perjantai 29. huhtikuuta 2016

Krooh ja pyyh


Meillä on vietetty kuorsauskisoja. Ilmeisesti (vielä toistaiseksi...) raikas maalaisilma ja pihapiirin jännittävyys sekä jatkuva reissaaminen saavat kissat erityisen unisiksi. Sonjan löysin tällä kertaa söpistelemästä lampaantaljalta ja pakkohan sitä oli kuvata eestä ja takaa :) Ottakaahan yhtä rennosti tämä vappuviikonloppu siellä ruutujenne takana!


torstai 28. huhtikuuta 2016

Kevätterveisin,


Blogi on jäänyt vähän taka-alalle tänä keväänä. Oikeastaan myös puutarha, vaikkakin se on ollut mielessä koko ajan ja suunnitelmat unelmien siivittäminä sen kun jylläävät tulemaan. Muttä herätty meilläkin on. Kylmä ilma on varmistanut, että liian nopeasti ei ole kukinta ohi ja vain pieni osa kukkivista kevätkasveista on vielä vauhdissa.

Itseeni pistin kuitenkin hiukan vauhtia ja otin ja siivosin varjoisan etupihan talventörröttäjät, nyt kun maa on jokseenkin jo sulanut. Vielä pitää haravoida myöhemmin. Lisäksi aloitin perennojen jakamisen ja ruukuttamisen, haluaisin siirtää niitä uusiin paikkoihin. Taloyhtiön pieni yhteinen istutusalue kaipasi sekin siivoamista.


Takapihan ehdin siivota jo aiemmin ja sinne on levitetty ja kaksi kierrosta turkooseja rakeitakin. Rakeita on tullut taivaaltakin, mutta tämä manna on satanut valkoisesta kymmenkiloisesta muovisäkistä, jonka pyysin ja sain syntymäpäivälahjaksi. Tänä vuonna ollaan hyvissa ajoin taistelemassa kotilovitsauksen kanssa! Sain ihan järkeenkäyvän ohjeen siitä, että kotiloille kannattaa tarjota rakeita jo ennen kasvien kasvuunlähtöä, jotta ne ahmisivat rakeet kasvien sijaan. Vastaan onkin tullut vain hylättyjä kuoria sekä yksi ainokainen elossa ollut limanuljaska. Tuntuu vieläkin pahalta näin joukkoteurastaa sinänsä minulle harmittomia otuksia. Pienessä pihassa ei jää kuitenkaan yhtään mitään minulle, jos en niitä hoida pois.


Joku varmaan arvaakin, miksi hommat täällä ovat olleet hiukan hitaamman puoleisia. Koko kevät on mennyt jokilaaksossa vanhan mökin keittiön remontoimisessa, joten en yksinkertaisesti ole ollut paikalla tekemässä mitään. Lisäksi kun päässä pyörivät enemmänkin sinne puutarhan luominen ja kasvivalinnat, joten kaupunkipiha on saanut odottaa rauhassa. Aloittelen pihahommia siellä suunnassa piakkoin ja pidän teidätkin sitten ajantasalla taas. Projekti on vanha tuttu nyhjää tyhjästä ja kasvirunsautta heinikkoon, jonka kasvivalintoja pähkäilimme yhdessä täällä blogissa aiemmin. Olen pitänyt myös kirjaa mökin remontista ja sille on olemassa oma bloginsakin. Ehkä joskus saan sen siihen kuntoon, että voitte tulla mukaan katsomaan :) Lisäksi haluaisin ensin esitellä remontin tuloksia läheisille, joten siksikin pieni mediapimento on paikallaan.


Kevät ei oikein  lähde vauhtiin ilman orvokkeja. Valitsin tänä vuonna pienkikukkaisia oranssin ja lilan sekä valkoisen väreissä. Nämä pääsevät rapunpieleen jokilaaksossa. Muuten siellä alkaa varmaankin ensimmäiseksi viuhua lapio, jolla yritän hahmotella kulkuväylien ja istutusalueiden reunoja. Kivikkoprojektiakin voisin jatkaa ja perustaa väliaikaisen turva-alueen siirrettäville kasveille. Ja metsäpuutarhan rinne vetää kovasti puoleensa myös. Jos nopeasti asian ilmaisee, mitään ei ole vielä valmiina, joten tehtävää riittää. Sopii oikein hyvin minulle samalla kun mies häärää peltohommien kimpussa. Käyn sitten välillä auttamassa sekä miestä että appea klapityömaallaan. Maalaiselämä on mukavan touhukasta kaupunkiin verrattuna ja viihdyn siellä todella hyvin. Eniten nyt, kun siellä voi oikeasti laittaa ruokaakin :) Nähdään siis jokilaaksossa (myös #jokilaaksossa Instagrammin puolella)!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Keväiset multasormet


Pääsin siivoamaan takapihaa, kun lumet ovat suurimmaksi osaksi sulaneet ja vain varjossa on enää läntti jäätä, joka sekin askeleen alla antaa jo ihanasti myöten. Oli niin ilo työntää sormet pitkästä aikaa multaan, ravistella ruukunjämät mullaksi penkkeihin ja nakertaa taljentörröttäjät maahan.

Löysin lehtien joukosta myös ensimmäisen leppäkertun, jonka peittelin vielä niille sijoilleen uinumaan. Niin lämmintä ei ole, että se olisi vielä herännyt. Joku vinkkasi, että lehtiä ei vielä kannata kerätä pois, joten minäkin jätän sen homman suosiolla myöhemmäksi, ja toivottavasti näin tarjoan leppäkertuille mahdollisuuden. Pelkästään talventörröttäjien siivoaminen tekee jo ihmeitä. Olen jo vuosia jättänyt syksyisin pihan siivoamatta, jotta ontot kasvien varret tarjoavat ötököille talvehtimissijoja ja kesäiset kukkavanat siemeniä linnuille.

Maasta punkee monia hyvin terhakoita piippoja. Ensimmäinen krookus on kukassa ja lisäksi ihanat, pikkuriikkiset posliinihyasintit (kuvassa) ovat monin paikoin jo päässeet kukkaan asti. Keväällä on erityisen tärkeää katsoa oikein lähelle ja huomata kasvun voima. Jos yleisesti vilkuisin vain laajempia kuvia, eivät ruskea nurmikot ja lehdettömät puut oikein innosta uskomaan mihinkään kevääseen. Mutta kas kun polvistuu sinne kasvien juurelle, siellähän on elämää vaikka kuinka paljon! Ja joka vuosi huomaan myös unohtaneeni, mitä missäkin tarkalleen ottaen kasvoikaan ja miltä tuonkin kasvin nuoret alut näyttivätkään. Ehkä ne vuosien saatossa jäävät päähän, nyt olo on lähinnä iloisen unohtavainen, kun uusia kasveja nousee esiin. 

Eilen bongasin punarinnan meidän puutarhasta, en muista sellaista ennen Suomessa nähneeni. Kuunneltuani hetken sen laulua, totesin, että kyllä niitä täällä meillä liikkuu aivan jokapäiväisesti, mutta pysyttelevät piilossa. Pikkulinnut ovat minulle jonkinlaisia henkiolentoja, ja olenkin aina iloinen niitä nähdessäni. Ensimmäisen kurkiauran bongasin tänä aamuna ja joutsenia on näkynyt jo useampiakin maaseudun suunnalla. Ehkä se kaihoisin on kuitenkin mustarastas, jotka maalla täplittävät vielä paljaita haavanoksia ja niiden kaunis viheltely pistää oikein pysähtymään kuuntelemaan.

Meillä on meneillään isompi projekti jokilaakson maisemissa, ja sinne käypi suunta tänäkin viikonloppuna. Pakollakin mielessä vilahtelevat jo ajatukset siitä, että josko tänä vuonna alkaisi syntyä myös se haaveilevani mökkipuutarha...

Oikein ihanaa, keväistä viikonloppua kaikille lukijoille :)