keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Vaaleanpunaista syksyä



Vaaleanpunainen on selvästi syksyn väri :) Vastustamattomia viimeisiä ruusuja kuurahunnuilla, aika romanttista minusta.



tiistai 18. lokakuuta 2016

Kaupungin kyljessä, luonnon helmassa


Tänä syysaamuna suuntasin kohti värikkäitä taloja ja syysväreissään viehättäviä puukujia. Tampereella on monta ihanaa puukaupunginosaa, joissa käyn mielelläni kävelemässä. Kaupungin keskustasta on lyhyt matka Petsamoon ja Käpylään, joista taas molemmista pääsee ihanasti retkeilemään Kaupin luonnonpuiston poluille. Tervetuloa mukaan!



Käpylä eli virallisesti Lapin kaupunginosa on hiukan vanhempaa perua ja se on kaavoitettu jo 1910-luvulla. Olen käynyt siellä useasti ihastelemassa taloja ja kuulin tädiltäni, että mummu asui siellä tyttösenä. Yhteydet Kaupin poluille suoraan takapihalta, oma bussiyhteys ja niin kaunis ympäristö. Ei ihme, että talot ovat täällä kiven alla ja niitä ei usein myynnissä näy. 


Petsamo taas on hyvin tyypillinen kansalaissodan jälkeen 1920-30-luvuilla rakennettu puutaloalue. Poikkeuksellisen siitä tekee minusta nämä ihanat puukujien halkomat kadut. 




maanantai 17. lokakuuta 2016

Jäljellä


Syksyn sävyt sulavat, lehdet lakastuvat, nuutuvat, antavat periksi talvelle. Tuuli puhaltaa jäljelle jääneet, jättää rungot paljaina ottamaan vastaan seuraavan vuodenajan. Näkemiin, värikäs syksy, annoit meille niin paljon!






torstai 13. lokakuuta 2016

Aamu rannalla


Varta vasten metsästämässä kameran eteen syysvärejä, sumuja ja kuuraa. Järvellä tunnelma on erikoinen, kun auringonsäteet osuvat vasta toiselle rannalle. Yö on ollut kylmä, aamulla hengitys huuruaa kilpaa veden pinnan kanssa.

Kukahan on käyttänyt näitä vanhoja kiviportaita rannassa? Huvilarannikon lierihattupäiset isännät ja leveähelmaiset emännät palvelijoineen kenties? Huviloista ei ole jäljellä paljoakaan, mutta kiviportaat kestävät iäisyyksiä. 

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Sulavaa kuuraa


Käyn harvemmin muissa Tampereen siirtolapuutarhoissa, mitä sitä pidemmälle lähtisi, kun naapurissakin on omansa. Tällä kertaa lähdin kuitenkin metsästämään kuuraa Kalevassa sijaitsevaan Litukan siirtolapuutarhaan. Kaunis, kylmä aamu ja juuri horisontin ylle noussut aurinko, täydellistä! Pitkästä aikaa oikein palelsi, eivät ole näpit moiseen tottuneet tämän lämpimän syksyn aikana. Ihmeellistä on se, miten hennon hienot kasvit voivat selvitä yhdestäkään pakkasyöstä, jos minä tarvitsen paksuja kerroksia muutamankin tunnin aikana :)

Tässä siis ensimmäiset pakkasen panemat tänä vuonna, olkaa hyvä!













tiistai 11. lokakuuta 2016

Pisarointia



Tänä vuonna on ollut ihmeellisen kuiva eli aurinkoinen syksy. Pisaroita on saanutkin ihailla lähinnä aamukasteen muodossa, ja sekös minulle sopii :)







maanantai 10. lokakuuta 2016

Syksyinen pirteä Pispala



Pispala on paikka, jonka moni tunnistaa. Mutta kuinka moni on ottanut jalat alleen ja puskenut ylös portaita - niitä on useampia - tai mutkitteleviä rinnekatuja ja -kujia, joita värikkäät puutalot reunustavat? Pispala on minusta kauneimmillaan syksyllä, kun puut pääsevät kilpailemaan toistensa kanssa pirteissä väreissä.  

Kävimme miehen kanssa tutkimassa muutaman meille uuden kadunpätkän, joiden päästä meidän onneksemme aina löytyi portaat, joita pitkin pääsi pois pihapiireihin poikkeamatta. Pispalassa voi varautua myös kulkemaan takaisin samaa reittiä, näitäkin reissuja on tullut muutama tehtyä ;) 




Alempana Pispalassa kadut ovat kävelijälle mukavia kulkea, autoilijoille taas aikamoinen labyrintti. Talojen kunto on niiden hintojen nousun myötä kohentunut, mutta vieläkin riittää boheemia katseltavaa.





Talojen joukkoon mahtuu modernimpaakin, eivätkä kaikki silmää niinkään miellyttäviä, tässä kuitenkin yksi kauniimmista yksilöistä. 



Ylhäällä rinteessä talot ikään kuin kasvavat rinteen sisään. Ei käy paikallisia kateeksi liukkailla keleillä: oho, hups ja slips, nähdään Tahmelassssaaaaaaaaaa!



Aivan ylhäällä häämöttää Pispalan koulu, jossa isä sisaruksineen on aikoinaan istunut pulpeteissaan. Punainen talo on ehkä kuuluisimman pispalalaisen eli Lauri Viidan koti ja nykyään pieni museo. Tästä voi kuunnella, miten Viita kuvasi Pispalan rakentamista teoksessaan Moreeni. 



Rinteeseen rakennetut talot ja niiden pihat on usein tuettu pulteriaidoin eli näillä pyöreillä kivillä. Autot parkkeerataan siellä, missä tilaa on.