maanantai 30. toukokuuta 2016

Aamukasteen alla


Loppukeväästä ja alkukesästä on meillä tullut sinisten kukkien juhlaa. Meillä kukkivat alppikärhön lisäksi muun muassa unelma- sekä nurmitädyke, lehtosinilatva ja pian aloittelevat myös maatiaisakileijat. Isänmaallisen tunnelman luovat omenapuiden sekä arovuokkojen valkoinen tausta.





perjantai 27. toukokuuta 2016

Keijusen kesäinen uni



Olenkohan ainoa, jonka mielestä nämä pienikukkaiset kärhöt ovat kuin toisesta ulottuvuudesta? Kuvittelen, että keijut käyttävät näitä kukkia hattuinaan lepattaessaan hoivaamaan pieniä eläimiä. Rakastun tähän uudeelleen joka kevät, kun kärhö hempeästi ottaa vallan harmaata seinää vasten ja kuljettaa minutkin toisiin sfääreihin.


Tämä alppikärhö (Clematis alpina, lajike tuntematon) on ollut paikallaan pihaportin kaaressa vasta kolme kesää - ja kestänyt siinä kolme erittäin hankalaa talvea myös. Paikka on todella haastava, maa kylmää ja välillä märkääkin. Mutta kukat ulottavat itsensä aurinkoon kaikesta huolimatta. Nyt kasvi on päässyt jo kaaren päälle asti.



keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Luvassa lisääntyvää pilvisyyttä...


... nimittäin kirsikkapilviä à la pilvikirsikka (Prunus pensylvanica)! Näitä ihastuttavia pieniä puita voin katsella keittiön ikkunasta, ne kun on istutettu ihastuttamaan juuri sieltä johtavan katseen alle.




lauantai 7. toukokuuta 2016

Pikainen tervehdys jokilaaksosta


Täällä kullanhohtoisten aamujen paikkakunnalla on tullut vietettyä viimeiset, lämpimät päivät. Ikävä kyllä suurimmaksi osaksi viltin alla, kun en ole vieläkään täysin parantunut. Olen käynyt kuvaamassa pikkuisen, mutta en saa kuvia käsiteltyä kuin kaupungissa, joten tällainen kännykkäkuva sitten tällä kertaa. Kuvassa on näkymä pirtin pohjoispuolen ikkunasta jokilaaksoon joskus puoli kuuden aikaan aamulla. Rakastan aamuja maaseudulla, kastetta ja kuuraa lehdillä sekä nyt heräävää kevään vehreyttä. Vaahterat kukkivat pian, ikisuosikkini :)

Muuta mukavaa kerrottavaa löytyy myös. Meillä jo kuusi vuotta vapaaehtoisesti asustanut, entisestä kodistaan karannut Eemeli suostui tänään ensimmäistä kertaa ikinä valjaisiin. Kateus kai iski liian kovaksi, kun sekä Olli että Sonja ehtivät päästä jo ulos. Siispä kävimme muutaman askeleen jopa rappusen ulkopuolella, sepä oli hurjaa se, hih. Nyt varmaankin saan viedä kaikkia kolmea joka päivä ulos, mutta ei se haittaa. Näillä keleillä sen tekee mielellään. Varsinkin, kun en oikein mitään järkevää ole jaksanut tehdä. Tänään kävin hiukan kaatamassa pusikkoa, joka koostuu pääosin seljasta ja puiden taimista, mutta sekin oli todella väsyttävää hommaa. Odotellaan ja paranneellaan siis täällä päin.

Puutarha asuu tällä hetkellä tuossa rapunpielessä muutaman orvokin voimin, mutta nekin ovat niin ihania :)


maanantai 2. toukokuuta 2016

Lumisia hahtuvia


Tunnistaako joku tämän? Minusta se on kaikessa keveydessään ehkä jopa parempaa kuin itse kukinta, joka kuitenkin kilpailee aivan siinä samalla linjalla, koska se kestää niiiiiin pitkään ja kasvin kasvu jatkuu rehevänä vaikka pakkasiin asti. Meillä tosin sitä joudutaan rajoittamaan rankalla kädellä, että naapuristakin pääsee vielä ulos ;)


Tässä ehkä hiukan tunnistettavammassa kuvassa se on siinä asussaan, miksi kasvit kai yleensä valitaan eli kukassa heinäkuussa. Se on tietenkin lumikärhö eli Clematis 'Paul Farges' eli toiselta nimeltään Clematis fargesioides 'Summer Snow'.


Onko teillä antaa hyviä vinkkejä, miten kasvun saisi ohjattua sinne, mihin haluaisin? Olisi erittäin suotavaa, että tämä kasvaisi kissojen ulkoiluaitausta vasten, mutta jostain syystä naapurin terassi on paljon kiehtovampi suunta...