keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Apua kaivataan!


Vilautin Instagramissa meidän etupihaa. Naapureiden kanssa jaettu maisema aina vastapäiseen metsään asti on näin syksyisin mielettömän hieno! Omassa pihassa pihlaja ja kujaa pitkin jokin eksoottisempi pihlaja, vaahterat ja pilvikirsikat, pensaista ja köynnöksistä puhumattakaan, loistavat syysväreissä. 

Mutta se pienen pieni takapiha. Yleensä olen syksyisin kyllästynyt puutarhanhoitoon ja ajatuksiin oman pihan kasveista, mutta jostain syystä tänä vuonna minua on alkanut himottaa ajatus myös takapihalle lisävärien luomisesta. Tässä kaipaisin teidän vinkkejänne. Tilaa ei ole paljoa, joten pensaan tai pienen puun on oltava erittäin kompakti, mielellään joko korkea tai sitten erittäin kapea, tai se saisi vielä tykätä leikkaamisestakin. Useampia lajeja ottaisin tietenkin mielelläni, tai sitten yhden ehdottoman hienon yksilön.

Mitä sinne siis istuttaisin, jotta voisin takapihankin suuntaan ihailla syksyn värejä? Väreistä mieluusti punainen tai kirkas oranssi olisivat sopivat, keltaista maisemassa jo näkyykin. Minkälaisia ideoita teille herää? Voisin kerätä niitä omaan postaukseseensa ja tehdä pientä vertailua, jos vaikka joku muukin siitä hyötyisi :)

maanantai 26. syyskuuta 2016

Vielä hetki ennen Ruususen unta


Tätähän te olette odottaneet, eikö niin? Arboretumin ruusutarhan viimeisiä kaunokaisia, jotka säästin omaksi postauksekseen. Viimeiset sinnittelijät pääsivät talteen, nyt näkemiin ruususet, ensi kesään!












torstai 22. syyskuuta 2016

Punahatun viimeiset hetket


Siinä se on, hiukan jo käpristyneenä, kulahtaneena, kellastuneena. Terälehdet ovat joutuneet surman suuhun, mutta siemenkota seisoo vielä ylväänä kuin toivoen, että sää antaisi vielä kypsytellä lisää. Loppukesän auringossa nämä ottavat kuin oman tarpeensa ja ylikin aurinkoa ja hellivät itseään sillä, mitä täällä pohjolassa niin vähän saadaan. Nyt ne näyttävät surullisilta, mutta niissä on paljon toivoa vielä. Ei ole tullut hallaa vielä, vielä jaksetaan hetki yrittää.



Tervetuloa uuteen osoiteeseen!


Tervetuloa tänne uuden osoitteen puolelle vanhaan, tuttuun blogiin! Ja suurkiitos kaikille lukijoille, jotka jaksatte seurata perässä. Nyt on osoite kohdallaan ja helppo muistaa myös kaikkien uusien lukijoiden.

Tuttu lukijapaneeli odottelee tuolla sivupalkissa teitä. Muistakaa vaihtaa myös mahdolliset omat linkit tänne uuteen osoitteeseen, niin pääsette lukemaan tuoreita juttuja taas. 

Myöhemmin tänään tulossa onkin uusi syyspostaus. Siihen asti tuunailen kaiken muun paikoilleen. Kertokaahan, jos jokin ei toimi tai toivoisitte jotain muutoksia. 

Kiva, kun tulitte mukaan :)

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kivikon viileydessä


Täällä jos jossakin lepää mieli. Voi vain katsella laineiden verkkaista liikettä tai tutkia pienen pieniä yksityiskohtia sammalessa, havuissa tai hämähäkin kutomissa verkoissa. Erilaiset pinnat käden alla, viileä kivi ja pisteliäät neulaset ja niiden vastapainona sammalmaton pehmeä joustavuus. Meditaatiotila vailla vertaa. 







perjantai 16. syyskuuta 2016

Syyskuun neljästoista, arboretum


Syyskuinen tervehdys vasta hiljalleen syksyn väri-iloitteluun valmistuvasta Tampereen arboretumista. En ole hetkeen käynytkään ja tulin kulkeneeksi paikalle takakautta - iloinen yllätys oli, että aluetta on laajennettu poistamalla verkkoaitaa. Uudella alueella ei kasvanut juuri mitään erityisen mielenkiintoista tällä hetkellä, mutta eiköhän jotain ajatuksia ole jo olemassa. 

Kuvattavaksi valitsin jo keltaisia puita sekä vielä kukkivia kasveja, siksi vain :) 







Jokusessa kärhössä oli vielä kukkia, kuten tässä tiukukärhössä (Clematis x diversifolia 'Eriostemon'), joka hyvin kepeänä liikkui tuulessa. Tällaiselle pitäisi olla paikka jokaisen romanttisen ihmisen puutarhassa :)



Erilaisten pihlajien (kuvassa sitruunapihlaja, Sorbus 'Joseph Rock') ja koivujen alueella aivan järven rannassa tuli olo, että japanilaiset voisivat tykätä tuosta paikasta. Jos joku lukijani päätyy katselemaan arboretumin syksyä, suosittelen lokakuun ensimmäistä viikkoa. Silloin on yleensä ollut kaikkein paras ruska näillä meidän leveysasteillamme. 



Helmipihlajassa (Sorbus koehneana) tietenkin marjat ovat hätkähdyttävät, mutta myös käpristyvät lehdet olivat kauniit. 




Violetit asterit ja keltaiset siankärsämöt toimivat mainiosti yhteen!

Yrttimaa oli oikein viekeänä ja ympyrän keskustassa minikiivi täynnä hedelmiä. 


Mielenkiintoinen sädekehä näillä, mahtavatko olla nuppuja vielä. 





Vanhojen sairaalarakennusten seinustojen parasta antia on punaisena leiskuva villiviini.





maanantai 12. syyskuuta 2016

Syyskuun kahdestoista


Tämän syyskuun alku on ollut ihmeellinen. Valoisia, lämminsävyisiä päiviä yksi toisensa perään. Samalla kuin koivut kellastuvat ja villiviini on päässyt hurjaan syksyn punaan, kimalaiset ja perhoset pyörivät vielä pystyssä pysyneissä perennoissa. Kuin viimeistä päivää, sitähän tämä oikeastaan on. Jatko kesälle, joka ei ollut mitenkään mairitteleva.