lauantai 8. lokakuuta 2016

Case: Syysväriä takapihalle

Untitled Mustamarjaorapihlaja Cratageus douglasii


Lähtökohdat: Pienen pieni rivitalon takapiha, jossa jo valmiit istutukset. Eräs (kröhöm) on saattanut ikään kuin täyttää takapihan jo perennoilla, joten kasvusuuntaa siellä on lähinnä ylöspäin. Tarvetta siis kompaktille, mutta väririkkaalle vaihtoehdolle, jolla myös olohuoneen ikkunan takaa avautuva maisema saadaan syksyiseksi. Pihaa hallitsee jo taloyhtiön istuttama omenapuu, joten kunnon puulle ei ole tilaa.

Toiveet: Pieni puu tai kapeahko pensas, jossa polttavat syysvärit punaisen tai oranssin väreissä.

Kävin vartavasten hiukan tutkimassa lähistön kasveja, ne kun antavat parhaiten kuvan siitä, mikä menestyy ja minkälainen syysväritys niissä on. Vilautin Instagramissa kännykkäkuvia, mutta lupasin tehdä näistä ihan kunnon postauksenkin, jossa vertailen kasveja vähän tarkemmin.

Iso kiitos edelliseen postaukseen osallistuneille, poimin sieltä mielenkiintoisia kasveja mukaan tänne. 

Orapihlajista, Cratageus, (yllä), löytyisi jos vaikka minkälaisia kaunokaisia, jotka eivät kuitenkaan enää pärjää täällä meidän alueellamme kolmosvyöhykkeellä. Arboretumin yksilöt ovat hienoja jopa syysväritykseltään - tavallinen aitaorapihlaja, josta siitäkin pidä kyllä, tuntuu meillä päin muuttuvan nuutuneen vihreänruskeaksi syksyisin, eikä se oikein sovellu siis tähän tarkoitukseen. 

Untitled Aroniaa ei tarvinnut kaukaa hakea, niitä kun on istutettu rivitaloyhtiömme päätyasuntojen pihoihin.

  • (Marja-)aronia (Aronia 'Viking')
Vaikka aroniat ovat pensaina ehkä hiukan liian resuisen näköisiä, marja-aroniasta löytyy pieneksi puuksi vartettuja pensaita, jotka siis pysyvät rungoltaan ostohetken mitoissa (2-4 metirä), vain latvus kasvaa ja tuuheutuu - ja sehän muuttaa resuisuutta jo kovasti. Ne ovat kestäviä jopa V-vyöhykkeellä. Tällaisia vartetettuja aronioita en ole koskaan nähnytkään, mutta aronia on todellakin varteenotettava vaihtoehto, mitä täällä meilläpäin katselee ympärilleen. Pensas ei ole kovinkaan mielenkiintoinen kesällä, mutta syksyllä se herää henkiin leiskuvalla värillään. Lisäksi marjoista tehty mehu on kuulemma hyvää, sitäkään en ole koskaan maistanut.

UntitledAronian tapa vaihtaa liukumalla vihreästä oranssiin ja punaiseen on minusta hieno.

  • Kirsikat, Prunus
Kirsikoissa riittää valinnanvaraa! Rakastan kirsikoita keväisin - naapurin pienessä pihassa on jopa kaksi yksilöä, joita saan ihailla, joten kirsikka syksyllä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Ja ehkäpä se meidän tapauksessa sitä onkin, sillä naapurinkin kirsikat ovat kasvaneet niin isoiksi, että ne eivät enää mahdu paikoilleen, niitä ei voi hoitaa ja niiden satoa on korkeuksista mahdoton poimia. Pensasmaiset kirsikat voisivat sopia meille, mutta niistä minulla ei ole kokemusta - kuinka laajaksi mahtavat kasvaa?
    UntitledNämä pilvikirsikat ovat upeita hiljalleen vihreästä liukuvärjäytyvine lehtineen. 

Koristekirsikoista pilvikirsikat (Prunus pensylvanica) ovat upeita sekä keväisin kukkiessaan että näin syksyllä lehtien värjäytyessä vihreästä punaisiksi. Ne ovat kuitenkin aivan liian laajoja latvukseltaan verrattuna varren korkeuteen - yksi tuollainen peittäisi koko meidän pihamme allensa.
     UntitledTavalliset kotipihlajat (Sorbus aucuparia) ovat yksi lempipuistani, ja niitäkin saisi pylväsmäisinä muotoina.

  • Pihlajat, Sorbus
Tavallinen kotipihlaja (Sorbus aucuparia) on meidän takapihalle valtava tapaus, mutta pienemmät lajikkeet tai kotipihlajan pylväsmäinen variantti 'Fastigiata' kiinnostavat erityisesti. Jos  (ja kun, ikävästi omakohtoisesti kokeilleena) japaninvaahterasta ei ole meillä selviämään kuin kesäkukkana, sentään pihlajista löytyy valinnanvaraa! Molemmat ovat siis suursuosikkejani sekä väritykseltään että kasvutavaltaan.  

Pylväspihlajaa en muista koskaan nähneeni, mutta sekin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Se on kotipihlajan korkuinen (4-10 metriä), mutta latkuksestaan kapea, joten se voisi olla oiva puu pikkupihalle. Lisäksi se myös kestäisi leikkausta, jos sille tulisi tarvetta. 

Mielenkiintoiselta kuulostaisi myös erikoisilla lehdillä varustettu kartiotaatanpihlaja (Sorbus x Thuringiata 'Fastigiata'). Sitä kuvaillaan kapeahkolatvaiseksi, mutta onko teillä kokemusta sen kapeudesta? 

Shine through Tässä on väriä ja näköä kerrakseen eli naapuruston ilmeisesti tuurenpihlaja.

Tuurenpihlaja (Sorbus 'Dodong') on ilmeisesti tämä jokavuotinen ihastukseni omassa naapurustossa. Sen pitäisi olla reheväkasvuinen ja omaan kästykseeni myös hiukan liian suuri (5-10 metriä korkea), mutta ainakaan tämä yksilö ei ole liian suuri eikä liian reheväkään. Onko teillä kenelläkään tätä kaunokaista ja mitä osaisitte siitä kertoa? Itselläni se on toivelistan kärjessä tämän pienen vertailun perusteella. 

UntitledTuurenpihlajan lehtilavat ovat noin kämmenen kokoisia.

Lisääkin värikkäitä ja kapoisia ehdokkaita voi antaa. Myös matalampi pensaskerros kiinnostaisi, koska perennojen lisäksi meillä ei omia pensaita vielä olekaan. Minkälainen on esimerkiksi virpiangervo käyntännössä - syysvärityshän sillä on priimaa? 

Untitled

2 kommenttia :

  1. Upeasti leiskuvia syysvärejä! En valitettavasti osaa suositella mitään. Meillä on pihassamme vanha kirsikkapensas, joka on älyttömän sitkeä leviämään juurivesoilla. Tuntuu, että se puskee ihan kaikkialle. Lajiketta en tosin tiedä - ja voihan niitä olla kenties maltillisempiakin leviämisen kannalta.

    VastaaPoista
  2. Mongolianvaahtera on meidän pihalla kasvanut nopeasti ihan siemenestä ja sen syysväri on kirjava puna-kelta-oranssi.

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!