maanantai 16. tammikuuta 2017

Tarinoita jokilaaksosta: Sumu on uusi kevättalvi


Rakkaat puutarhaystävät!

Keskustelimme pohjoisessa asuvien ystävieni kanssa tässä yhteydessä käyttämästäni termistä kevättalvi. Olen jo aiemmin huomannut, että minulla on muista poikkeavat vuodenajat, jotka vain korostuvat nyt, kun puutarhavuosi jakaa vuoden vieläkin pienempiin palasiin. Samoin kuin joulu, joka on enemmän henkinen mielentila ja sidoksissa myös säähän ja keliin, myös talvi toimii hiukan opitusta eri tavalla. Minulle kevättalvi lähtee käyntiin heti tammikuun ensimmäisten aurinkoisten päivien myötä ja yritän ottaa niistä kaikista irti sen, minkä saan. Talvista on tullut luksusta meille etelässä ja minun kaltaiselleni talven rakastajalle vielä enemmänkin. Talven kevätpuoli tarjoaa talven parhaat palat: ihanat puuterilumet, syvät kinokset, joihin voi hypätä sekä auringon, joka pistää lumen kimmeltämään tuhansissa timateissaan. Viimeksi taisin nähdä tällaisen kevättalven pari vuotta sitten, syntymäpäivieni aikaan helmikuun lopussa siitä on vieläkin pidempi aika. Siksi kevättalvista on tullut uhanalaisia! Varjelkaa niitä!

Vaihtoehtoisesti sitten kevättalvi tarjoaa tätä. Jokilaaksossa sumua, kun päivät ovat melkein lämpimiä ja lumen määrä on hyvin vähäinen. Aurinko kevättalviseen tapaansa kuitenkin nousee taivaalle sumun taakse ja tekee kaikesta taianomaista, kultaista, häilyvää. Tämäkin on kevättalvi. 


5 kommenttia :

  1. Ihana usva ja pehmeä valo luovat mielenkiintoisen tunnelman. Minä puolestaan en ole mikään talvi-ihminen mutta lumisten talvimaisemien kuvaaminen on minustakin kiinnostavaa. Etenkin minua viehättää millaisen tunnelman valon väri luo valkoiseen maisemaan.
    Mukavaa alkuviikkoa. Terkuin Katja

    VastaaPoista
  2. Vau, mikä kuva! Näin eilen aika samanlaista, upeaa usvaa peltojen yllä Turussa. Itse koen, että kevättalvi alkaa tammikuun puolenvälin (jolloin on vanhan perinteen mukaan ns. talvennapa) jälkeen ja se tarkoittaa vain talven kevätpuolta, sitä kun sydäntalvi alkaa olla takana päin. Eli nyt.

    Varpuslintu / viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Peltojen yllä leijuva usva on kauniisti kuvattu - värit ovat niin pehmeät ja samettiset! Toivottavasti vielä saat nauttia keväisestä talvesta!

    VastaaPoista
  4. Vuodenaikojen käsitteet ovat kieltämättä mielenkiintoisia. Meillä lunta on puoli vuotta (lokakuulta huhtikuulle), joten mielestäni meillä on puolen vuoden talvijakso. Ja se talvi ei tosiaankaan ole "yksi talvi" vaan siinä on ehdottomasti monta jaksoa "ollako vaiko eikö olla" -alkutalvesta joulun jälkeiseen pimeys- ja pakkastalveen. Oma lukunsa on helmi-maaliskuun tienoo, jolloin tulee puoli metriä lunta, ja joka toisaalta yrittää sulaa viimeisen talven taittavan kuukauden aikana. Huhtikuun puolivälissä se sitten katoaa, koko talvi (ellei takatalvia lasketa). Toiseen puolikkaaseen vuotta kuuluvat sitten kolme muuta vuodenaikaa, eikä sekään mitenkään jakaudu kahden kuukauden jaksoihin!

    Ehkä näitä omia käsitteitä käyttäessä pitäisi ensin määritellä, mitä tarkoittaa, niin sen jälkeen puhuttaisiin samaa kieltä ja nyökyteltäisiin toistemme kokemuksille. Kyllä kyllä, nyt ollaan menossa valoon päin, joten kevättalvi on ihan soveltuva käsite. Minä odotan vielä sitä nietosta, joten lumitalveen ei olla vielä päästy, vaikka parikymmentä senttiä lunta peittääkin meillä maata.

    Tämä on kaunis ja aiheeltaan mielenkiintoinen postaus!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!