta olkoon. Paikkana Hatanpään arboretum ja sen laita, johon lähdin metsästämään tähtäimeen kukkivia puita. Ja pojat, niitähän löytyi kyllä! Mielettömän nätti päivä sateisten keskellä, tuuli järveltä hyytävä, mutta puita ja kukkia löytyi. En millään muista, mikä tämä puu tarkalleen ottaen oli ja vaikka olen tehnyt muistiinpanoja (lähinnä tänne blogiin), en nyt löydä sitä koskevaa juttuakaan.

Viides heinäkuuta omassa pihassa kukki hyvin hetkelliseksi jäänyt sormustinkukka sekä myöhäiset akileijat. Piiskaava sade kaatoi kaikki korkeat kukat muutaman päivän sisällä, joten tämä on siltä onnelliselta hetkeltä, kun yksi rakkaimmista kukkijoistani oli vielä ihailtavissa.

19. elokuuta omassa pihassa kruunu- ja suvikakkarat kukkivat oikein olan takaa. Reunustin niillä kylväessäni polun reunat ja ne menestyivät säästä huolimatta tai johtuen oikein mainiosti. Yksi suositeltava kasvi kaikille, jotka kaipaavat kakkaroita pihaansa.

Haa! Onnistuinpas :) Tämä on kesäkuun 13. päivältä eli puutarhabloggareiden tapaamispäivältä Hatanpäältä eli ehkä koko kesän antoisin puutarhapäivä. Rakastuin koristeomenapuihin, jotka ruusutarhan portilla olivat täydessä kukassa ja muistan niitä Hernepensaskujanteen asukkaiden kanssa yhdessä kuvanneeni ja keskustelleeni syvällisiä kameroista :D Mahtava päivä, niin mahtava, että kysynkin jo, onko tapaamista järjestymässä tälle kesälle? Vinkatkaa, jos joku on jotain järjestämässä, tulen mukaan!

Toukokuun 27. päivä omassa pihassa omenapuun nuput olivat suloisimmillaan. Tämä vaaleanpunaisen sävy! (Tähän monta sydäntä, kiitos!)

25.8. ollaan taas arboretumissa hyönteisten perässä lammen rannan perennaistutuksessa. Rakastan sitä paikkaa! Perennojen keskellä kulkee polku, jonne on ihana sukeltaa, kun ympärillä pörisee ja tämä väriloisto oikein pistää hengähtämään. Muistan, että tällä kertaa paikalla ei juuri lentoliikennettä ollut, kylmä aamu ei ollut vielä herättänyt perhosia, mutta väriterapiaa sain senkin edestä.

Heinäkuun ensimmäisenä harasin oman pihan polkua sinne pyrkivistä ruohotuppaista ja muista vihertävistä. Kovin montaa kertaa ei tänä kesänä tarvinnutkaan tuota tehdä. Oikeastaan tykkään haravointipuuhasta niinkin paljon, että voisin perustaa oman japanilaisen puutarhan... Jokseenkin meditatiivista.

Kuudes kesäkuuta olivat siemenkylvöt itäneet ja osa jopa elossa. Meillä ei voi sisätiloissa kylvää, mutta olen keväisin kylvänyt ulos purkkeihin ja siitä sitten isompina suurempiin ruukkuihin tai ulos ne istutellut. En enää muista, minkä kasvin sirkkalehtiä tässä näkyy, mutta sen muistan, että pelastin niitä hukkumiskuolemalta ja muistaakseni kaksi, kolme sain isompaan ruukkuunkin aikoinaan.

Toukuun 24. päivä ja naapurin kirsikkapuun kukinta-aika. Odotan tätä joka vuosi. Nyt naapurissa asuvat uudet ihmiset, jotka tulevat vielä yllättymään iloisesti toukokuussa :) Seinän takana laulanut pappa muutti muualle ja uudet naapurit ovat vielä tuntemattomia, mutta kevään tullen tämäkin taloyhtiö herää eloon ja kaikille valkenee kaksi harrastustani. Kuka osaa arvata, mitä ne ovat? :D

9.6. on siperiankärhön aikaisen kukinnan aika. Se kasvaa sinnittelee varjoisassa portinpielessä, mutta kukat ulottuvat portin ylle aurinkoon. Yksi parhaista kasviostoksistani, nappivalinta tuohon hankalaan paikkaan. Viime keväänä istutin portin toiselle laidalle vuosikausia elossa selvinneen villiviinin, ja saavat siellä söpösti yhteen kasvautua.

Viimeisenä vielä elokuun seitsemännen päivän kasvipotretissa hyvin erikoisesti kerrottuna kasvava punaväriminttu 'Scorpion'. Vielä en ole täysin vaikuttunut sen viehätyksestä itselleni, mutta niin kauan kun se sopii perhosille, olen sen puolella :)

Olipa ihana palata takaisin värien pariin, nyt kun talvi on taas muuttunut epämääräiseksi kevätloska-ajaksi, toivottavasti vain hetkellisesti. Kiitos Laura oivasta haasteesta!

12 kommenttia :

  1. Oi, niin kauniita kuvia, että ihan tässä mykistyy.

    VastaaPoista
  2. Ihan sydän muljahteli, oli niin ihana kierros! <3
    Minäkin otin tämän haasteen vastaan, mutta en päässyt toukokuuta pidemmälle haltioiduttuani kaikesta vihreydestä..
    Mutta herätty varmasti nyt ollaan, ja sekaisin kaikesta pakahduttavasta odotuksesta.
    Ja toivottavasti nähdään tänäkin kesänä! Suvikummun Marja ainakin vihjaili joskus jotain tapaamisen järjestelystä... ja eihän se haittaisi vaikka tapaamisia olisi useampikin, niin hauskaa meillä oli viimeksi.

    VastaaPoista
  3. Sun kuvat voisi olla kortteja, niin nättejä ne ovat! Mä tykkäisin tosta violesti värimintusta. Mulla on punainen ja se on vähän liikaa mulle :D

    VastaaPoista
  4. Ihana herätys... Kesäkuvat ovat niin ihastuttavia, voi miten jaksaa vielä kuukausia noihin ihanuuksiin! Tänään odotti postilaatikossa vielä upeita juttuja täynnäoleva Kotipuutarha, jossa riittää lukemista moneksi päiväksi. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Kesäkuvia ja niin kauniita, että tulisipa se ensi kevät jo pian. Punapäivänhattu ja kultapiisku, ihmeellinen ja kiehtova väriyhdistelmä.

    VastaaPoista
  6. Kommenttini katosi jonnekin bittiavaruuteen, uusi yritys: näihin kuviin ihan humahtaa, ihanat kevään avajaiset keskellä loskakeliä, kiitos! (Oletko ajatellut koskaan pitävästi puutarhakuvien näyttelyä, isoja printtejä seinällä? Tulen niihinkin avajaisiin!)

    VastaaPoista
  7. Kesäisiä kuvia on aina ilo katsella, kiitos!

    VastaaPoista
  8. Sinulla on ilmeisen paljon onnistuneita kuvia, sillä satunnaisotoksesi on huumaava. Kiitos kauneudesta <3

    VastaaPoista
  9. Sait aikaan melkein sydänpysähdyksen noilla ihanilla, herkillä kuvillasi! Upeita kerrassaan, kylmänväreet menivät selkää pitkin! Kuinka herkkää kauneutta kesäinen piha tarjoaa ihailtavaksi ja vielä tuoksun kera!

    Meillä oli niin kiva bloggaripäivä, aika kului siivillä, tosiaan Suvikummun Marja on lupaillut että ensi kesänä nähtäsiin Raumalla ja käydessämme yhdessä Marjan kanssa Vakka-Taimessa asiasta jo Vesa Muurisen kanssa jo juteltiinkin!

    VastaaPoista
  10. Voi hyvä tavaton, minkä ihanan haasteen Laura onkaan laittanut =) Kyllä omien kesämuistojen joukossa parhaimpiin lukeutuu juuri tuo bloggaajatapahtuma kaikessa ihanuudessaan ja inspiroivuudessaan =)

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!